Kun kirkkomuusikko väittelee tohtoriksi, eivät pääosassa ole unettavat akateemiset keskustelut. Tuomas Pyrhösen väitöskirjan tarkastustilaisuudessa sunnuntaina 14.11. jylisivät komeasti urut. Kirkkomusiikin alan väitöksessään Pyrhönen esitti modernia suomalaista urkumusiikkia: Jukka Tiensuun
Fantangon, Olli Koskelinin
Placid-teoksen sekä Jouko Linjaman
Missa cum jubilon.
Toki kokonaisuuteen kuului myös kirjallinen työ, jossa Pyrhönen tutki Linjaman teosta cantus firmusten eli koraalimelodioiden näkökulmista. Opintoihin kuului myös viisi konserttia sekä luentoja ja seminaareja. Konsertit kuultiin yhtä lukuun ottamatta Helsingissä Paavalin kirkossa. Musiikillisen ja kirjallisen työn ohjasivat Sibelius-Akatemian professori Peter Peitsalo ja lehtori Matti Saarinen.
”Valtavirrasta poikkeava musiikki on aina kiinnostanut minua”
Vain muutama väitöksessä esillä olevista säveltäjistä on urkuri tai kirkkomuusikko, joten Tuomas Pyrhönen joutui tekemään paljon työtä saadakseen sävellykset teknisesti ja tyylillisesti toimimaan konserttikirkoissa. Samalla kansainvälisillä areenoilla esiintynyt ja levyttänyt kirkkomuusikko sai itselleen kokonaan uuden ohjelmiston.
– Halusin valita ennen kaikkea monipuolisen ohjelmiston ja ottaa riskejä, Pyrhönen kuvailee.
Riskien otto tarkoittaa sitä, ettei musiikki ole tyypillistä tai soitetuinta urkumusiikkia, vaan rohkeasti erilaisia tyylejä kokeilevaa ja yhdistelevää. Pyrhönen toteaa, että häntä on aina kiinnostanut valtavirrasta poikkeava musiikki. Hänelle nykymusiikki ei ole vain älyllinen kokemus, vaan siihen sisältyy myös elämyksiä ja kuuntelun nautintoa.
– Usein luullaan, että nykymusiikki on vain vaikeaa ja riitasointuista. Se ei pidä paikkaansa. Nykymusiikin kuuntelusta voi myös nauttia aivan yhtä hyvin kuin mistä tahansa musiikista.
Kansainvälinen artisti palvelee kirkkomuusikkona Joensuussa
Tuomas Pyrhönen tekee arkityötään ylimmän asteen kirkkomuusikon virassa Joensuun seurakunnassa, jossa hän on vaikuttanut vuodesta 2002, kahdeksan vuotta musiikin maisteriksi valmistumisensa jälkeen. Sitä ennen hän ehti muun muassa opiskella kaksi vuotta Stuttgartin valtiollisessa musiikin ja esittävien taiteiden korkeakoulussa sekä suorittaa siellä taiteellisen loppututkinnon.
Tämän lisäksi kirkkomusiikin tohtori on opiskellut urkuimprovisaatiota Tukholmassa ja täydentänyt opintojaan myös Alankomaissa, Italiassa ja Isossa-Britanniassa. Kansainvälinen artisti on konsertoinut laajasti Suomessa ja ulkomailla, esimerkiksi tammikuussa 2008 hän teki laajan Venäjän kiertueen, jossa esiintyi Siperiaa myöten. Hän on levyttänyt neljän cd:n verran modernia ja vanhempaa urkumusiikkia.
”Kirkkokonserteissa tohtorintutkinnosta on hyötyä”
Väitöskirjatyöhön Pyrhöstä kannusti eritoten ammatillinen kiinnostus ja uteliaisuus. Hän tuntee saaneensa väitöskirjaprojektistaan ennen kaikkea ennakkoluulottomuutta ja uskallusta lähteä kokeilemaan uusi asioita.
Koska väitöskirjaprojekti edellytti useamman tunnin harjoittelua päivittäin, hän päätyi ottamaan opintovapaata työstään. Vapaa palkitsi, sillä Pyrhönen kokee saaneensa väitöskirjaprojektissa laajemman ymmärryksen ja osaamisen omasta alastaan.
Sitä, miten väitöstyö konkreettisesti näkyy kirkkomuusikon työssä, on hänestä vaikea lähteä arvioimaan. Pyrhösen, kuten kenen tahansa kirkkomuusikon tehtäviin, kuuluu jumalanpalveluksissa ja kirkollisissa toimituksissa soittaminen. Lisäksi työhön kuuluu suunnittelua ja kokouksia, joissa on läsnä koko yhteisö eri työaloineen.
Kirkkokonserttien yhteydessä Pyrhönen tuntee voineensa eniten soveltaa sitä osaamista, jota tohtorinkoulutus on tuonut hänelle.
– Kollegan väitöskirjatyö voi tuntua seurakunnan työyhteisössä vähän vieraalta asialta ja tekijän omalta projektilta. Toisaalta se on minusta ymmärrettävää, sillä toimenkuvamme ovat niin kovin erilaisia keskenään.
Väitöstyö vaatii aikaa ja intohimoa
Seurakuntalaisilta Pyrhönen tuntee saaneensa kannustusta työtään kohtaan. Pitkä projekti edellyttää kestävyyttä ja rakkautta musiikkiin.
– Väitöstyötä pohtivalle kirkkomuusikolle sanoisin, että pitää olla todella intohimoisesti kiinnostunut työn aihepiiristä ja valmis käyttämään siihen hyvin paljon aikaa.
Vinkiksi kollegoille väittelijä sanoo myös, että työn taloudellista puolta kannattaa miettiä varhaisessa vaiheessa. Erilaiset säätiöt tukevat väitöskirjahankkeita ja palkkatyöstä voi saada opinto- ja virkavapaata hanketta varten. Vakituisen seurakuntatyön palkkatuloihin väitöskirjan tekijä tuskin kuitenkaan yltää.
”Jumalanpalvelusmusiikin laatuun pitäisi panostaa enemmän”
Koko alan kannalta on Pyrhösen mielestä tärkeää, että väitöskirjantekijöitä tulee lisää. Toistaiseksi alalta on väitellyt muutama ihminen, mutta lisää väitöskirjoja on valmistumassa.
Jumalanpalvelusmusiikin laatuun pitäisi Pyrhösestä panostaa nykyistä enemmän ja ennakkoluulottomammin.
– Jumalanpalveluksen musiikki on aivan yhtä tärkeä kuin sanallinen sisältö. Musiikin merkityksen kirkon sanoman välittäjänä huomaa esimerkiksi siinä, miten tärkeitä kirkkokonsertit ovat niillekin seurakuntalaisille, jotka eivät yleensä käy jumalanpalveluksissa, Pyrhönen sanoo.