Ihmisten kohtaamista kasvoista kasvoihin ei korvaa mikään. Sanan kirkossa tärkeintä eivät aina ole sanat, vaan se, mitä ja miten sinä olet ihmisenä. Näin sanoo Savitaipaleen seurakunnan kirkkoherra ja Lappeenrannan rovastikunnan lääninrovasti Ossi Hjerppe.
Hän on tehnyt pitkän pappisuran ja jää eläkkeelle tänä vuonna. Välillä hänelle kertyi vuosien kokemus myös Valkealan kristillisen kansanopiston rehtorin tehtävästä. Erityisen rakkaita muistoja liittyy vuosiin nuorisopappina.
Hjerppe on havainnut työuransa aikana kirkon sisäisten ristiriitojen kärjistyneen, seurakuntien siirtyneen digiaikaan ja papiston naisistuneen. Hän ennustaa, että jatkossa seurakuntalaisten on otettava entistä suurempi vastuu seurakuntien toiminnasta.
Eläkkeellä Hjerppe aikoo jatkaa rakasta retkeilyharrastustaan ja viedä luontoon yhä useammin myös lastenlapsiaan.
Kuka olet? Milloin jäät eläkkeelle? Kuinka pitkän työrupeaman teit kirkon palveluksessa?
Olen Ossi Hjerppe, Savitaipaleen seurakunnan kirkkoherra ja Lappeenrannan rovastikunnan lääninrovasti. Jään eläkkeelle 1.11.2017.
Olen syntynyt, elänyt lapsuuteni ja aloittanut koulunkäyntini Savitaipaleella. Suurimman osan keskikoulua ja lukion kävin kuitenkin Joutsenossa.
Minut on vihitty papiksi 1977 Helsingin hiippakuntaan. Aloitin nuorisotyön pappina Leppävaaran seurakunnassa. Toimin siellä pari vuotta. Suoritin siviilipalveluksen ja halusin työhön kotiseudulleni Mikkelin hiippakuntaan. Pääsin Mäntyharjulle ensin kappalaisen ja sitten kirkkoherrankin sijaiseksi.
Pian minut valittiin Mäntyharjun kappalaiseksi. Yhdeksän vuoden jälkeen koin, että kyllästyin omiin puheisiini ja hakeuduin Valkealan kristillisen kansanopiston rehtoriksi. En ajatellut kuitenkaan lopullisesti jättää kirkkoa, vaan halusin kokemusta muulta työsaralta.
Kahdeksan vuoden kansanopistouran jälkeen minua kyseltiin Jaalan seurakunnan kirkkoherran sijaiseksi. Seurakuntatyö veti taas puoleensa ja vajaan vuoden hoidin tuota virkaa Jaalassa.
Lapsuuden kotiseurakunnasta, Savitaipaleelta, vapautui kappalasien virka 1999. Olin varmaan työurani alusta asti ajatellut, että jos Savitaipaleelta voin hakea virkaa, sinne haen. Hain tätä virkaa ja minut valittiin. Vuoden kuluttua kirkkoherrakin jäi eläkkeelle. Hain kirkkoherran virkaa, tulin valituksi ja aloitin tässä virassa helmikuun alussa vuonna 2000. Viime vuodet olen ollut myös Lappeenrannan rovastikunnan lääninrovastina.
Minulla on vaimo, Marja, joka on myös toiminut kirkon palveluksessa – nuorisotyössä, lapsityössä ja diakonian virassa. Meillä on kolme lasta ja viisi lastenlasta. Opiskelin papin virkaan vaadittavat teologian opinnot Helsingin yliopistossa.
Mikä on ollut työurasi vaikein paikka?
En osaa oikein sanoa yksittäisistä tilanteista, mikä olisi ollut vaikein. Mutta kyllä tämän viimeisen työrupeaman kirkkoherrana olen kokenut aika haasteellisena. Työn määrää on vaikea rajata.
Mikä oli erityisen hauskaa tai mukavaa työssäsi?
Tykkäsin kovasti nuorisoyöstä, jota tein Leppävaarassa ja Mäntyharjulla. Rippikoulua olen pitänyt täällä Savitaipaleellakin viime vuosiin asti. Seurakuntalaisten kohtaaminen kasvoista kasvoihin on myös aina tuntunut hyvältä, olivatpa he minkä ikäisiä tahansa.
Millaiset muistot ovat jääneet vahvimpina mieleen?
Nuorisotyöstä vahvimmat muistot liittyvät siihen, kun sai vietyä haasteellisen ryhmän kanssa rippikoululeirin ainakin suhteellisen kunniallisesti loppuun.
Nykyiseen virkaani liittyen hienoimpia kokemuksia on se, kun 10–15 hengen eläkeläisporukka rakensi talkootyönä seurakunnan kesäkodille hirsistä kappelin aloittaen puiden kaatamisesta seurakunnan metsästä. Oli hienoa nähdä, miten työ tehtiin taitavasti ja innostuneesti loppuun asti puolessa vuodessa.
Savitaipaleen kirkon täyttäessä 90 vuotta vietimme kirkon juhlavuotta vuonna 2014. Sitä ennen kirkossa oli toteutettu mittava remontti. Juhlavuoden tapahtumat, juhlamessu, kirkkonäytelmä yms. olivat suuria ilon aiheita.
Mitkä olivat työsi hyvät ja huonot puolet?
Hyvät ja huonot puolet ovat toistensa kääntöpuolet. Hyvää on ollut se vapaus, jolla on voinut työtä järjestellä ja hoitaa. Ei ole ollut riippuvainen kiinteistä työajoista. Huonoja puolia on se, että työt ovat sijoittuneet paljon niihin aikoihin, jolloin perheellä on ollut vapaata.
Mistä ammensit voimaa työssä jaksamiseen?
Perheestä. Luonnosta ja retkeilystä.
Miten kirkko on muuttunut sinä aikana, jonka olit siellä töissä?
Paljon ja sitä on aika vaikea sanoittaa. Mutta tässä muutama asia:
Iso muutos oli papin viran avautuminen naisille ja sen seurauksena papiston naisistuminen.
Kirkon sisäiset ristiriidat ovat kärjistyneet.
Seurakuntalaisten osallistuminen jumalanpalveluselämän toteuttamiseen on tuonut jumalanpalveluksiin uutta ilmettä.
Se aktiivinen seurakuntaelämä, jota maalaisseurakuntien kylillä oli vielä työuran alkuaikoina, on hiipunut lähes tyystin, johtuen pääosin kylien väestökadosta.
Kun aloitin työuran, tietokoneita ei vielä ollut seurakuntatyössä, mutta nyt ne ovat olennainen osa jokaisen työntekijän työtä. Sen myötä kirkko on siirtynyt digiaikaan. Itse en kuitenkaan ole lähtenyt some-maailmaan mukaan, vaikka olisi ehkä pitänyt.
Mihin suuntaan toivot kirkon ja oman työalasi kehittyvän jatkossa?
Seurakuntalaisten on otettava entistä suurempi vastuu seurakuntien toiminnasta.
Minkä viisauden tai elämänohjeen haluaisit jättää kirkossa työskenteleville?
Ihmisten kohtaamista kasvoista kasvoihin ei korvaa mikään. Sanan kirkossa tärkeintä eivät aina ole sanat, vaan se, mitä ja miten sinä olet ihmisenä.
Onko joku esimies jäänyt mieleesi erityisen hyvänä urasi varrelta? Miksi?
Minulla on ollut piispaa lukuun ottamatta vain kolme esimiestä; kirkkoherroja kaikki ja kaikkien kanssa on mennyt ihan hyvin.
Mitä harrastat? Mitä aiot tehdä eläkeläisenä?
Olen harrastanut retkeilyä ja kaikenlaista luonnossa liikkumista. Mökillä olen viettänyt kesäisin paljon vapaa-aikaani. Varmaan näillä asioilla on vahva sija myös eläkkeellä.
Ja varmasti eläkkeellä vietän nykyistä enemmän aikaa lastenlasten kanssa ja haluan viedä myös heitä luontoretkille.
Mitään erityisiä suunnitelmia ei minulla eläkevuosille ole. Katsotaan, mitä aika tuo tulleessaan. Odotan tavallista arkea ilman kalenterimerkintöjä sekä pyhäpäiviä, jolloin saa mennä kirkkoon, messuun, ilman mitään muita velvoitteita kuin täyttää oma paikkansa kirkon penkissä.
Kuva: Marja Hjerppe
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata digilehden ja printtilehden täältä.
***