Toissa vuonna yksityisiä ehtoollisia vietettiin Suomessa 6862 kertaa. Suurin osa niistä toteutui sairaaloissa ja palvelukodeissa, sillä omaan kotiin ehtoollista pyydetään melko harvoin. Sydänsairaalle Leena Rauhalalle kotiehtoollinen on ainoa mahdollisuus.
”Riittää, että haluaa ottaa vastaan armon”
Kerrostalon rappukäytävässä pärisee remonttimiehen pora.
– Onneksi remontoijat ja siivooja kävivät minun huushollissani jo eilen. Se oli sattumaa, sillä eihän ehtoollista varten tarvitse välttämättä kotia puunata, hymyilee Leena Rauhala.
Samaa vakuuttaa Jämsän seurakunnan kappalainen Harri Niemelä, joka on tullut jakamaan Rauhalalle yksityisen ehtoollisen. Imurointia tärkeämpää on sisäinen valmistautuminen leivän ja viinin vastaanottoon.
– Siinäkin riittää, että haluaa ottaa vastaan armon. Ihmisen ei tarvitse olla täydellinen eikä voikaan. Jeesus on hän, joka puhdistaa, Niemelä jäsentää ehtoollisen merkitystä.
Sydänsairaalle Leena Rauhalalle kotiin tuotu ehtoollinen on ainoa mahdollisuus sen nauttimiseen. Hänen sydämensä on niin heikko, ettei kirkossa käynti onnistu.
– Ehtoollinen on minulle hyvin tärkeä. Yksityistä ehtoollista olen saanut sekä sairaalassa että kotona.
Luontevaa
Harri Niemelä asettaa pöydälle valkean liinan ja ottaa ehtoollisvälineet esille. Matkapakkaus sisältää kaiken tarpeellisen. Pyhäinen tunnelma laskeutuu kotiin, vaikka pora päriseekin.
Ehtoollinen on kotioloissa lähes samanlainen toimitus kuin kirkossa. Siihen kuuluu virsiä, rukousta ja Raamatun lukua. Pappi pitää lyhyen puheen ennen ehtoollisleivän ja viinin jakamista. Joskus tilanne jatkuu vapaamuotoisella sielunhoitokeskustelulla.
Toissa vuonna yksityisiä ehtoollisia vietettiin Suomessa 6862 kertaa. Suurin osa niistä toteutui sairaaloissa ja palvelukodeissa, sillä omaan kotiin ehtoollista pyydetään melko harvoin. Jämsän seurakunnassa on pyyntöjä muutama vuodessa.
Leena Rauhala arvelee, että ihmiset eivät joko tiedä mahdollisuudesta tai he arkailevat pyytää pappia kotiin.
– Minulle tämä on aivan luontevaa. Rohkaisen muitakin huonokuntoisia toimimaan näin.
Kirkkokäsikirjan mukaan yksityisen ehtoollisen edellytys on sairaus, mikä estää henkilöä pääsemästä yhteiselle ehtoolliselle. Joskus lähiomainen on mukana tilanteessa.
– On luontevaa, että sairaalle ja hänen puolisolleen ehtoollinen jaetaan kotioloissa yhdessä. Mutta mitään koko suvun toimituksia nämä eivät ole, sanoo Niemelä.
Ohjeet tekeillä
Yksityisen ehtoollisen historia on pitkä.
– Apostolien ajoista lähtien seurakunta on vienyt ehtoollista niille, jotka eivät pysty tulemaan yhteiseen pöytään, kertoo jumalanpalvelusasiantuntija Terhi Paananen Kirkkohallituksesta.
Aina ei tarvita pappia. Messussa pyhitetyn leivän ja viinin voi viedä sitä pyytäneelle kotiin myös diakoni.
– Mieluiten ehtoollinen viedään heti messun jälkeen, mutta käytännössä se tapahtuu usein seuraavalla viikolla. Näistä sovitaan kuitenkin etukäteen, Paananen sanoo.
Lapuan hiippakunnassa ehtoollisen vienti koteihin on nostettu esille erityisesti viime keväästä lähtien. Kurikan seurakunta on pilotoinut käytäntöä, jossa diakonian virkaan vihityt diakonit vievät ehtoollista suoraan messusta sairaille seurakuntalaisille.
Hiippakuntasihteeri Kai Jantunen kuvailee toiminnan sisältöä näin:
– Kotiin viety ehtoollinen ei siis korvaa vaan täydentää messuyhteyttä. Kotona olijakin liittyy näin messunviettäjien joukkoon.
Jumalanpalvelusopas tuntee ennestään diakonisen yksityisen ehtoollisen vieton, mutta perusohjeistus liikkuu hyvin yleisellä tasolla.
Lapualla ollaankin laatimassa yksityiskohtaiset käytännön ohjeet seurakuntiin vaikkapa siitä, miten leivän ja viinin kanssa menetellään niiden kuljetuksen ajan.
Yksityisen ehtoollisen viettoon halutaan rohkaista.
– Näin diakonia sitoutuu samalla entistä tiiviimmin jumalanpalvelukseen.
Kuva: Kotona vietetyt ehtoollishetket ovat tärkeitä niille, jotka sairauden vuoksi eivät voi mennä kirkkoon. Kappalainen Harri Niemelä toi ehtoollisen Leena Rauhalalle Jämsässä.