Perustan teologisilla opintopäivillä Kauniaisten Raamattuopistolla ensi kertaa esiintynyt Herättäjä–Yhdistyksen aluesihteeri Urpo Karjalainen aistii järjestäjillä olevan ”parempaa hengellistä tietämistä”.
Suomen Raamattuopistossa Kauniaisissa lauantaina päättyneet Perustan teologiset opintopäivät olivat tänä vuonna siinä mielessä erikoiset, suorastaan ainutlaatuiset, että mukana ohjelmansuorittajissa oli myös muutamia herännäisyyden ja vanhoillislestadiolaisuuden edustajia.
Herättäjä–Yhdistyksen Etelä-Savon ja Kymen aluesihteeri Urpo Karjalainen veti yhdessä professori Jouko Talosen kanssa perjantaina työpajan, jonka aiheena oli herännäisyys ja herätys.
Johdattaessaan kuulijoitaan aiheensa juurille herännäisyyden historiaan perehtynyt Karjalainen siteerasi eräitä herännäisyyden 1800-luvun isien tekstejä: Paavo Ruotsalaisen kirjeitä J.I.Berghille 1840 ja K.A.Collianderille 1843.
Edellisessä Ukko-Paavo arvostelee suurissa hengellisissä kokouksissa suruttomiksi ja penseiksi tulevia ihmisiä ja arvelee näiden kadottavan viheliäisyyden tunnon.
Karjalaisen siteeraamissa Ruotsalaisen kirjeissä tämä edelleen varoittelee kirjeessä pitämästä heränneille tyypillistä jumalallista murhetta epäuskona ja kärsimättömyytenä: niin kuin ihmisen luonnon tapa on.
Näistä vanhoista teksteistä vauhtia ottaen olennainen kysymys herännäisyydestä ja herätyksestä puhuttaessa Karjalaisen mielestä oli, mikä kertomus, mikä narraatio valitaan tarinan pohjaksi. Miksi juuri herännäisyydessä kaivattaisiin herätystä, mikä viitemaailma tässä odotuksessa on takana?
Nimenomaan herännäisyyden kohdalla olisi Karjalaisen mukaan muistettava liikkeen vanhat erityispiirteet.
– Kyseessä on hyvin sielunhoidollinen liike. Olen itsekin tehnyt työtä sielunhoidollisessa liikkeessä, joka yrittää palata Ukko-Paavon perinteeseen.
”Miksi körttiläisiä lyödään?”
Esityksessään Karjalainen ihmetteli sitä, että nykyisin kirkollisessa keskustelussa ja varsinkin sosiaalisessa mediassa herännäisyyttä lyödään aika kovaa.
– Saamme huutia esimerkiksi siitä, että meillä ei ole käsitystä Raamatusta. Mutta Raamattu on ollut heränneille arvostettu kirja, josta saarnataan pyhänä kirkossa. Se ei ole ollut minkään sakramentin asemassa, Karjalainen sanoi.
Tyypillistä sosiaalisessa mediassa on Karjalaisen mielestä se, että kun somessa alkaa jokin keskustelu, toisilta kristityiltä tulee hyvin vahvaa aggressiota körttiläisiä kohtaan.
– Miksi meitä lyödään? Onko Herättäjä–Yhdistys niin ikävä? Ylipäätään sieltä täältä tulee kantoja, että heränneet ovat menettäneet oman perinteensä ja ne ovat siirtyneet toisille kirkollisille liikkeille. Mitä tällä tarkoitetaan, Karjalainen penäsi ja arvioi tällaisen olevan historian idealisointia.
– Tässä pitäisi olla tarkkana siitä, missä muutoksen ja luopumuksen ajatellaan piilevän. Eli pitäisikö körttiläisten kriitikoiden olla sitä mieltä, että vaikkapa Wilhelmi Malmivaaran juutalaiskannanotot olisi edelleen hyvä pitää voimassa? Minä pidän muutoksia hyvinä, ettei enää kirjoiteta sillä tavoin, Karjalainen sanoi.
Suhtautuminen ”teologisiin uskomushoitoihin” voisi Karjalaisen mukaan jopa yhdistää körttiläisiä ja tiukemman linjan kristittyjä.
– Heillä ja meillä voisi olla yhteinen näky kirkkostandardin liturgisuutta ja erityisesti ehtoollisen sakramentin uskomushoidollista käyttöä vastaan. Tarkoitan neuroottista varomista sen suhteen, ettei mitään epäpuhdasta livahda puhtaan sekaan.
Mitä herännäisyyteen pietismin yhtenä myöhäisenä edustajana tulee, näkymät eivät Karjalaisen mielestä ole kovin hyvät.
– Ulkoisten tuntomerkkien, esimerkiksi körttipuvun käytön tai perinteisen seuraväen vähenemisen myötä voi olla seurauksena, että liike sellaisena on menossa hautaan.
Mutta kaupungistuvassa kulttuurissa herännäisyys voi saada uusia asuja.
– Kaikkien kettutyttöjen häntiä ei ole vielä tutkittu, Karjalainen nauratti kuulijoitaan.
Raamattuopisto tuntee oikeanlaisen hengellisen viisauden
Karjalainen oli nyt ensimmäistä kertaa mukana Kauniaisten tammikuisilla teologisilla opintopäivillä. Kokemus oli hänestä jopa hieman hämmentävä.
– Aistin yhden iltapäivän kokemuksien perusteella eräissä juonto- ja yhteenvetopuheissa parempaa tai täydellisempää hengellistä tietämistä. Perusvire oli ikään kuin sellainen, että järjestäjä tietää ja tuntee oikeanlaisen hengellisen tiedon ja viisauden, jonka pohjalta evankelisluterilainen kirkkoinstituutio tulee käytäntöineen arvostelluksi. Erityisesti jäi mieleen Timo Eskolan loppukommentti Hanna Salomäen esityksen jälkeen, Karjalainen sanoo Kotimaa Prolle.
– Herännäisyys-työpajasta jäi päällimmäiseksi kokemuksekseni se, kuinka suurta kiukkua, aggressiivisuutta tai vähintään turhautumista herännäisyyttä ja Herättäjä–Yhdistystä kohtaan silminnähden usealla seminaarilaisella oli.
Karjalaisen arvelun mukaan herännäisyyden nykyedustajat saavat ehkä osansa räväkkänä kirkollisena vaikuttajana tunnetun Jaakko Eleniuksen perinnöstä.
– Eikö toisaalta voitaisi ajatella, että ajat ovat nyt toiset. Itse olen sitä mieltä, että meidän kristittyjen tulisi hakea niitä asioita, jotka meitä yhdistävät, eikä niitä, jotka meitä erottavat. Erityisesti tästä syystä ihmettelen körttiläisiä vastaan tunnettavaa kaunaa. Mutta eiköhän jokaisella ihmisellä ole omissa vioissaan ihan tarpeeksi.
”Pian körttiläiset kelpaavat vain vanhoillislestadiolaisille”
Ylipäätään Karjalainen kertoo jääneensä Kauniaisten-kokemuksensa jälkeen kyselevälle, mutta ei pahalle mielelle.
Hän esittää myös kysymyksen muille kristityille kritiikin suuntaamisesta.
– Eikö muualla, eli heränneiden laajasti tulkitun kehän ulkopuolella ole kohteita, johon suunnata tarkkaa moraalis–hengellistä katsetta? Halutaanko katse suunnata körttiläisiin siten, että joukko saataisiinkin näyttämään joltakin muulta kuin herätysliikkeeltä? Voi olla, että pian emme kelpaa kenellekään muille kuin rauhanyhdistysläisille (vanhoillislestadiolaisille), sillä emme ole voineet tehdä edes väärää parannusta, koska emme ole tehneet parannusta ollenkaan, Karjalainen sanailee.
Tässä ollaan Karjalaisen mielestä myös heränneiden itsensä kesken vaikean kysymyksen äärellä.
– Meillä heränneillä ei näytä olevan kykyä puhua ateisteille, piittaamattomille sekularisoituneille tai muille sellaisille ihmisille. Heränneiden historiallinen kyky onkin ollut liikkeen sielunhoidollisuudessa, Urpo Karjalainen sanoo.