Hillaheeperi on vakava ja usein krooniseksi muuttuva sairaus. Tartunnan saaneet alkavat yleensä oireilla näihin aikoihin.
Sanan etymologiasta sen verran, että hilla tarkoittaa marjaa, joka tunnetaan myös nimikkeillä lakka, suomuurain ja valokki. Heeperi puolestaan ilmiselvästi pohjautuu ruotsin kielen sanaan feber, kuume. Olisikohan yleiskielinen nimike suomuurainkuume? Se ei kuitenkaan äänneasultaan lainkaan kuvaa tätä hurjaa tautia yhtä hyvin kuin ainakin Kittilän kairassa tunnettu hillaheeperi.
Taudinkuvaan kuuluu pakonomainen hillan keruu. Ensin tarkkaillaan viikkokaupalla kukintaa: onko kukkia, onko pölyttäjiä, tuleeko pakkasia tai ankaria sadekuuroja, vaivaako kuivuus. Jos kukinta näyttää lupaavalta, naapurille tietysti sanotaan, että eipä näytä tulevan tänä vuonna mitään. Sitten seurataan marjan kehittymistä. ”Supulla on, mutta vähän näyttää tulevan” on turvallinen repliikki kaupan kassajonossa. Marjojen kypsyttyä hillaan hiivitään aamuyön tunteina, jotta kukaan ei näkisi. Jos parhaan apajan paikka kuitenkin paljastuu, juuri siellä on nähty karhuja.
Osuuskaupan ravintolassa oli takavuosina pöytäliinat, joissa oli hillankeltaisia pieniä kukkia. Niiden käyttö piti kuitenkin lopettaa, kun intohimoisilla hillastajilla talvipakkasellakin alkoivat refleksit toimia ja he yrittivät kynsiä kukkia kankaasta irti ja lappaa niitä lautaselleen.
Hillaheeperi saattaa altistaa yleiselle marjakuumeelle. Itse joskus kuvittelin pääseväni rauhaan, kun oli katsastettu ja kuulusteltu hillan kukat, hillat, mustikat, kaarnikat eli variksenmarjat, sienet ja puolukat. Mutta ei! Marraskuun pakkasilla vielä joku kyseli, olinko käynyt karpaloita poimimassa. Siinä oli intohimoiseen marjanpoimintaan tottumattomalla etelän vareksella taas änkyttämistä.
Marjakuumeella voi kyllä olla miellyttäviä ja hyödyllisiä seurauksia. Ahkera ihminen voi marjojen poiminnasta saada merkittävää lisätuloa tai hän voi ilahduttaa lähipiiriään täysillä marja-astioilla. Joskus marjastus kuitenkin muuttuu niin fanaattiseksi, että lisää on saatava, vaikka kaikki omat ja lähisuvun pakastimet ovat jo täynnä kuluvan kesän ja edellisvuoden marjoja. Silloin ei auta muu kuin hankkia uusi arkkupakastin vaikka olohuoneen nurkkaan pörisemään.
x x x
Viime viikkoina on uutisoitu moneen otteeseen ulkomaalaisten marjanpoimijoiden karuista kohtaloista Suomessa. Nyt kun sääntöjä on ihmiskaupan ym. törkeyksien välttämiseksi muutettu, myös rehelliset marjanostofirmat joutuvat kärsimään. Samoin ilman tienestiä voivat jäädä ne ulkomaalaiset, jotka vuosi toisensa jälkeen ovat esimerkiksi Thaimaasta tulleet Suomeen metsämarjoja keräämään ja ovat siten voineet kustantaa perheelleen uuden talon tai lapsilleen koulutusmahdollisuuksia. Harmittaa kovasti kaikkien rehellisten marjabisneksen osapuolten puolesta!
x x x
Lähitienoilla ei vielä näy hillan kukkia – ja aika vähän näyttää tulevan – mutta suo-orvokki koristaa pihanurmea.
Vuonna 1961 perheeni muutti Kemiin ensimmäisen Italia-kauteni jälkeen.
Meille Kymenlaaksossa syntyneille, hillat olivat uutta. Etenkin äitini oli todella hurmaantunut tämän arvokkaan marjan runsaudesta ja että sitä kasvoi melkein autojen metsäteillä. Norjasta tuli kuorma-autoja viemään jatkojalostukseen se ylimääräinen mikä ei kohtuulliseen hintaan tehnyt kauppaa Suomessa. Kun lähes kuudenkymmenen vuoden jälkeen muutin minä vaimoni kanssa Tampereelle, niin Aino, seurakuntalainen antoi joka vuosi kilon kaksi hilloja, juuri jonkun Lapista tuomia ja hänen keräämiään. Ne ovat eksotiikkaa ja jäätelön ja uunijuuston kera huippuyhdistelmä.
Armejassa oli yksi poika Pudasjärven seudulta ja hänen ja veljensä hillainnostus tuotti kesän aikana traktorin. Heidänrahallinen hyötynsä perustui vuoteen,jolloin hilloja ei juuri tullut, mutta he jostain korvesta löysivät paikan, jossa niitä riitti. Tähän liittyi silloin keskusteluissa armeja-aikana sanonta ”Kel onni on sen onnen kätkeköön”. Tämä pätee luotuihin aineisiin. Kun luomakunta haihtuu ilmaan, niin taivaaseen pääsyn periaate on päinvastainen kuin hilla-apajan hyödyn. Mitä enemmän siitä kertoo ja jakaa sen enemmän itse siitä saa. Eli uskoontullut muuttuu Elävän Veden lähteeksi.
Reijo, kiitos mielenkiintoisista muisteluksista.
Pirjo
Kiitos mielenkiintoisesta blogista
Kiitos myös kansainvälisen näkökulman esiin tuomisesta
Valitettavasti armaassa kotomaassamme ei aina tajuta muiden maiden olosuhteiden mittakaavaa
Omien tärkeinä pitämiensä näkökulmiensa läpi ajamisella tuotetaan melkoista vahinkoa jossakin toisella puolella maailmaa