Jumala päätti käyttää lintuja sanansaattajinaan, sillä enkeleillä oli paljon muuta tehtävää universumin asioiden hoidossa kuin maapallon luonnon arkisen elämän tarkkailu. Jumala valitsi tehtävään suuria ja voimakkaita lintuja, kuten kurjet.
Aika ajoin kurjet saivat kutsun saapua taivaan kamareihin tekemään selkoa maan asioista ja eläinten välisten suhteiden kehittymisestä. Uljaasti kaarrellen ja nousevia ilmavirtoja hyväkseen käyttäen kurjet kohosivat yhä korkeammalle ja korkeammalle, kunnes saapuivat taivaan eteisiin.
Toimitettuaan asiansa Jumalan kanssa, ne laskeutuivat vinhaa vauhtia takaisin maan pinnalle.
Siihen kohtaan vesien äärellä, johon ne taivasmatkaltaan laskeutuivat, kasvoi liljoja, joita pohjoisilla seuduilla alettiin kutsua kurjenmiekoiksi.
Vielä nykyäänkin ne kukkiessaan muistuttavat tarkkaavaiselle katsojalle isojen lintujen jalosta luottamustehtävästä.
Kurjenmiekka (Iris pseudacorus), viralliselta nimeltään keltakurjenmiekka, on maamme ainoa luonnonvarainen lilja. Kurjenmiekkaa ja sen erivärisiä muunnoksia käytetään myös puutarhakasveina.
Luonnossa keltakurjenmiekat kasvavat ravinteikkaissa paikoissa, kuten järvien, jokien, ojien ja purojen savi-, lieju- ja mutarannoilla matalassa vedessä, sekä tervaleppäkorvissa. Näyttävä kasvi saattaa kasvaa yli metrin korkuiseksi.
Keltakurjenmiekka on myrkyllinen. Sitä on käytetty kansanlääkinnässä rohdoskasvina muun muassa haavojen hoitoon.
Kurjenmiekka on Kymenlaakson maakuntakukka.
Kurjenmiekka on kukka, jota voi kutsua myös komeaksi, ei vain kauniiksi. Siinä on jotain jylhää, joka vie ajatukset aikaan ennen kuin ihminen tahrasi jalallaan maanpintaa.
Juttu on julkaistu aikaisemmin Kotimaa-lehdessä.