Väitös: Sosiaalinen pääoma ratkaisee kirkkoherranvaalit

Kirkkoherraksi mielivien kannattaa lukea huolella Jaakko Tuiskun tuore väitöskirja. Tuisku nimittäin huomasi, että kirkkoherraksi hakenut ehdokas voitti, kun hänellä oli riittävä määrä sosiaalista pääomaa, kulttuurista pääomaa sekä sopiva habitus eli ulkoinen olemus. Vaalit ratkaisi ehdokkaan sosiaalinen pääoma.

TM Jaakko Tuisku on tarkastellut väitöstutkimuksessaan 2010-luvun vaihteen kirkkoherranvaaliprosessia ranskalaisen sosiologi Pierre Bourdieun kenttäteorian valossa. Bourdieun mukaan kenttä on areena, jossa kilpaillaan resursseista ja pääsystä niihin. Kentällä pärjää pääoman avulla. Sosiaalinen pääoma on yksi Bourdieun kehittämistä sosiaalisen vuorovaikutuksen rakennetta kuvaavista käsitteistä.

Tuisku keräsi tutkimukseensa materiaalia Oulujoen, Tyrnävän, Herttoniemen ja Salon kirkkoherranvaaleista vuosina 2009–2011..

Tutkimuksessa ehdokkaiden voimasuhteet vaalikentällä nimettiin ennakkosuosikin, haastajan ja kokeilijan roolien mukaan. Suhteet määrittyivät ehdokkaan pääoman perusteella.

Vallankäytön suhteen vaaliprosessin eri toimijat erottautuivat Tuiskun mukaan toisistaan.

– Tuomiokapituli käytti harkintavaltaa varsinkin silloin, kun hakijoita kirkkoherraksi oli yli kolme. Seurakuntalaiset käyttivät puolestaan täytäntöönpanovaltaa erityisesti asettuessaan ryhmittymänä jonkin ehdokkaan taakse.

Edellä mainitun jaottelun perusteella kirkkoherranvaaleista luotiin tutkimuksessa kolme erilaista vaalityyppiä.

(1) Ensimmäiselle ryhmälle annettiin nimi entisestä kirkkoherrasta uusi kirkkoherra. Ryhmässä vaalin voitti seurakuntaliitoksessa kirkkoherran viran menettänyt pappi, joka haki uuden seurakunnan kirkkoherraksi. Näissä vaaleissa alueellisuus vaikutti voimakkaasti.

(2) Toinen ryhmä muodostui omasta papista uusi kirkkoherra -vaalityypistä. Seurakunta äänesti selkeästi oman seurakunnan pappia. Tällainen vaali on yleinen maalaisseurakunnissa

(3) Kolmas kirkkoherranvaalityyppi oli oma ehdokas ei saa vaalisijaa. Tässä ryhmässä vaali muodostui ennalta-arvaamattomaksi. Äänestäjät joutuivat valitsemaan oman ehdokkaan rinnalle myös toisen ehdokkaan tai kokonaan uuden ehdokkaan. Tässä tyypissä vaalisijalla ja mielikuvaprosessilla oli suuri merkitys.

Käytännöllisen teologian oppiaineeseen lukeutuva väitöstilaisuus: Tuomiokapitulin vai seurakuntalaisten valtaa? − Tapaustutkimus kirkkoherranvaaliprosessista (The authority of a Cathedral chapter or of the parishioners? A case study of election process for vicars), järjestettiin 2.5.2014 Helsingin yliopiston päärakennuksessa. Vastaväittäjänä tilaisuudessa toimi uskonnonpedagogiikan dosentti Kati Niemelä (Helsingin yliopisto), ja kustoksena on professori Jyrki Knuutila Helsingin yliopiston teologisesta tiedekunnasta.

Väitöskirjan tiivistelmä on luettavissa E-thesis -palvelussa

Edellinen artikkeli”Kaiken voi tehdä uudella tavalla”
Seuraava artikkeliKuopion Männistön vanha kirkko vihittiin katoliseksi