”Vuosien ajan raskasta oli se, että tehdyt päätökset eivät tahtoneet millään pitää. Toistuvat oikaisuvaatimukset ja valitukset olivat Lemin seurakunnassa arkipäivää,” kertoo luottamushenkilö Päivi Pokkinen. Vaikeuksilla oli myös kääntöpuolensa: luottamushenkilöistä tuli hallintovirtuooseja. Nyt tulevaan katsotaan luottavaisesti.
Kuka olet? Millaisessa luottamustehtävässä palvelet?
Olen Päivi Pokkinen, Etelä-Karjalasta Lemiltä, neliäänisen veisuun, särän ja perunan pitäjästä. Lemin seurakunnassa on noin 2700 jäsentä. Ammatiltani olen toimittaja. Olen kirkkovaltuuston jäsen ja kirkkoneuvoston varapuheenjohtaja.
Miksi lähdit seurakunnan luottamushenkilöksi? Mihin haluat vaikuttaa?
Tulin luottamushenkilöksi kesken kauden, kun edeltäjäni uupui seurakunnan hankalaan hallinnolliseen tilanteeseen. Tiesin tehtävän henkisesti vaativaksi ja aikaa vieväksi, mutta rohkenin silti lähteä mukaan. Tuolloin hallinnon suurin haaste oli seurakunnan toiminnan pitäminen kurssissa vaikeuksien keskellä.
Erityisen läheiseksi koen lapsi- ja nuorisotyön. Panostus lapsiin ja nuoriin turvaa seurakuntien tulevaisuutta ja jatkuvuutta.
Kuinka kauan olet palvellut seurakunnan luottamustehtävissä?
Tulin mukaan seurakunnan hallintoon kymmenisen vuotta sitten.
Millaiset ominaisuudet ovat luottamushenkilölle tärkeitä? Kenelle tehtävä sopii?
Seurakunnissa tarvitaan monenlaisia ihmisiä. Tarvitaan hiljaisia puurtajia, ideanikkareita ja erityisalojen taitajia. Ennen kaikkea tarvitaan halua kantaa vastuuta yhteisistä asioista. Tietyt ominaisuudet helpottavat omaa ja muiden työskentelyä. Näitä ovat yhteistyökyky, taito kuunnella muita ja rohkeus itsenäisiin ratkaisuihin. Huumori laukaisee monta kiperää tilannetta.
Mitä ajattelet uskonnon ja politiikan yhdistämisestä?
Mielestäni uskonnossa ei tarvita politiikkaa. Vaikka seurakunnassamme päättäjät on viime vuosina valittu kahdelta listalta, on ollut ilo huomata, että kokouksissa politikoinnilla ei ole ollut sijaa, vaan on keskitytty yhteisten asioiden hoitamiseen parhaalla mahdollisella tavalla ryhmittymäjaot unohtaen.
Lemillä yhteistyö luottamushenkilöiden kesken on toiminut niin hyvin, että sen sujuvuuden merkitystä ei aina ole edes muistanut. Sekä kirkkoneuvostossa että -valtuustossa luottamushenkilöiden tärkein ohjenuora on ollut seurakunnan parhaaksi toiminen. Joskus näkemykset voivat olla toisistaan poikkeavia, mutta yhteisymmärrys on löytynyt keskustelemalla ja toisten mielipiteitä kuuntelemalla.
Mikä on ollut sinulle vaikein tehtävä tai päätös luottamushenkilönä? Entä mieluisin?
Yhtä yksittäistä vaikeinta päätöstä en pysty nimeämään. Vuosien ajan raskasta oli se, että tehdyt päätökset eivät tahtoneet millään pitää. Toistuvat oikaisuvaatimukset ja valitukset olivat Lemin seurakunnassa arkipäivää. Ne söivät luottamushenkilöiden aikaa ja työllistivät tuomiokapitulia. Vaikeinta ei ollut päätöksien tekeminen vaan niiden saaminen käytäntöön.
Tutuksi tuli, että kun jokin asia oli lopultakin saatu jotenkin jengoilleen, esittelijä toi sen seuraavana vuonna uutena asiana käsittelyyn ja kaikki alkoi alusta. Kirkkoneuvoston pöytäkirjat kertovat omaa kieltään näistä vaikeuksista. Lakeja ja asetuksia luettiin seurakunnassamme tavalla, jota lainlaatija ei varmasti osannut edes kuvitella.
Hankalalla asialla on myös kääntöpuolensa: seurakuntamme luottamushenkilöt ovat kouliutuneet aikamoisiksi hallintovirtuooseiksi. Tunnemme pykälät, johtosäännöt ja niihin liittyvät mahdolliset porsaanreiät.
Iloinen olen siitä, että nämä vaikeudet eivät kaataneet seurakuntaamme ja tempoilusta huolimatta seurakunnan talous kesti taitavalla hoidolla kunnossa. Sekä me nykyiset luottamushenkilöt että meidän edeltäjämme ovat pystyneet yhdessä seurakunnan työntekijöiden ja vapaaehtoisten kanssa pitämään yllä perinteitä ja luomaan uutta. Viime ajoilta mieleen on jäänyt erityisesti Virsi vireäksi -hanke. Siinä EU:n tuella luotiin uutta pohjaa Lemin neliäänisen veisuuperinteen vahvistamiseksi.
Nyt ilmapiiri seurakunnassa on hyvä ja luottamushenkilöt voivat keskittyä heille normaalisti kuuluviin tehtäviin. Koko seurakunta valmistautuu innolla kirkkoherran vaaleihin ja siihen, että uusi kirkkoherra ottaa viran vastaan. Odotamme kovasti aiempaa vakaampaa aikaa ja sen suomaa mahdollisuutta pitkäjänteiseen seurakunnan kehittämiseen.
Mitä kirkon jäsenyys sinulle merkitsee?
Seurakunta on oleellinen osa elämääni. Puutteineen ja vahvuuksineen tämä on minun kirkkoni.
Oletko mukana jossain seurakunnan vapaaehtoistoiminnassa? Missä?
Luottamustehtävien lisäksi en ole säännöllisesti mukana missään seurakunnan vapaaehtoistoiminnassa, mutta pyydettäessä olen mukana milloin missäkin. Viimeisin vapaaehtoistehtäväni osui helmikuun lopulle, kun kymmenien muiden vapaaehtoisten joukossa olin mukana toimitsijana Papinhiihdoissa, joiden järjestämisessä päävastuu on seurakunnalla. Perinteikkäät hiihdot järjestettiin nyt 64. kerran. Niissä kilpaili noin sata lasta.