Koskaan ei kannata lopettaa unelmoimasta
eikä koskaan kannata samalla lopettaa pyrkimästä aina parempaan.
Sillä jos me lopetamme unelmoimasta,
me annamme asioiden mennä niinkuin ne menevät
ja sitähän meidän vastustajamme haluaakin, etä me luovuttaisimme.
Mutta jos me unelmoimme, me pyrimme aina saamaan maailmasta parempaa paikkaa ja
näin lisäämään hyvyyttä maailmassa.
Tähän perustan tämän väittämän että unelmoimista ei kannata lopettaa, uskovien varsinkaan,
vaikka paljon ennusteita ja profetioita ja kaikenlaisia laskemia tehdään, että miten on maaima menossa loppuaan kohti ja monet jo odottavat sitä ylöstempausta ja muuta tällaista.
Mutta tämä johtaa sellaiseen passiiviseen odottamiseen, eli tällöin me annamme pahalle vallan melskata täällä niinkuin se haluaa.
Toisin sanoen voidaan sanoa että me jäämme silloin tuleen makaamaan, annamme siis periksi.
Vaikka meillä olisi täällä kanssaihmisiä, jotka tarvitsisivat meidän apuamme, mutta jos me heittäydyme sen varaan, että mitään ei ole enää tehtävissä, me hylkäämme nämä ihmispoloiset.
Ja tällöinhän me emme seuraa Jeesusta. Jeesuskin oli rakennusmies, ja niin myös meidän pitää kaikkien olla tavallaan rakennusmiehiä siinä mielessä, että rakennamme koko ajan uutta ja parempaa tulevaisuutta.
Sillä vaikka maailma näyttäisikin mitkä tahansa kasvonsa meille, niin kyllä Jumala meitä johdattaa ja antaa siunauksensa sille kaikelle mitä me teemme uskossa, hyvät tarkoitukset mielessämme.
Mutta että jättäytyisimme passiivisesti odottamaan että meidät tultaisiin hakemaan täältä pois, niin eikö se ole aika vastuutonta?
Moni rypee epätoivossaan ja vaivoissaan ja kaikesta suorastaan jatkuvasti valittaa, vaikka uskovan pitäisi nimenomaan Jumalalta sitä siunausta toimilleen pyytää.
Ja iloita tästä ajasta täällä maan päällä niin kauan kuin me täällä olemme.
Vastustajamme haluaa vain, että me emme iloitsisi. vaan surisimme ja murjottaisimme.
Mutta Jumalan tahto on että me iloitsemme ja emme luovu toivosta vaan unelmoimme paremmasta tulevasta. Iloitkaa aina Herrassa!
Timo Tynkkynen
