Kuinka pitkän työrupeaman teit kirkon palveluksessa? Millaisessa tehtävässä?
Viimeiset 11 vuotta toimin Lahden seurakuntayhtymän viestintäpäällikkönä. Sitä ennen työskentelin viisi vuotta Nurmijärven seurakunnassa suntiona, jolloin tein myös erilaisia tiedotuksen tehtäviä. Aikoinaan olin myös kesätöissä seurakunnassa, hautausmaalla ja suntiona. Jatkan yhä eräissä seurakunnan ja kirkon luottamustehtävissä.
Kerro lyhyesti työurastasi
Olen opettanut historiaa muutamia vuosia, toiminut Nurmijärvellä paikallislehden toimittajana ja päätoimittajana lähes 20 vuotta sekä sen jälkeen palvellut seurakunnan töissä. Päätyön ohella olen kirjoittanut juttuja ja kirjoja historiasta sekä viljellyt kotitilani maita.
Minkälainen koulutus sinulla on? Kuinka hyvin se antoi eväitä työelämään?
Helsingin yliopistossa suoritin Humanististen tieteiden Kandidaatin tutkinnon, pääaineena historia. Se on ollut käypä perustutkinto tehtävissä, jotka edellyttävät hyvää yleistietoutta ja kokonaisuuksien ymmärtämistä. Olen täydentänyt sitten opintojani eri alojen täydennyskursseilla ja omaehtoisella perehtymisellä. Toki paljon olisi voinut osata ja tietää enemmän, esim. kieliä, tietotekniikkaa ja teologiaa. Nuorempana ja vähän myöhemminkin minulla on ollut tapana lukea kerran kuussa joku alan tietoutta lisäävä teos.
Mikä on työurasi tiukin paikka?
Paikallislehden toimittajana ja päätoimittajana työ oli henkisesti ja fyysisesti oikeasti raskasta. Kiire, päivien venyminen, monenlaiset paineet sisältä ja ulkoa rasittivat, mutta tekivät ammatista samalla kiehtovan. Sijaisopettajana luokan eteen meneminen tuntui päänsärkynä ensimmäisinä viikkoina. Uusi työpaikka, kuten vaativa tehtävä Lahden seurakuntayhtymän viestintäpäällikkönä, on aina aluksi tiukka tilanne, mutta samalla kiinnostava. Tiukan paikan tuntoja saattaa käydä yöunessakin läpi, tai ainakin lenkillä metsässä.
Mikä oli erityisen hauskaa tai mukavaa työssäsi?
Olen saanut olla tekemisissä paljon mukavien ihmisten kanssa. Olen myös pitänyt jutuntekotilanteista ja kirkon viestinnän haasteisiin vastaamisesta. Nautin kirjoittamisesta ja valmiista jutusta. Tunne onnistuneen jutunteon jälkeen on aivan erityinen.
Mitkä olivat työsi hyvät ja huonot puolet?
Ajattelen nyt viimeisintä työtäni Lahdessa. Hyviä puolia olivat seurakunnallisen viestinnän haasteisiin vastaaminen eli ihmisten hyväksi toimiminen ja hyvän asian puolustaminen. Positiivista oli myös iso työyhteisö monen alan ammattilaisineen, mukava kaupunki ja yhteistyö koko kirkon piirissä. Huonoja puolia olivat määrämuotoinen byrokratia ja hierarkia sekä yksinäisyys. Iso, vähän hajanainen yhteisö toi myös sen haasteen, että joskus oli vaikea löytää yhteistä pyrkimystä ja suuntaa.
Mistä ammensit voimaa työssä jaksamiseen?
Sain virtaa kursseilta ja seminaareista sekä keskusteluista lähi-ihmisten kanssa. Ammensin voimaa myös metsälenkeiltä, kirjoittamisesta ja lukemisesta. Kävin ja käyn myös lähes joka pyhä jumalanpalveluksessa, se on tärkeä voiman lähde. En ole onneksi luonteeltani helposti stressaantuva.
Miten kirkko on muuttunut työssäoloaikanasi?
Kirkko on tiellä instituutiosta seurakuntalaisten yhteisöksi, matkalla vielä.
Mihin suuntaan toivot kirkon ja oman työalasi kehittyvän?
Toivon kirkon kulkevan edellä mainitulla matkalla eteenpäin. Kirkollinen elämä on yhä enemmän viestintää ja kirkko on vuoropuhelun yhteisö. Etsimme yhdessä tietä eteenpäin.
Minkä elämänohjeen antaisit kirkossa työskenteleville?
On hyvä tietää, mistä tullaan, mutta tietä on kuljettava eteenpäin.
Onko joku esimies jäänyt mieleesi erityisen hyvänä? Miksi?
Hyvä esimies kannustaa ja innostaa, näyttää suuntaa ja antaa vastuuta, luottaa ja on oikeudenmukainen. Tuollaisia ovat olleet useimmat, vaikka eivät kaikki, ja sellainen olisin halunnut olla itsekin.
Mitä harrastat? Mitä teet eläkeläisenä?
Pyöräilen ja hiihdän, luen ja kirjoitan. Minulla on vielä luottamustehtäviä, joihin voin nyt paneutua enemmän. Ehkä vastaan tulee vielä jotain työtehtäviäkin. Maailmanmenoa voi tältä paikalta seurata ja kommentoida vähän kauempaa.