Tampereen eteläpuolella, Pyhäjärven rannalla on pieni Vesilahden kunta.
Siellä asuu todistetusti onnellista väkeä. Iltalehden parin vuoden takaisessa onnellisuusvertailussa neljän ja puolen tuhannen asukkaan Vesilahti valittiin Pirkanmaan kolmanneksi onnellisimmaksi kunnaksi. Tämän vuoden alussa Ilta-Sanomat nimesi Vesilahden Suomen rauhallisimmaksi kunnaksi. Vesilahti nousi kärkeen vähäisen rikollisuuden ja omakotiasumisen ansiosta.
Myös Vesilahden seurakunnassa työskentelee tyytyväisiä ihmisiä. He viihtyvät yhdessä niin työpaikalla kuin työn ulkopuolellakin, teatterissa, elokuvissa, kodeissa ja vesijuoksuradalla. Seurakunnan tilaisuuksiin he osallistuvat myös silloin, kun eivät itse ole järjestämisvastuussa.
Työporukka kokoontui Kotimaa Pron pyynnöstä pohtimaan, mistä hyvä henki syntyy.
Työalarajat ylitetään – monipuolisuus tuo työhön vaihtelua
Pienessä seurakunnassa on töissä laaja-alainen joukko osaajia.
Kirkollisen koulutuksen lisäksi monella on myös jonkun toisen alan koulutus ja työkokemusta, ainakin työnohjauksesta, julkaisugrafiikasta, sielunhoitoterapiasta, kouluterveydenhoidosta, psykiatrisesta sairaanhoidosta sekä historian ja uskonnon opetuksesta.
Työntekijät kiittävät kirkkoherra Harri Henttistä siitä, että hän antaa tilaa tehdä omannäköistä työtä.
– Täällä saa tehdä niin laveasti työtä kuin vain osaa. Kaikki minkä osaa tulee käyttöön, diakonissa-perhetyöntekijä Tiina Hiltunen sanoo.
Kirkkoherra puolestaan on kiitollinen siitä, että hänellä on johdettavanaan niin monipuolinen joukko työntekijöitä.
– Olen ihmetellyt miten meidän kokoiseen työyhteisöön on osunut niin erityyppisiä työntekijöitä ja persoonallisuuksia. Moneen menoon löytyy tekijä ja osaaja, Henttinen kertoo.
Seurakunnassa ei ole tiukkoja työalojen välisiä rajoja. Sellainen ei pienessä seurakunnassa olisi edes mahdollista. Tiina Hiltunen kertoo, että kun diakoniatyöntekijät pitävät perhekerhoa, he hoitavat myös tarjoilun ja tilan siivouksen.
– Se antaa väljyyttä päivään ja omaan päähän, hän sanoo.
Avoimuus luo tilaa ideoille
Viime syksynä seurakunnassa oli vaikea tilanne, kun monen työntekijän ja työalan tulevaisuus oli samaan aikaan katkolla. Joku oli jäämässä eläkkeelle, määräaikainen virka päättyi ja osa-aikaisten työaikoja sumplittiin.
Työtehtäviä jouduttiin järjestelemään uudestaan. Silloin tehtiin ratkaisuja yhdessä.
– Kunnioitimme toisen mielipidettä, vaikka se olisi erilainen kuin oma, nuorisotyönohjaaja Merja Viljanen kehuu työkavereitaan.
– Täällä olen ymmärtänyt, että on yhtä monta tapaa tehdä asioita oikein kuin on työntekijöitä, sanoo puolestaan diakoniatyöntekijä Minna Alajoki.
Toimistohoitaja Eija Nurmen mukaan seurakunnassa ei ole turhaa kilpailua.
– Onko se sitten tämä moniammatillisuus, että emme kilpaile toistemme kanssa. Ei tule katkeruutta. Olemme kaikki tasa-arvoisia, hän sanoo.
Yhteisöllisyys sujuvoittaa arkea
Seurakuntapastori Soila Simola kehuu sitä, ettei Vesilahdessa kukaan ole töissä toistaiseksi, parempaa odotellessa.
– Tie voi joskus viedä muualle, mutta nyt ollaan tyytyväisiä siihen, missä ollaan ja mitä tehdään.
Työpaikalla istutaan päivittäin yhdessä lounaalla tai kahvilla. Silloin jutellaan usein myös työasioista. Se saattaa olla yksi syy siihen, miksi varsinaisia kokouksia järjestetään harvakseltaan. Moni työasia tulee hoidetuksi ohimennen.
Myös seurakunnan pienuus helpottaa arkea. Ei tarvitse jatkuvasti opetella uuden työkaverin tavoille, kun kaikki ovat tuttuja.
Harri Henttinen muistuttaa, että työkaveria ei saa pitää itsestäänselvyytenä. Peruskohteliaisuus riittää pitkälle, että tervehditään ja kysytään kuulumiset. Siitä syntyy luottamusta ja hyvää henkeä, joka kantaa.
– Ei pidä ajatella, että työkaveri on vain työkaveri, että varsinaiset ihmissuhteet olisivat muualla, Henttinen sanoo.
– Sijaiset sanovat, että tämä on ihana paikka kun täällä nauretaan ja täällä saa nauraa, kertoo Soila Simola.
Yhteisöllisyys näkyy ulospäin
Seurakunnan hyvä työilmapiiri näkyy myös ulospäin.
Kerran seurakunnan väki oli yhdessä katsomassa paikallisteatterin esitystä. Väliajalla yksi seurakuntalainen kävi hoitamassa kasteeseen liittyviä asioita, kun tapasi sattumalta samalla kertaa papin, kanttorin ja suntion.
Merja Viljanen kertoo, että S- ja K-kaupat ovat osoittautuneet hyviksi kohtaamisen paikoiksi.
– Työntekijät koetaan tavallisina ihmisinä eikä virkamiehinä, Harri Henttinen sanoo.
Hän kehaisee, ettei Vesilahden kirkkoherranvirastossa ole virastoa kuin nimeksi. Se on ennemmin entisajan pappila, jossa hoidetaan toki virallisiakin asioita mutta usein keitetään myös kahvit ja istutaan juttelemaan.
Henttisen mukaan se on erityisesti toimistonhoitaja Eija Nurmen ansiota. Hänellä on lämmin hymy ja miellyttävä radioääni.
Tänä keväänä työntekijät tekivät Harri Henttiselle 50-vuotissyntymäpäivän kunniaksi kirkkoherran elämästä kertovan lyhytelokuvan. Sen tekemiseen osallistui työntekijöiden lisäksi joukko seurakuntalaisia.
Projektista vastasi emäntä-vahtimestari Päivi Hjelt, jota Henttinen kuvailee Hollywood-kyvyksi.
– Hauskaa oli kun sitä tehtiin. Harmiteltiin kun ei saatu tehdä koko illan elokuvaa, Hjelt sanoo ja kaikki nauravat.
Kuva: Jarkko Viljanen/ Studio Amanda.