Askolan kirkon edustalla seisoo uusi terhakka taideteos, joka juhlistaa seurakunnan 375-vuotista olemassaoloa. Kyseessä on Askolan seurakunnan ja ammattikoulu Amiston metallialan opiskelijoiden yhteistyön hedelmä: kolmemetrisistä teräsputkista väännetty kolmiulotteinen kalapatsas, joka lepää teräsalustalla. Putkien välissä on poikkipuita, jolloin kala muodostaa ikään kuin kolmet tikapuut taivaaseen.
Tikapuuaskelmiin voi kiinnittää rakkauden lukkoja, kuten rakastavaisilla on ollut tapana kiinnittää jokia ylittäviin siltoihin. Lukoista muodostuu kalalle ikään kuin suomuja. Teoksesta löytyvät myös Askolan kirkon kellotapulin upeat silhuetit. Kalan nokassa on kiinni kiistelyä herättänyt koukku.
Muistomerkkiajatuksen isä, pastori Antti Kupiainen on käynyt kiinnittämässä teokseen esimerkkilukkoja, joissa lukee seurakunnan juhliin liittyvät tärkeät vuosiluvut.
– Ongelmaksi muodostui, ettei tässä ole vesistöä, mihin avaimet heittäisi. Heitin omani romanttisesti seurakuntakodin viemäriin, Kupiainen virnistää.
Epämuodollinen yhteistyö on toimivinta
Ammattikoulu perusti suunnitteluryhmän teoksen aikaansaamiseksi opettaja Tomi Laavin johdolla tämän vuoden helmikuussa. Valmis veistos pystytettiin juuri ennen äitienpäivää.
– Kyllähän siinä kiire tuli. Mutta meitä rentoutti kovasti se, että sopimus seurakunnan kanssa oli vapaamuotoinen. Totesimme yhdessä heti alkuun, että meidän ei ole pakko saada aikaan mitään. Epämuodollinen yhteistyö tuntui hyvältä, Laavi kuvailee.
Pastori Kupiainen piti tärkeänä, että nuoret saadaan konkreettisella tavalla mukaan seurakunnan 375-vuotisjuhlallisuuksiin. Muistomerkin suunnittelusta ja työstämisestä vastasi käytännössä 18-vuotias Patrik Haapatalo. Hän valmistuu tänä keväänä kunnossapitoasentajaksi ja ylioppilaaksi. Taideteos on hänen lopputyönsä.
– Aluksi vääntelin ohuesta tangosta kymmenen kertaa pienemmän prototyypin. Huomasin, että kokonaisuuden kasaaminen on hankalaa. Toisen pienoismallin tein pohjalevyn päälle. Se oli huomattavasti helpompi kasata, Haapatalo kertoo.
– Varsinaista teosta tehdessä hiki kyllä virtasi. Pysti painaa kaikkiaan 220 kiloa eikä järeä teräsputki taivu helpolla. Opiskelukaverini Aleksi Tissari tarjosi aina tarpeen tullen apukäsiä.
Askolan seurakunnalla ja ammattikoulu Amistolla on rohkaisevia kokemuksia epämuodollisen yhteistyön toimivuudesta jo vuosien takaa. Seurakunnan vanhoja huonekaluja on entisöity ammattikoulun oppilastyönä. Kuolemantapausten kohdatessa tai muissa haastavissa tilanteissa seurakunta on rientänyt oppilaitokseen tueksi ja avuksi.
– Pienellä paikkakunnalla kaikki tuntevat toisensa ja yhteistyö on mutkatonta ja helppoa. Meidän ei tarvitse pyörittää asioita hallintoelimissä, vaan voimme ryhtyä nopeasti ja tarpeen mukaan tuumasta toimeen näissä yhteistyökuvioissa. Puheissa vitsailemme, että mitä ruokaa se byrokratia nyt olikaan, sanoo Askolan kirkkoherra Päivi Erkkilä.
– Hiukan ehkä tarvitaan myös hullunrohkeutta. Kannattaa ottaa yhteyttä reilusti puolin ja päin, Erkkilä kannustaa muista seurakuntia ja oppilaitoksia.
Maaseutupaikan talkoohengestä kertoo jotain sekin, että samalla kun ammattikoulun väki pystytti patsaan, se oikaisi vinossa olevat katukyltit.
Nuori mies hallitsee kristinuskon symbolit
Patrik Haapatalo on käynyt rippikoulunsa Askolassa Kupiaisen leirillä ja viihtyi niin hyvin, että päätyi kertaamaan hommaa isosenakin. Kristillinen symboliikka on hänelle tuttua.
– Tärkeää on, että kala lepää kolmen jalan varassa kolmion mallisella alustalla. Kalan alla on risti, jossa laserleikkauksen järeät jämäpalat saivat uuden elämän. Tuollainen tukeva, paksusta kamasta tehty ja alhaalla sijaitseva risti kuvastaa aika hyvin uskon perustaa, Haapatalo pohtii.
Ystävät ovat luonnehtineet teosta myös Tintin kuuraketiksi.
– Mikäs siinä, pääseehän silläkin taivaaseen, Haapatalo myhäilee.
Koukku kalan nokassa on herättänyt paljon keskustelua paikkakunnalla. Jotkut pohtivat, onko se turvallinen, jos lapset innostuvat kiipeilemään patsaassa.
– Aluksi koko koukku oli pelkkä läppä, mutta sitten havaitsimme, että sehän on hyvän näköinen. Olen kuullut spekulaatioita siitä, mihin suuntaan koukku vetää. Että vetääkö se ylöspäin vai ehkä sittenkin houkutuksiin. Hyvä, että syntyy keskustelua. Ihmisillä on vapaus omiin tulkintoihinsa, Haapatalo sanoo.
Haapatalolla on jo vakituinen työpaikka: hän huoltaa ja korjaa maatalouskoneita.
– Facebookissa minut nimitettiin kirkkotaiteen dosentiksi, mutta olen kyllä ajatellut pysytellä koneiden rassaamisen parissa.
Kaikenikäiset ihastelevat
Ohi ajavat autot hiljentävät vauhtiaan patsaan kohdalla. Kävelijöiden päät kääntyvät. Muutama ohikulkija piipahtaa ihastelemassa teosta sinäkin aikana, kun seisomme sen luona aurinkoisessa säässä pastori Kupiaisen, taiteilija Haapatalon ja opettaja Laavin kanssa.
– Tässä kauniissa patsaassa on vähän mutta paljon. Tässä voi nähdä vaikka mitä symboliikkaa, hehkuttaa kotiseuturetkellä oleva Raili Vilonen. Hän on muuttanut Askolasta pois jo yli 40 vuotta sitten.
Teosta on kehuttu muun muassa siitä, että se ei ole liian moderni eikä liian perinteinen.
Patsaan ohi kävelee myös joukko tokaluokkalaisia, jotka näkevät muistomerkissä kalan tai kiipeilytelineen. Haapatalo on henkilökohtaisesti testannut teoksen kiipeilyominaisuuksia. Se kestää turvallisesti ainakin 90 kiloa.
Patsaan luo rientää myös kirkkoherra Päivi Erkkilä. Hän kertoo kirkon naapurissa asuvasta 80-vuotiaasta pariskunnasta, joka on tykännyt kovasti uudesta, kirkon väreihin sopivasta taideteoksesta.
– Tämä on meidän oma Sibeliusmonumenttimme, Erkkilä kehaisee.
Kuvat: Matti Karppinen. Kuvakarusellissa kuvia veistoksesta ja sen tekijästä Patrik Haapatalosta. Yhdessä kuvassa esiintyvät myös opettaja Tomi Laavi (vas.) sekä pastori Antti Kupiainen (kesk.)