Parempi leipäkannikka ja rauha kuin juhlapidot ja riita. Näin todetaan Sananlaskujen kirjassa. Riitely kuluttaa voimia ja pilaa parhaimmatkin kekkerit. Siksi sovun tavoittelu on kaikkien yhteinen etu.
Puhutaan riidan kylvämisestä. Usein riita saa alkunsa pienistä asioista, joskus suorastaan tyhjästä. Se voi olla tahallista tai tahatonta toisen ärsyttämistä, mikä antaa toiselle aiheen vastata samalla mitalla. Pienestä siemenestä voi pahimmillaan kasvaa jopa täysimittainen sota.
Riidan osapuolia nimitetään riitapukareiksi. Se kuvaa tiettyä itsepäisyyttä. Riidat loppuisivat lyhyeen, jos jompikumpi osapuoli antaisi periksi eikä vastaisi pahaan pahalla. Hyvä keino on laskea kymmeneen, ennen kuin sanoo mitään.
Joskus ainut tapa saada tora päättymään on mennä ulos jäähdyttämään kuumenneita tunteita. Sanotaankin, että riitaan tarvitaan kaksi, yksin ei kukaan voi riidellä.
Rauha on aina tavoittelemisen arvoista. Maailma tarvitsee rauhanrakentajia, ja me kaikki voimme omalta osaltamme olla niitä. 1200-luvulla eläneen Fanciscus Assisilaisen rukous haastaa meitä tänäänkin kylvämään riidan sijaan rauhan siemeniä.
Vapahtaja, tee minusta rauhasi välikappale, niin että sinne, missä on vihaa, toisin rakkauden, missä loukkausta, toisin anteeksiannon, missä epäsopua, toisin yksimielisyyden, missä erehdystä, osoittaisin totuuden, missä epäilystä, auttaisin uskoon, missä epätoivoa, nostaisin luottamukseen, missä pimeyttä, loisin sinun valoasi, missä surua, virittäisin ilon ja lohdutuksen.
Niin että, oi Mestari, en yrittäisi niin paljon etsiä lohdutusta kuin lohduttaa muita, hakea ymmärtämystä kuin ymmärtää toisia, pyytää rakkautta kuin rakastaa muita, sillä antaessaan saa, kadottaessaan löytää, unohtaessaan saa anteeksi, kuollessaan nousee iankaikkiseen elämään. Amen
Virsi
Virsi 502, Jeesus, meitä kosketa nyt