Ranskaa hallitsi 1700-luvun lopulla kuningaspari Ludvig XVI ja Marie Antoinette. Kuninkaan hovi eli ylellisyydessä, mutta kansa näki nälkää. Kun kuningattarelle kerrottiin, että kansalla ei ole leipää, hänen kerrotaan tokaisseen: ”Syökööt sitten leivoksia.” Hänellä ei ollut minkäänlaista käsitystä alamaistensa hädästä.
Hallitsijoilla on usein ollut taipumus kahmia rikkauksia kansan hyvinvoinnista piittaamatta. Miljoonat ihmiset ovat kuolleet nälkään tai sotiin, joilla hallitsijat ovat lisänneet valtaansa ja rikkauksiaan.
Ihmiset ovat kautta aikojen kaivanneet hyviä hallitsijoita, jotka korjaisivat epäkohdat ja täyttäisivät alamaistensa tarpeet. Moniin on laitettu suuria toiveita, mutta useimmat ovat tuottaneet pettymyksen. Ihanneyhteiskuntaa ei ole onnistuttu luomaan minnekään.
Vietämme marraskuun lopulla Jeesuksen kuninkuuden sunnuntaita. Jeesus on Jumalan valtakunnan kuningas. Hän on erilainen hallitsija. Hän ei etsi omaa etuaan vaan alamaistensa etua. Jeesuksen alamaisten ei tarvitse kuolla hänen puolestaan, vaan hän on kuollut alamaistensa puolesta.
Jeesus ei myöskään alista ihmisiä sodilla tai muilla pakkokeinoilla. Hän kutsuu seuraansa, ja hänen ainoa aseensa on sana. Jeesuksen kutsun voi kuulla Raamatussa tai omassatunnossa.
”Minä seison ovella ja kolkutan. Jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, minä tulen hänen luokseen.” Hän pyrkii sydäntemme hallitsijaksi antaakseen meille rauhan ja turvallisuuden.
Isä meidän -rukouksessa pyydämme, että Jumalan valtakunta tulisi. Se tulee sinne, missä ihminen avaa sydämensä Jeesukselle, mutta aikojen lopulla se toteutuu kaikkialla.
Hänen valtakunnassaan ei tule enää olemaan nälkäisiä, köyhiä eikä sairaita. Siellä on kaikilla, myös eläimillä, rauhan, onnen ja yltäkylläisyyden aika.
Rukous
Isä meidän, joka olet taivaassa, pyhitetty olkoon sinun nimesi, tulkoon sinun valtakuntasi ja tapahtukoon sinun tahtosi Amen
Virsi
580 Oi kuningasten kuningas