Ekumeniikan dosentti Jaakko Rusama haaveilee kirkosta, jossa uskalletaan heittäytyä uuteen virheitä pelkäämättä. Hän aloitti helmikuun alussa lähetysteologina Kirkon lähetystyön keskuksessa. Vapaa-aikanaan Rusama tuomaroi jalkapallo-otteluita.
Millainen mies on Kirkkohallituksen uusi lähetysteologi?
Olen kotoisin Turusta, suorittanut teologisen maisterintutkinnon Helsingin yliopistossa ja väitellyt tohtoriksi Englannissa Cambridgen yliopistossa. Olen kolmen aikuisen pojan isä.
Olen sekä luterilainen että anglikaaninen pappi. Olen palvellut mielenkiintoisissa tehtävissä yliopistossa, Kirkkohallituksessa, Suomen ekumeenisen neuvoston pääsihteerinä, Suomen Lontoon kulttuuri-instituutin johtajana, erikoissuunnittelijana Opetushallituksessa, kehittämispäällikkönä Suomen Akatemiassa.
Olen ekumeniikan dosentti Helsingin yliopistossa, Åbo Akademissa ja Itä-Suomen yliopistossa. Vapaa-aikana urheilen ja toimin jalkapalloerotuomarina.
Miksi kiinnostuit lähetystyöstä?
Minulla on vieläkin käytössä Oshigambo-viivotin muistona koulu- ja opiskeluaikojen lähetysharrastuksesta. Nuoruuteeni kuuluivat seurakunnan lähetyspiirit ja -juhlat.
Tuure Vapaavuori ja monet muut lähetysjärjestöjen hienot ihmiset vaikuttivat käsityksiini kirkon olemuksesta. Opiskeluaikoina lauloin Pro Missione -kuorossa Hannu Vapaavuoren johdolla, harjoitukset olivat kerran viikossa Lähetyskirkon parvella.
Miten perustelet lähetystyön henkilölle, joka ei sitä ymmärrä eikä hyväksy?
Seurakunta on aina missionaarinen. Tämä käsitys nousee kolmiyhteisen Jumalan olemuksesta. Kirkko julistaa sanomaa pelastuksesta Kristuksen sovitustyön kautta, se ei voi delegoida tätä tehtäväänsä jollekin muulle.
Kirkkolaki ja kirkkojärjestys antavat lähetystyölle tukevan selkänojan. Kirkkolaissa lähetystyö määritellään seurakunnan tehtäväksi (4. luku § 1) ja kirkkojärjestyksen mukaan ”seurakunnan ja sen jäsenten tulee edistää lähetystyötä, jonka tarkoituksena on evankeliumin levittäminen niiden keskuuteen, jotka eivät ole kristittyjä” (4. luku § 4).
Miten suomalaisia luterilaisia voisi innostaa mukaan lähetystyöhön?
Lähetystyö seurakunnassa ei ole palkatun henkilöstön varassa eikä heidän johdossaan, vaan koko seurakunta sekä todistaa että lähettää Pyhän Hengen johdossa.
Vivamon lähetysneuvottelusta kaikuu edelleen tärkeä viesti: ”Kristuksesta todistaminen on jokaisen kirkon, kristillisen yhteisön ja järjestön ja yksityisen kristityn tehtävä.” Myös yhteistyö maahanmuuttajaseurakuntien kanssa voisi innostaa meitä.
Missiologia ei ole suosittu tutkimusala. Miten siitä saisi suositumman?
Missiologia on hyvinkin suosittu tutkimusala eri puolilla maailmaa, koska se on menetelmiltään laaja-alainen ja poikkitieteellinen.
Olen ollut mukana ajamassa missiologian professuuria Suomeen jo 1990-luvulla. On sääli, että se ei vieläkään ole itsenäinen akateeminen oppiaine. Vain Helsingin yliopistossa on määräaikainen yliopistonlehtorin tehtävä. Toivon Suomen kirkkojen ja yhteisöjen panostavan yhdessä missiologiaan.
Mitä olet viimeksi tutkinut ja mistä olet luennoinut?
Olen keskittynyt kirkon olemukseen, itseymmärrykseen, uskonnollisen uskon tulkintoihin sekä uskontojen kohtaamiseen eli dialogeihin eri muodoissaan.
Mikä ilahduttaa sinua kirkon lähetystyössä?
Suomalaisella lähetystyöllä on hieno historia, hyvä maine eikä kolonialismin leimaa ja rasitetta. Suomalaista lähetysteologiaa tehdään osana globaalia maailmanlähetystä ja osana yhden Kristuksen kirkon todistusta.
Millaiset näköalat innostavat sinua uuden työsi alussa?
Kirkkojen maailmanneuvosto ja Luterilainen Maailmanliitto haastavat hienolla tavalla kirkkomme lähetysajattelua, kun lähetysstrategiaa ryhdytään pian päivittämään.
Lähetysstrategia vahvistaa kirkon itseymmärrystä ja viestimme ymmärrettävyyttä. Emme vain reagoi siihen mitä tapahtuu, vaan olemme aktiivisia ja aloitteellisia. Tiedostamme sen, että kirkoilla ja kristillisillä yhteisöillä on erilaisia lähetyskäsityksiä. Tarvitsemme kohtaamista, kuuntelemista ja toistemme työn arvostamista.
Strategiseen ajatteluun toivon paljon unelmia ja suostumista erehtymiseen sekä avoimuutta muutokselle ja rakenteiden uusille järjestelyille. Meidän tulee heittäytyä maailman elämään ja uskaltaa sanoittaa kirkon olemusta rohkeasti monien uskontojen ja arvomyllerryksen keskellä.
Juttu on julkaistu Kirkkomme lähetys- lehdessä 1/2014. Kuvan on ottanut Aarne Ormio.