Martti Lutherin pahuuskäsityksistä väittelevä Jussi Koivisto. Hän näkee taustalla muun muassa yhteiskunnallisen hyvinvoinnin, jossa pahuus latistuu viihteessä yliluonnolliseksi tai se tunnistetaan vain ääri-ilmiössä.
Koiviston mukaan Luther ymmärsi pahuuden arkipäiväisemmin kaikkia koskettavana väistämättömänä todellisuutena, jota ihminen ei kykene perkaamaan itsestään pois. Pahasta vapautuminen oli Lutherin mukaan mahdollista ainoastaan Jumalan avulla.
– Lutherille paha oli monitahoinen ilmiö, joka näkyy muun muassa ihmisen lähtökohtaisessa syntisyydessä ja elämän ahdistuksissa. Jumala kuitenkin pystyy ohjaamaan pahuutta ihmisten hyväksi ja omaksi kunniakseen. Pahuuden todellisuus jättää kunnian pelastuksesta Jumalalle. Se liittyy Lutherilla vahvasti uskoon. Esimerkiksi Kristuksen sovitustyöstä voi aidosti iloita silloin, kun ymmärtää, että ainoastaan Jumala voi vapauttaa synnistä, Koivisto sanoo.
Vaikka aihe on vaikea ja mässäilyn vaara olemassa, Koivisto haluaisi kirkkoon lisää pahuuden teologiaa.
– Pahuus ei ole kadonnut vaikka siitä ei puhuta. Se, ettei pahaa ole uskallettu käsitellä eikä sen luonnetta pohtia, tekee meistä valmistautumattomia erilaisiin katastrofeihin. Luterilaisessa ajattelussa arkipäiväinen pahuus on esimerkiksi itsekkyyttä. Luterilaisuus arvostaa muutenkin arkea, Koivisto sanoo.
– Pahuutta, joka nähdään vain ääri-ilmiöinä, ei nähdä osana itseä. Syntyy illuusio eikä pahan läsnäoloa tiedosteta. Pahuutta yritetään myös lieventää inhimilliseksi heikkoudeksi. Suomessa on paljon salonkikelpoista pahuutta.
Jussi Koiviston ekumeniikan väitös Is Evil Inevitable for Creation and Human Life? Studies on Martin Luther’s Biblical Interpretation tarkistetaan Helsingin yliopistossa perjantaina 18. toukokuuta.