Laulu oli puuvillapelloilla raataneille orjille elämän ainoita iloja: vapaustaistelun, itseilmaisun ja yhteisöllisyyden muoto. Negrospirituaalit ovat läsnä ensi sunnuntaina Naantalin kirkossa, jossa toimitetaan Naantalin musiikkijuhlien yhteydessä jazzmessu.
Tunnelmaan pääsee virittäytymään kirkossa jo puoli tuntia ennen messua, kun säveltäjä-pianisti Jukka Linkola ja saksofonisti Jukka Perko soittavat Linkolan musiikkia. Varsinainen messu alkaa kymmeneltä. Saarnan pitää hiippakuntapastori Pauliina Järvinen ja liturgina toimii kirkkoherra Jyrki Rautiainen, jonka viimeinen työtehtävä tämä on ennen hänen siirtymistään Raision seurakuntaan.
Messussa kuullaan muun musiikin ohella Jukka Linkolan Spirituals -laulusarja, joka on Paraisten Urkupäivien tilaus vuoden 2015 festivaalille. Teos on sävelletty afroamerikkalaisten spirituaalisävelmien ympärille.
– Orjien kertomuksissa on minimalistinen ja jopa naivistisen positiivinen ote ihmisyyteen. Laulun voima on nostanut ihmisten mieliä orjatyön yläpuolelle. Samalla laulut pystyvät välittämään väkeviä tuntemuksia peilautuen vaikuttaviin raamatullisiin näkyihin, säveltäjä Jukka Linkola kertoo.
Lisäksi Linkola on säveltänyt musiikkia varta vasten tätä jazzmessua varten. Päivän virtenä lauletaan Linkolan virsisovitus Amazing Grace -sävelmästä ja ylistysvirtenä vaikuttava sovitus Suvivirrestä.
Linkolan ja Perkon lisäksi musiikista vastaavat bassobaritoni Nicholas Söderlund, lyömäsoittaja Tuomas Tainio, urkuri Kari Vuola sekä lauluyhtye.
Väkeviä piiloviestejä
1700–1800 -luvuilla Pohjois-Amerikkaan tuodut afrikkalaisorjat löysivät lohtua Raamatun vahvoista selviytymistarinoista kuten Daniel leijonien luolassa, Daavid ja Goljat sekä israelilaisten vapautuminen Egyptin orjuudesta. Nämä kertomukset ja niiden pohjalta tehdyt hymnit tulivat orjille tutuiksi kirkoissa ja saarnateltoissa, kun heitä käännytettiin kristinuskoon.
Protestanttisten virsien ja afroamerikkalaisen laulutyylin yhteen sulautumana syntyivät pian negrospirituaalit. Korvakuulolta opitut protestanttisävelmät muovautuivat orjien omiksi tulkinnoiksi, jotka siirtyivät sitten orjalta ja sukupolvelta toiselle suullisena perimätietona.
Afrikkalainen musiikki (kuten afrikkalaiset rummut ja valkoisille tuntemattomat rytmit) oli plantaaseilla kiellettyä. Valkoiset isännät olivat huolestuneita siitä, että orjat välittäisivät toisilleen salaviestejä käsittämättömän musiikkinsa kautta. Negrospirituaalit sen sijaan olivat sallittuja, koska plantaasin omistajat havaitsivat niiden parantavan orjien työskentelyä.
Ironista kyllä, yksi negrospirituaalien tärkeimmistä tarkoituksista oli nimenomaan välittää sanoituksiin piilotettuja pakoviestejä. Nämä niin kutsutut koodilaulut liittyivät orjuuden vastaisen liikkeen, Underground Railroadin toimintaan. Niiden avulla järjestettiin orjien pakoja plantaaseilta.
Näissä koodilauluissa käytettiin usein Raamatun tekstejä, joissa viittauksella esimerkiksi faaraoihin tarkoitettiin valkoisia orjuuttajia. Jordan-viralla tarkoitettiin Ohio-jokea, joka erotti Etelävaltiot Pohjoisvaltioista, ja jonka toisella puolella odotti vapaus. Taivas, Kaanaa ja Luvattu maa merkitsivät vapautta Pohjoisessa. Mooses puolestaan oli usein koodinimi vapaustaistelijalle tai Underground Railroad -vapautusliikkeelle.
Jazz purkaa traumoja
Negrospirituaalit olivat orjille kanava purkaa tuntemuksiaan ja traumojaan. Eikä niiden sisältämä maailma ole vieläkään menettänyt merkitystään vaan on todellisuutta tänäkin päivänä, sillä yhä edelleen ihmiset eri puolilla maailmaa pakenevat orjuutusta ihmisarvoisen elämän toivossa.
Nykypäivän tulkinnat tunnetuimmista spirituaaleista ovat usein afroamerikkalaisten artistien kuten Louis Armstrongin ja Mahalia Jacksonin tunnetuksi tekemiä. Heidän taustallaan musisoi usein jazzyhtye. Naantalin Musiikkijuhlien jazzmessussa negrospirituaalit ja jazz sulautuvat niin ikään rohkeasti yhteen.
Osana saarnaa kuullaan vakava sorronvastainen valituslaulu
Spirituals-sarjan laulut on jaettu messussa liturgisten osioiden mukaan. Johdantomusiikkina toimii Joshua fit the battle of Jericho (Joosua, hän marssi alas Jerikoon), joka on kuvaelma raamatullisesta Jerikon taistelusta, mutta viittaa samalla myös orjien vapaustaisteluun.
Vastausmusiikkina päivän ensimmäiseen lukukappaleeseen kuullaan Carry me home (Kanna minut kotiin), joka on lähes täydellinen vastakohta edelliselle kappaleelle, rauhallinen ja seesteinen.
Carry me home edustaa koodilaulua puhtaimmillaan, sillä pakoviestit on siinä verhoiltu raamatullisiin kielikuviin. Laulussa vaunut ovat tulossa hakemaan laulajan kotiin. Raamatullinen viittaus Eliaan, joka haetaan Taivaaseen tulisilla vaunuilla, on selvä. Sanalla on kuitenkin piilomerkityksensä, jolla tarkoitettiin sananmukaisesti orjien vapautusliikkeen pakovankkureita, jotka orjan tuli löytää laulun sanoihin piilotettujen ohjeiden avulla. Lisäksi laulaja näkee Jordan-virran yli joukon enkeleitä tulevan hakemaan häntä. Tällä ei tarkoitettu vain kaipuuta Taivaaseen pääsemisestä vaan konkreettisesti Ohio-joen ylittämistä ja vapauteen pääsyä vapaustaistelijoiden avustamana.
Messussa kuultavista negrospirituaaleista yksi on sijoitettu saarnan yhteyteen. Let my people go (Vapauttakaa kansani) on sisällöltään vakavin, sorronvastainen valituslaulu. Linkola luonnehti musiikin inspiroituvan suoraan neworleansilaisesta hautajaissaattueesta. Kuten edellinen laulu myös tämä on selkeä koodilaulu ja vahvasti yhteydessä orjien vapaustaisteluun.
Surumielinen Nobody knows the trouble I’ve seen (Kukaan ei tunne tuskaani) kuullaan uskontunnustuksen jälkeen. Kyseessä on eräänlainen rukous, jossa laulaja ilmaisee orjuuden tuottamaa tuskaa, mutta myös lujaa toivon täyttämää uskoa Jeesukseen.
Finalen iloitteleva jazzfantasia yhdistää ensin kaksi reipastahtista spirituaalia O when the saints go marchin’ in ja Go tell it on the mountain (Kun pyhät marssivat, Vie vuorille tää viesti), ja koko teoksen päättää koskettava Down by the riverside (Joen rannassa), jonka säveltäjä on kertonut kuvaavan Spirituals-sarjan ”kertojan” rauhallista kuolemaa.
Kuva: George Georgiades/ Freeimages
Juttu on julkaistu hieman eri muodossa myös Naantalin seurakuntayhtymän Vesper-lehdessä 26.5.