Pelkosenniemen seurakunnan kirkkoneuvostossa ja -valtuustossa ensimmäistä kauttaan vaikuttava Mika Parviainen (43) on lähes paljasjalkainen pelkosenniemeläinen.
– Isä on täältä lähtöisin. Vanhempani muuttivat 1960-luvulla työn perässä Ruotsiin. Synnyin siellä, ja muutimme takaisin Pelkosenniemelle, kun olin 11-vuotias, hän kertoo.
Välillä Parviainen asui pari vuotta Kemissä ja Rovaniemellä, mutta palasi takaisin.
– Nyt minulla on täällä oma perhe, luonto on lähellä, ja ihmiset leppoisia ja mukavia. Mikä etten viihtyisi.
– En ole aktiiviseurakuntalainen, mutta haasteet ja uuden oppiminen kiinnostavat. Kunnanvaltuustossakin olin yhden kauden 2000-luvun alussa, Parviainen kertoo.
”Kokouksissa on rento ja avoin ilmapiiri”
Ensimmäiset puolitoista vuotta seurakunnan hallinnossa ovat sujuneet mukavasti. Ulospäin suuntautuvana ja huumorintajuisena Mika Parviainen arvostaa muun muassa sitä, että työskentelyilmapiiri kokouksissa on asiallinen, avoin ja rento.
– Keskustelua syntyy, ja myös omia mielipiteitä on helppo tuoda esille. Uusia ideoitakaan ei tyrmätä, hän kertoo.
Pienessä kunnassa lähes kaikki ihmiset tuntevat toisensa. Seurakuntalaiset saattavat pysäyttää kylän raitilla ja kertoa valtuutetulle toiveitaan kokouksiin vietäviksi.
– Vien terveiset mielelläni. Useimmiten kysymyksessä on jokin ihan konkreettinen käytännön asia; vaikkapa se, että hautausmaan roskisten ympärysten epäsiisteydelle tulisi tehdä jotakin. On tärkeää, että viestit kulkevat eteenpäin, ja asiat etenevät ripeästi.
Kauneimmat joululaulut syrjäkylillä vetivät väkeä
Pelkosenniemen seurakunta kuuluu Oulun Hiippakuntaan ja Rovaniemen rovastikuntaan, ja käsittää Pelkosenniemen ja Savukosken kunnat. Seurakunnan väkiluku on 1 724 henkilöä.
Se on pinta-alaltaan laaja, peräti 8 350 neliökilometriä. Välimatkaa esimerkiksi Aapajärven kylältä Pyhätunturille on noin kuusikymmentä kilometriä. Noin puolet kunnan asukkaista asuu kirkonkylällä ja puolet syrjäkylillä. Kesäaikaan Pelkosenniemen asukasmäärä moninkertaistuu, kun kesälomalaiset saapuvat.
Parviaisen mukaan pitkät välimatkat luovat omat haasteensa seurakunnan palveluiden järjestämiselle. Asiaa on pohdittu myös seurakunnan hallinnossa.
– Esimerkiksi ennen viime joulua seurakunta järjesti kauneimpia joululauluja muutamissa syrjäkylissä, ja ne vetivät mukavasti väkeä. Kirkkoneuvoston kokouksessa puhuttiin viimeksi, että kylissä voisi alkaa pitää satunnaisesti myös jumalanpalveluksia. Ne olisivat mieluisia varsinkin ikäihmisille, joilla kaikilla ei ole kyytiä kirkkoon.
Seurakunnan nuorisotyöntekijä tekee vain 30 prosentin työaikaa
Vuodesta 1997 Mika Parviainen on ollut päätyökseen Pelkosenniemen kunnan palveluksessa. Hän toimii nuoriso-, liikunta- ja kulttuurisihteerinä.
– Järjestän muun muassa kulttuuritapahtumia, valvon nuorisotilojen toimintaa sekä vedän nuorten kerhoja, retkiä ja leirejä.
Kunnassa työskennellessä Parviaiselle ovat tulleet tutuksi myös talousarvioon ja organisaatioon liittyvät asiat.
– Seurakunnan hallinnossakin olen helposti kartalla, mistä puhutaan ja missä mennään, hän sanoo.
Viime aikoina tapetilla ovat olleet muun muassa seurakunnan kiinteistöjen ja alueiden erilaiset kunnostustyöt.
– Pelkosenniemelle rakennettiin äskettäin uusi hautausmaa. Viime vuonna remontoitiin Savukosken seurakuntatalon piha, ja tänä vuonna on alkamassa seurakuntatalon kellarikerroksen kosteusremontti.
Parviainen kertoo, että monen muun seurakunnan tavoin myös Pelkosenniemen seurakunnan talous on ollut viime vuosina tiukoilla, ja kaikkia ylimääräisiä menoja on jouduttu karsimaan. Esimerkiksi kurssi- ja avustusmenoista on nipistetty, ja myös seurakunnan nuorisotyöntekijän työaikaa on lyhennetty. Viime syksystä alkaen hän on tehnyt vain 30-prosenttista työaikaa.
– Tämä näkyy esimerkiksi siinä, että aiemmin kunta ja seurakunta järjestivät lasten kesäleirit yhdessä, mutta nyt seurakunnalta ei riitä niihin resursseja. Myöskään nuorten kahden viikon kesätyöllistämisiä ei pystytä tänä vuonna seurakunnassa järjestämään.
”Haluan edistää kunnan ja seurakunnan yhteistyötä”
Mika Parviaisen mielestä seurakunnan toiminta on parhaimmillaan mukavaa yhdessä tekemistä ja toisten huomioon ottamista. Varsinkin pienissä kunnissa myös seurakunnan ja kunnan yhteistyö on erittäin tärkeää.
– Toivon, että voin olla sitä omalta osaltani edistämässä. Jo nyt järjestämme yhdessä esimerkiksi kansallisen veteraanipäivän, itsenäisyyspäivän sekä kaatuneiden muistopäivän juhlat. Jatkossa voisimme saada aikaan esimerkiksi isompia kirkkokonsertteja, joissa voisi olla nimekkäitäkin esiintyjiä.
Kuva: Parviaisen kotialbumi.