Sipoon suomalainen ja ruotsalainen seurakunta ovat kulkeneet vaiherikkaan matkan naapureina. Kielellä on väliä kuntalaisten keskuudessa ja erikielisten kuntalaisten väliset jännitteet ovat tuntuneet myös Sipoon seurakuntaelämässä.
Keskustelemalla ja toisen tonttia kunnioittamalla yhteiselon laatu on parantunut vuosikymmenten aikana. Seurakuntien edustajien väliset näkemyserot esimerkiksi veroäyristä eivät ole kantautuneet merkittävällä tavalla jäsenille.
– Yhteistyö on kehittynyt koko ajan parempaan suuntaan. Kun on kaksi näin tasavahvaa seurakuntaa, yhteistyölle on hyvät edellytykset, suomalaisen seurakunnan kirkkoherra Juha Ilonen arvioi.
Tasavahvuudessa ei ole ollut kyse tasapäistämisestä.
– Kummallakin seurakunnalla on vuosikymmenten perinteet toimia itsenäisesti.
Alun perin Sipoossa oli vain yksi, valtaosaltaan ruotsinkielinen seurakunta. 1960-luvun alussa suomenkielisten osuus kuitenkin nousi neljännekseen koko seurakunnan väkiluvusta. Piispantarkastuksessa todettiin tarpeelliseksi ryhtyä jakoon johtaviin toimenpiteisiin.
Sipoon suomalainen seurakunta viettää parhaillaan juhlavuottaan viisikymppisenä ja on kasvanut jäsenmäärältään selkeästi alueen isoimmaksi seurakunnaksi Nykyään suomalaisessa seurakunnassa on noin 8 700 jäsentä ja ruotsalaisessa vajaat 6 000.
Sipoon suomalainen seurakunta kasvoi jäsenmäärältään naapuriaan isommaksi vuoden 1998 aikana, mikä johti vähitellen jumalanpalvelusten alkamisajankohtien muutokseen. Sipoon ruotsalainen seurakunta toivoi muutokselle siirtymisaikaa, joka auttoi erityisesti iäkkäämpien jäsenten sopeutumista tulevaan.
– Muutos tapahtui hyvässä yhteisymmärryksessä. Suomalainen seurakunta ei vaatinut muutosta vain periaatteellisista syistä tai isomman oikeudella, vaan muutos haluttiin tuoda seurakuntien elämään pehmeästi, Ilonen sanoo.
Vuoden 2002 ensimmäisenä adventtisunnuntaina Sipoon suomalaisen seurakunnan pääjumalanpalvelusta vietettiin ensimmäistä kertaa kirkossa kello kymmenen.
Erikielisten yhteistyö on kuin avioliitto: on uskallettava puhua
Samassa seurakuntayhtymässä esimerkiksi tilojen jakamisesta voi tulla päänvaivaa, kun on kahden osapuolen toiveet täytettävänä.
Sipoon ruotsalaisen seurakunnan kirkkoherran Helene Liljeströmin mukaan maltti on valttia.
– On sopeuduttava, puolin ja toisin. Asiat ovat ratkenneet keskustelemalla. Tämä on kuin avioliitto. Jos keskustelua ei ole, silloin täytyy miettiä, eikö joku uskalla sanoa ajatuksiaan ääneen.
Sipoossa erikieliset seurakunnat eivät pyydä toisiltaan työvoimaa, jos oma väki sairastuu.
– Mutta on meillä toiminnallista yhteistyötä siinä, missä se tuntuu luontevalta. Järjestämme esimerkiksi yhteistyössä musiikkiopiston ja kunnan kanssa konsertteja, Liljeström huomauttaa.
Seurakunnat ovat olleet myös yhdessä kertomassa olemassaolostaan ja toiminnastaan esimerkiksi markkinoilla. Ilosen mukaan on tärkeää, etteivät seurakunnat kilpaile keskenään.
Äidinkieli on lähellä uskon kieltä
Ilonen ja Liljeström jakavat näkemyksen siitä, että seurakuntien on syytä pitää omat jumalanpalveluksensa.
– Seurakuntalaiset arvostavat, että heitä palvellaan omalla kielellä. Jumalanpalveluksissa kirkollinen kulttuuriero tulee enemmän näkyväksi. Meillä on kaksi eri virsikirjaa ja pitää muistaa rukoukset, jotka on opittu jo lapsena, Ilonen sanoo.
– On perusteltua, että kielen pohjalta on eri seurakuntia. Äidinkieli on lähellä uskon kieltä. Muutenhan Sipoon suomalaista seurakuntaa ei olisi perustettukaan vuonna 1965, Liljeström sanoo.
Juha Ilosen mukaan jotkut luottamusmiehet ovat kysyneet näkyvämmän yhteistyön perään.
– Meillä on kaksikielisiä jumalanpalveluksia vain muutama vuodessa. Siitä voi tulla sellainen näköharha, että seurakunnat eivät tee yhteistyötä.
Kaksikieliset toimitukset ovat arkipäivää
Ruotsalaisen seurakunnan jäsen Sven-Gustav Åström kertoo, että Sipoossa on paljon perheitä, jotka konkreettisesti levittävät kaksikielisyyden ilosanomaa. Isä voi olla suomalaisen seurakunnan jäsen ja äiti ruotsalaisen, tai toisin päin. Lapset ovat sitten jommankumman seurakunnan jäseninä.
Molempien seurakuntien toimintaan vahvasti osallistuvista perheistä antaa viitteitä sekin, että ruotsalaisella seurakunnalla on lähes viikoittain järjestettävänään kaksikielisiä toimituksia.
Åström kehuu Pappilan kesäkahvilaa Kirkonkylällä. Se on seurakuntien yhdessä ylläpitämä.
– Edullisella tarjonnallaan ja viihtyisällä miljööllään houkutteleva yhteinen kohtauspaikka edistää luontevasti seurakuntien yhteiseloa, Åström iloitsee.
”Kielikylpykerhoilla voisi yhdistää resursseja”
Sipoon suomalaisen seurakunnan jäsen Heidi Malinen arvioi yhteistyön kehittämiselle olevan edelleen sijaa. Hoitovapaalla olevalla Espoonlahden seurakunnan nuorisotyönohjaajalla ei olisi kynnystä osallistua kaksikielisiin tapahtumiin.
– Aikoinaan olin paljon seurakunnan nuorten hommissa mukana. Nyt osallistun äitinä lapsiperhetapahtumiin. En ole ainakaan tietoisesti huomannut olleeni kaksikielisissä tapahtumissa. Resursseja olisi viisasta yhdistää. Esimerkiksi seurakunnan päiväkerhot voisivat olla kielikylpykerhoja.
Malinen arvioi olevansa houkuteltavissa, jos joku kysyisi häntä ruotsalaisen seurakunnan perhetapahtumaan.
– Jos joku näistä äitikavereista sanoisi, että mennään ruotsinkieliseen päiväkerhoon, varmaan lähtisin. Yksin ei kuitenkaan tule helposti lähdettyä uuteen ympäristöön.
”Kollegat ovat hyväksyneet minut porukkaan”
Vantaan ruotsalaisen seurakunnan kirkkoherra Martin Fagerudd kehuu, että pienimmän osapuolenkin ääni kuuluu seurakuntayhtymässä.
Vantaan seurakuntien yhteenlaskettu jäsenmäärä oli yli 130 000 vuoden 2014 lopussa.
– Meillä on vain runsaat 4 500 jäsentä, mutta tilanteemme on todella hyvä. Meidän ei tarvitse vääntää asioita rautalangasta keskenämme, Fagerudd kehuu seurakuntien välistä yhteistyötä.
Kielestä johtuvia raja-aitoja ei ole, koska seurakuntien johtajat ja työntekijät haluavat tuntea toisensa.
– Kollegat ovat hyväksyneet minut porukkaan sellaisena kuin olen.
– Aina muille ei tule yhteisissä projekteissa mieleen, mitkä asiat pitäisi olla myös ruotsiksi ja siitä joudumme muistuttamaan. Nämä muistutukset on otettu ymmärryksellä vastaan.
Vantaan ruotsalaisessa seurakunnassa on 12 työntekijää. Seurakunnalla on vain yksi kanttori. Fageruddin suojatit eivät ole pelkästään omiensa varassa, vaan saavat tarvittaessa apua yhtymän muista seurakunnista.
– Vantaan kanttorit päivystävät vuorollaan. Siitä on meille iso apu.
Vaasassa tehdään viestinnän yhteistyötä yli kielirajojen
Vaasan suomalaisen seurakunnan vs. kirkkoherra Jukka Niemi sanoo yhteistyön pohjautuvan keskinäisille sopimuksille ja hyvälle keskusteluyhteydelle.
Vaasan suomalaisen seurakunnan kanssa samaan yhtymään kuuluu Vaasan ruotsalainen seurakunta sekä Vähänkyrön seurakunta.
– Meillä on pääkirkossa joka päivä jotain toimintaa. Ruotsinkielisellä seurakunnalla on omat päivät ja meillä omamme. Voimme tilanteen vaatiessa vaihtaa päiviä, Niemi kertoo.
– Vuosien varrella olemme päässeet paremmin yhteisymmärrykseen talouden hoitamisesta ja kirkollisverojen jakamisesta seurakuntien kesken.
Ruotsalaisen seurakunnan työntekijän vierailut suomalaisen seurakunnan tehtävissä ovat harvinaisia, tai toisinpäin. Sijaistarpeet täyttyvät oman reservin kautta. Viestinnässä seurakunnat tekevät kuitenkin vahvaa yhteistyötä.
– Meillä on oma viestintätoimisto, jossa on kaksi työntekijää. Lisäksi ruotsalaisen seurakunnan viestintätoimistossa on henkilö, joka vastaa yhtymän viestinnästä eli hän on yhteydessä kaikkiin seurakuntiin, kielestä riippumatta. Verkkoviestinnästä kaikki seurakunnat vastaavat yhdessä, Niemi sanoo.
Yhteistyö näkyy myös vaasalaisissa kodeissa.
– Jaamme kaikkiin alueemme talouksiin kaksipuolisen tiedotteen jouluna ja pääsiäisenä. Tiedotteen toisella puolella ilmoitetaan tapahtumista suomeksi ja toisella puolella ruotsiksi, Niemi kertoo.
– Aikaisemmin seurakunnat lähettivät omat tiedotteensa, mutta näin olemme päässeet järkevällä tavalla eteenpäin yhteistyössä.
Kuva: Jouni Lampinen. Sven-Gustav Åström sekä Loviisaa ja Iivaria sylissään pitävä Heidi Malinen pitävät uusgoottilaista Sipoon kirkkoa arvossaan. Heidän mukaansa sekä suomenkielisen että ruotsinkielisen seurakunnan jäsenet mahtuvat hyvin pääkirkkoonsa.