Suomen kirkkoon ei olla saamassa virallisia nuorten kuulemisjärjestelmiä tai nuorten kirkolliskokousta, joita vuonna 2009 jätetyllä kirkolliskokouksen edustaja-aloitteella tavoiteltiin. Kirkkohallitus käsitteli viiden vuoden jälkeen edustaja-aloitteen kirkkoneuvos Pekka Huokunan ilmoituspuheenvuorolla, jossa todettiin, ettei kirkkohallitus aio edistää kirkkolakiin tai -järjestykseen kirjatun nuorten vaikuttamisjärjestelmän toteuttamista.
Virallisten hallinnollisten uudistusten sijaan nuorille tarjotaan ”toiminnallisia ratkaisuja”, jotka perustuvat viime vuosina syntyneisiin nuorten vaikuttamismalleihin ja -verkostoihin.
Erityisesti kirkkohallituksessa suositaan Kirkko 2020 -seminaarin kehittämistä samaan suuntaan kuin Porvoon hiippakunnan vuosittain kokoontuva Ungdomens kyrkodagar, joka kokoaa parisataa nuorta ruotsinkielisistä seurakunnista keskustelemaan ja tekemään yhteisiä aloitteita hiippakunnan hallinnolle ja seurakunnille.
Edustaja-aloitteen kohtalo kuumensi mieliä
Kirkolliskokouksen keskustelu kirkkoneuvoksen ilmoituksesta oli kitkerä. Edustaja-aloite oli maannut kirkkohallituksessa yhtä kauan kuin aloite lapsivaikutusten arvioinnista, jonka kirkolliskokous nyt puolen vuosikymmenen valmistelun jälkeen hyväksyi kirkkojärjestykseen. Huokunan ilmoitus merkittiin tiedoksi, ja aloitteen käsittely päättyi siihen.
Heikki Hiilamo kritisoi kirkkohallitusta ankarasti menettelystä, jossa edustaja-aloite hautaantuu vuosiksi, eikä sitä lopultakaan käsitellä niin, että kirkolliskokous voisi itse äänestäen päättää salissa aloitteen kohtalosta.
Kirkkoneuvoksen antamat perustelut nuorten osallisuus -aloitteen kuittaamiselle ilmoitusmenettelyllä herättivät vielä enemmän vastalauseita. Huokuna totesi puheenvuorossaan, että kirkkohallituksen selvitysten perusteella nuorten kirkolliskokouksen tai muun nuorten virallisen kuulemisjärjestelmän järjestäminen maksaisi liikaa, tuottaisi liikaa vaivaa, ja vaikka sellainen luotaisiinkin, nuoret eivät sitä kuitenkaan käyttäisi.
Katri Korolainen piti lyhytnäköisenä ja kirkolle kohtalokkaana, ettei nuorten kuulemisjärjestelmän luomiseen ja vakiinnuttamiseen seurakunnissa ja kirkossa haluta, vastoin kirkolliskokouksen selvää tehtäväksiantoa, käyttää rahaa eikä nähdä vaivaa. Aloitteen käsittelyn jättäminen ilmoitusmenettelyyn osoittaa Korolaisen mielestä ylenkatsetta nuorten toimintaa kohtaan.
Yksi vuoden 2009 aloitteen jättäneistä, Sami Ojala sanoi pitävänsä kirkkohallituksen toimintatapaa tahallisena vitkutteluna ja tietoisena yrityksenä haudata kirkolliskokouksen hyväksymä hanke. Ojala totesi myös, että ilmoituksessa annetut perusteet ovat virheellisiä. Nuorille tehdyt kyselytutkimukset osoittavat, että seurakunnissa ei toteuteta nuorten kuulemista, nuoret kaipaisivat virallisia vaikuttamiskanavia ja ovat motivoituneita osallistumaan päätöksentekoon niiden kautta.
Osallisuus turvataan selkeillä malleilla ja ohjeistuksilla
Ojala, Korolainen ja entinen lapsiasiavaltuutettu Maria-Kaisa Aula totesivat, että nuorten vaikuttamisjärjestelmiä ei voida jättää sen varaan, että asenteet nuorten kuulemiseen seurakunnissa omia aikojaan paranevat. Nuorten osallisuuden vahvistamiseksi kirkkoon tarvitaan vakiinnutettuja yhteisiä toimintatapoja ja ohjeistuksia.
Aula totesi, etteivät aikuisten ja työntekijöiden asenteet seurakunnissa ole vielä sellaisella mallilla, että nuorten kuulemisen ja osallistamisen voisi odottaa sillä perusteella edistyvän. Vähintäänkin tarvitaan selkeitä suosituksia ja ohjeita. Nuorten omaehtoisen toiminnan tukeminen ei ole vaihtoehto sellaisten mallien rakentamiselle, jotka mahdollistavat nuorten ja seurakuntapäättäjien välistä vuorovaikutusta.
Kirkkoneuvos Pekka Huokunan ilmoituksessaan esiin nostama nuorten Kirkko 2020 -seminaaria pidettiin hyvänä mallina vapaamuotoisen nuorten kirkolliskokouksen synnyttämiselle. Hiippakunta-aloitemenettely tarjoaa nuorten epävirallisellekin vaikutuskanavalle mahdollisuuden varsinaisten hallinnollisten aloitteiden tekemiseksi.
Kirkko 2020 -seminaarin tulevaisuus pitäisi Ojalan ja Korolaisen mielestä kuitenkin selkeästi turvata kehittämällä siitä vakiintunut toimintamuoto. Tällä hetkellä sen järjestäminen on Nuorten Keskuksen varassa.
Tarjolla keveämpiä toiminnallisia ratkaisuja
Kirkkoneuvos Huokuna totesi Kotimaa Prolle, että vaikka kirkolliskokouksen aloitteen käsittelyn katsotaan päättyneen, kirkkohallituksessa aiotaan kokeilla ja kehittää useita erilaisia tapoja aloitteen tarkoituksen toteuttamiseksi.
– Kyseeseen tulevat erilaiset nuorten raadit, parlamentit, valtuustot tai muut vastaavat toiminnalliset jutut seurakuntatasolla. Vastaavasti olisi mietittävä hiippakuntatason toteutuksia, Huokuna selittää.
– Valtakunnallisesti saattaisi hyvinkin olla hyvä ratkaisu tehdä edelleen yhteistyötä Kirkko 2020 -seminaarin tiimoilta ja kehittää sitä ”nuorten kirkolliskokouksen” suuntaan.
Itse aloitetta ei enää haluta tuoda kirkolliskokoukseen, koska raskasta hallinnollista ratkaisua ei aiota tehdä, eikä se siksi edellytä kirkolliskokouksen päätöksiä.
– Talousarvio- ja toimintasuunnitelman yhteydessä asia toki aikanaan on esillä ja toki siitä voidaan informoida, mutta ei siis raskaan hallinnollisella ilmoituksella, Huokuna toteaa.
Kuva kevään 2014 kirkolliskokouksesta: Pasi Leino.