Moni on ihmetellyt, miksi siilillä on piikit. Yksi vastaus löytyy kaukaa aikojen alusta, jolloin Jumala loi kaikki maanpiirin eläimet ja kasvit.
Aluksi oli paljon erämaita ja niissä kasvoi erilaisia kaktuksia. Kerran aavikkokettu jahtasi gerbiiliä, jonka onnistui viime hetkellä paeta pyöreän kaktuksen alle. Kettu jäi sillä kertaa ilman iltapalaa.
– Tämä on hieno suojus, ajatteli gerbiili, ja päätti pyytää Jumalalta piikkejä vakituiseksi panssarikseen.
– Ei käy, vastasi Jumala.
– Eihän siitä mitään tule, jos jyrsijät kulkevat piikit niskassa. Mutta hauskalta tuo kieltämättä näyttää, sanoi Jumala. Hän lupasi palata asiaan.
Kun gerbiilli seuraavana aamuna heräsi, siitä oli tullut hyönteissyöjä ja sillä oli piikit selässä.
– Miltä nyt tuntuu, kysyi Jumala.
– Fantastiselta, hehkutti uunituore siili.
Kun Suomessa puhutaan siilistä (Erinaceus europaeus), tarkoitetaan eurooppalaista siiliä. Kaikkiaan siilejä on maailmassa 24 eri lajia.
Meikäläistä siiliä tavataan Länsi- ja Etelä-Euroopassa sekä Pohjoismaissa, Baltiassa ja Venäjän länsiosassa. Suomessa siili viihtyy aina Kainuussa asti. Ihmiset ovat siirtäneet siiliä uusille asutusaluille, kuten Lappiin ja Uuteen-Seelantiin.
Ihmiset ruokkivat mielellään kotipiirin piikkiselkiä. Suositeltavaa on antaa niille suolatonta, laktoositonta ja maustamatonta ruokaa. Maksapitoiset kissanruoat kelpaavat siilille mainiosti.
Historian aikana siiliä on käytetty myös hyötyeläimenä, sen nahasta on tehty piikikkäitä kypäriä ja karstaimia. Siilipaistikin kuuluu olleen herkkua.
Siili on hellyttävä otus. Moni ihminen kokee olevansa samanlainen kuin siili piikkikuorensa alla. Mutta piikikkääksi Jumala siilin loi.
Juttu on julkaistu aikaisemmin Kotimaa-lehdessä.