Kuinka pitkän työrupeaman teit seurakunnan palveluksessa? Millaisessa tehtävässä?
Jään eläkkeelle lokakuussa 2013. Olen ollut seurakunnan palveluksessa vajaat 34 vuotta, joista 24 vuotta kirkkoherrana Tuiran seurakunnassa Oulussa.
Kerro lyhyesti työurastasi
Sain pappisvihkimyksen joulukuussa 1971 ja määräyksen Kemin kaupunkiseurakunnan virallisen apulaisen virkaan. Jo silloin minulla oli kuitenkin mielessä opintojen jatkaminen ja sopimus tulla Helsingin teologiseen tiedekuntaan kirkkohistorian tp. assistentiksi 1.6.1972 alkaen. Suoritin sitten varusmiespalveluksen ja tein tutkimustyötä puolustusvoimien palveluksessa tutkien sotilaspapiston toimintaa viime sodissamme. Tutkijan työ ei ollut kuitenkaan minun juttuni, ja niinpä palasin elokuussa vuonna 1980 takaisin seurakuntatyöhön papiksi Oulun Tuiran seurakuntaan, jonka kirkkoherraksi tulin valituksi 1989.
Näiden lisäksi olen toiminut mm. tuomiokapitulin pappisasessorina, kirkolliskokousedustajana, seurakuntayhtymän Yhteisen kirkkoneuvoston puheenjohtajana, lääninrovastina sekä kirkollisten järjestöjen ja yhdistysten hallituksissa ja valtuustoissa
Minkälainen koulutus sinulla on? Kuinka hyvin se antoi eväitä työelämään?
Ylioppilastutkinnon jälkeen menin suoraan teologiseen tiedekuntaan. Teologian maisteri minusta tuli vuonna 1971. Lisensiaatin tutkinnon ja laud.pastoraalin suoritin 1982. Sen jälkeen olen hankkinut monipuolisesti osaamista ja valmiuksia osallistumalla useille kirkon henkilöstökoulutuksen kursseille. Olen suorittanut JTO:n johtamistaidon erikoistutkinnon sekä toiminut myös jossain määrin itse kouluttajana ja mentorina. Mielestäni näin olen saanut monipuoliset ja hyvät eväät työurani haasteisiin.
Mikä on ollut työurasi tiukin paikka?
Tiukin paikka taitaa löytyä kahdesta hyvin erilaisesta tilanteesta: 1) Papin perustyössä läheisen ihmisen kuolema ja hänen hautaan siunaamisensa ja 2) Kirkkoherrana julkinen kritiikki / hallintokantelu, jonka argumentaatio oli epäasiallista eikä lainkaan totuudenmukaista.
Mikä oli erityisen mukavaa työssäsi?
Työyhteisössä yhteisesti jaetut ilot, hauskat sattumukset ja vatsahermoja kutittaneet naurut kahvipöytäkeskusteluissa ovat jääneet mukavina mieleen.
Mitkä olivat työsi hyvät ja huonot puolet?
Olen saanut tehdä luovaa työtä, jonka olen tuntenut omakseni. Minulla on ollut loistavia alaisia eli työtovereita. Vaikka olen toiminut samassa seurakunnassa 33 vuotta, niin kaiken aikaa työni on ollut muutoksessa. On tullut uusia haasteita, olen saanut kehittää ja siitä olen nauttinut. 40 000 jäsenen seurakuntakaan ei ole pysynyt samanlaisena. Joka vuosi n. 5000 jäsentä on muuttanut pois ja 5000 tullut tilalle.
Huono puoli työssäni oli se, että aika ajoin tehtävää on ollut todella paljon, ja työ on vienyt liiaksi aikaa perheeltä.
Mistä ammensit voimaa työssä jaksamiseen?
Oman uskonelämän hoitamisesta olen saanut voimaa. Myös työyhteisön tuki on kantanut. Vapaa-aika perheen ja muiden läheisten parissa on ollut tärkeä henkireikä, samoin harrastukset: musiikki, kirjallisuus sekä kalastus ja metsästys hyvässä seurassa.
Miten kirkko on muuttunut työssäoloaikanasi?
Työurani aikana kirkon asema yhteiskunnassa on ollut vielä vahva ja se on saanut paljon maallista hyvää, jonka myötä seurakunnissa on rakennettu hienoja toimitiloja ja ennen muuta seurakuntien ja kirkon henkilöstön määrä on kasvanut. Virsikirja, kirkkokäsikirjat, kirkkolaki ja jumalanpalvelus on uudistettu, Raamattukin on käännetty uudelleen. Kaikilla näillä on ollut erittäin merkittävä vaikutus kirkon toimintaan, monilta osin myönteinen, mutta kielteisiäkin vaikutuksia on ollut.
Yhteiskuntakehitys on heijastunut monin tavoin kirkkoon. Esimerkiksi 1990-luvun lama muutti kirkon diakoniaa radikaalisti uuteen asentoon. Internet ja sosiaalinen media ovat viime vuosien suurimpia murrostekijöitä.
Mihin suuntaan toivot kirkon ja oman työalasi kehittyvän?
Arvelen, että kirkon yhteiskunnallinen asema ja sen myötä kirkon talous heikkenee, ehkä nopeastikin. Nyt kun vielä on aikaa, olisi hyvä käydä karsimaan rohkeasti hyvän ajan ”rönsyjä” kirkon toiminnasta. Kiinteistöjä pitää saada vähemmäksi ja hallintobyrokratiaa on karsittava. Voimavarat pitää keskittää kirkon perustehtävän toteuttamiseen.
Minkä elämänohjeen haluaisit antaa kirkossa työskenteleville?
Sitoutukaa itse kirkon sanomaan ja toimintaan ja näyttäkää julkisesti ”väriä”, kenen asialla olette.
Onko joku esimies jäänyt mieleesi erityisen hyvänä urasi varrelta? Miksi?
Asessorina ollessani piispa Rimpiläinen antoi piispantarkastusmatkoilla hyvän esimerkin, miten lähestyä ihmisiä ihmisen tasalta ja rohkaista heitä yksinkertaisin sanoin luottamaan Jumalan apuun.
Mitä harrastat? Mitä teet eläkeläisenä?
Pappeus jää ja joitakin papin tehtäviä teen eläkkeelläkin, ehkä myös jotain muuta seurakunnan ja kirkon hyväksi. Jään asumaan Ouluun, mutta Rovaniemen Norvajärven rannalla meillä on ympärivuotisesti asuttava vapaa-ajan asunto ja siinä pieni metsäpalsta. Siellä aika kuluu läheisten kanssa. Tietysti myös kalastukselle ja metsästykselle hyvässä seurassa on nyt entistä enemmän aikaa.