Mistä on täysistunto tehty?

Kotimaa selvitti kyselyllä kirkkohallituksen täysistunnon profiilia. Jokaiselle sen 14 jäsenelle esitettiin samat kolme kysymystä:

1. Minkälainen on oma hengellinen taustasi? Onko ajattelussasi vaikutteita herätysliikkeiden tai muiden kristillisten tahojen/vaikuttajien perinteestä?

2. Mitä kirkollisia, poliittisia tai muita relevantteja sidonnaisuuksia Sinulla on? Oletko esimerkiksi kristillisten järjestöjen tai poliittisten puolueiden (molemmissa kategorioissa valtakunnallisten tai paikallisten organisaatioiden) hallituksien jäsen?

3. Mitkä kaksi kirkkohallituksen käsittelyyn tulevaa asiaa arvioit tällä kaudella (31.5.2016 saakka) kaikkein keskeisimmiksi?

Täysistunnon jäseniä 2012–2016 ovat arkkipiispa Kari Mäkinen (Turun arkkihiippakunta), lääketieteen tohtori Riitta Alaja (Tampereen hiippakunta), sosiaalineuvos Esa Koukkari (Oulun hiippakunta), agrologi Johannes Leppänen (Lapuan hiippakunta), käräjätuomari Outi Nokso-Koivisto (Espoon hiippakunta), hallintopäällikkö Sami Ojala (Helsingin hiippakunta), toimittaja Marjaana Perttula (Turun arkkihiippakunta), seurakuntaneuvos Risto Rasimus (Mikkelin hiippakunta), hallintoylilääkäri Åsa A. Westerlund (Porvoon hiippakunta), sosionomi Veijo Väisänen (Kuopion hiippakunta), kirkkoherra Eija Nivala (Oulun hiippakunta), lääninrovasti Tapio Seppälä (Turun arkkihiippakunta), piispa Irja Askola (Helsingin hiippakunta) ja piispa Björn Vikström (Porvoon hiippakunta).

Täysistunnon puheenjohtajana on aina arkkipiispa. Lisäksi joukkoon kuuluu yhdeksän kirkolliskokouksen valitsemaa maallikkojäsentä ja kaksi pappisjäsentä. Piispainkokous valitsee täysistuntoon kaksi jäsentä.

Yhdessä kirkkohallituksen johtavista virkamiehistä kootun virastokollegion kanssa kirkkohallituksen täysistunto hoitaa koko kirkon yhteistä hallintoa, taloutta ja toimintaa.

Seuraavassa täysistunnon jäsenten antamat vastaukset.

Arkkipiispa ei aseta täysistunnon asioita tärkeysjärjestykseen

Kari Mäkinen:

1. Kirkollinen, ei herätysliiketaustaa.

2. Ei

3. En aseta asioita erityiseen järjestykseen. 

Riitta Alaja:

1. Olen pappissuvun jäsen ja kasvanut pappilassa. Synnyin heti sodan jälkeen, jolloin isäni ja monet muut asevelipapit rakensivat yhteyksiä työväestöön ja vahvistivat näkemystä koko kansaa yhdistävästä kirkosta, kansankirkosta. Isäni määritteli itsensä heränneiden ystäväksi, ja kasvuvuosieni hengellisyyttä rakensivat kodin säännöllinen hartauselämä, jumalanpalvelukset ja herännäisseurat. Tampereen Tuomas-messuyhteisöstä olen jo neljännesvuosisadan ajan löytänyt hengellistä matkakumppanuutta ja varustusta kirkon luottamustehtäviin.

2. Aikuistuminen 60-luvulla ja toimiminen sosiaalilääkärinä ja psykiatrina on vaikuttanut yhteiskunnalliseen ajatteluuni. Taustalla on aina ollut kristinuskon opetus lähimmäisen rakastamisesta ja heikkojen puolustamisesta. Puoluepoliittisesti en ole sitoutunut, eikä minulla ole sidonnaisuuksia kristillisten järjestöjen suhteen.

3. Kirkon hallintorakenteiden keventäminen ja kehittäminen on välttämätöntä sekä voimavaroja että seurakuntatoimintaa ajatellen. Seurakuntarakenteiden uudistaminen pitäisi saada valmiiksi tämän kauden aikana. Toivottavasti päästään aloittamaan kattavan kokonaisuudistuksen suunnittelu, jossa huomioidaan myös hiippakuntahallinnon asema.

Toiseksi näen tärkeänä, että seurakunnat ottavat vastaan kirkkohallituksen toimesta laaditut asiakirjat, joista on jo hyväksytty jumalanpalvelusuudistuksen loppuraportti Tiellä – På väg sekä Kohtaamisen kirkko, kirkon toiminnallinen suunta vuoteen 2020. Syksyn aikana hyväksyttäneen monikulttuurisuuteen keskittyvä tulevaisuusselonteko.

Nämä asiakirjat vahvistavat näkemystä siitä, että ajankohtaisiin haasteisiin on yhdessä haettava paikallisia vastauksia, ja että kirkon hengellinen opetus ja ihmisten henkilökohtainen kohtaaminen ajavat hallintohuolien ohi.

”Kuljen sitä tietä, jota he sanovat lahkoksi”

Esa Koukkari:

1. Hengellinen kotini on vanhoillislestadiolaisuudessa.

2. Kuulun Suomen rauhanyhdistysten keskusyhdistyksen 24-jäseniseen johtokuntaan. Poliittisesti olen sitoutumaton.

3. Kannan huolta siitä, että kirkon toiminnassa näkyisi palveluhenkisyys, jäsenlähtöisyys, läheisyys ja yhteisöllisyys. Nämä tavoitteet ovat esillä erityisesti kirkon paikallistason rakenteiden uudistamishankkeessa. Muutokset kuntarakenteissa ovat haaste, mutta myös mahdollisuus kirkolle. Toisaalta kirkon kokonaistaloutta ja sen hoitamista koskevat päätökset ovat toiminnan kannalta keskeisiä verotulojen vähentyessä ja koko yhteiskuntaa koskevan niukkuuden lisääntyessä.

Johannes Leppänen:

1. Vastaan Paavalin sanoin, jotka ovat Apostolien teoissa kohdassa 24:14-16: ”Mutta sen minä sinulle tunnustan, että kuljen sitä tietä, jota he sanovat lahkoksi, ja näin palvelen isieni Jumalaa: kaiken sen, mitä laissa ja profeettojen kirjoissa sanotaan, minä uskon, ja yhtä lailla kuin nämä tässä minä toivon ja odotan, että Jumala herättää kuolleista niin hurskaat kuin jumalattomat. Siksi teen kaikkeni, että minulla aina olisi puhdas omatunto Jumalan ja ihmisten edessä.”

2. Olen Kannonkosken rauhanyhdistyksen johtokunnassa.

3. Kirkkohallitus ottaa kantaa valmistelusta päätettäväksi tuleviin asioihin. Ennustajan lahjoja minulla ei ole.

Diakonaatti toteutukoon!

Outi Nokso-Koivisto:

1. Minulla ei ole herätysliiketaustaa.  Suhtaudun kaikkiin myönteisesti, mutta heränneet koen itselleni läheisimmäksi.

2. Minulla ei ole sidonnaisuuksia.  Jo ammattini puolesta olen kaiken sidonnaisuuden ulkopuolella.

3. Tulevaisuudesta ei ole varmuutta, mutta seurakuntarakenneuudistus ja kirkkolain kodifiointi tulevat nyt mieleen.

Sami Ojala:

1. Olin kohtuullisen perinteinen seurakuntanuori. Aikuisena olen löytänyt paikan herännäisyydestä.

2. Ei järjestösidonnaisuuksia. Poliittisesti kokoomuslainen.

3. Diakonaattia odotan, missä tahansa muodossa. Asia olisi välttämätöntä saada käsittelyyn ja mielellään fiksusti lopultakin maaliin.

Marjaana Perttula:

1. Taustani on herätyskristillinen, viidesläinen. Opiskeluaikoina olin mukana Kansan Raamattuseuran toiminnassa, nykyisin Kansanlähetyksessä.

Raamattuopiston toiminta on myös läheistä. Voin hyvin käydä muidenkin herätysliikkeiden tilaisuuksissa, ja olen myös käynyt muutaman kerran esimerkiksi evankeliumijuhlilla ja herättäjäjuhlilla. Myös tietyt yhteiskristilliset tapahtumat ja Hengen uudistus kirkossa -toiminta on minulle tuttua. Silti koen olevani myös yleiskirkollinen/kansankirkollinen.

2. Poliittinen taustani on keskusta. Tällä hetkellä on Porin Keskustan opinto- ja kulttuuriyhdistyksen puheenjohtaja. Toimin aikoinaan Kokemäellä kaupunginvaltuutettuna ja -hallituksessa, sitten Porissa kolme 4-vuotiskautta kaupunginvaltuutettuna (1998-2008). Tultuani valituksi kirkkohallituksen täysistuntoon (2008) en enää lähtenyt ehdokkaaksi kuntavaaleihin, vaan halusin rajata aktiivisuuteni kirkolliseen toimintaan. Olen tänä vuonna ollut mukana myös Keskustan seurakuntavaaliohjelmaa valmistelevassa työryhmässä.

Kirkolliskokouksessa istun viidettä 4-vuotiskautta (Keskustan listalta valittuna).

Olen Satakunnan Kansanlähetyksen piirihallituksen varapuheenjohtaja, Porin ev.–lut seurakuntayhtymän viestinnän neuvottelukunnan puheenjohtaja ja Satakunnan Osuuskaupan hallintoneuvoston jäsen.

3. Seurakuntarakenneuudistus ja diakonaattiuudistus nyt vireillä olevista isoista uudistuksista. Kaikkein keskeisin asia itselleni on kuitenkin toimia sen puolesta, että kirkossa edelleen on sijaa ja ”suvaitsevaisuutta” myös herätysliikkeille ja evankelioinnille (missioille).

Kansanlähetys vaihtui herännäisyyteen

Risto Rasimus:

1. Nuoruuden tausta seurakuntanuorissa Lahdessa, melko aktiivinen toiminta Kansanlähetyksen piirissä, sittemmin neljännesvuosisata perus-seurakuntatyötä. Nyt körttiopiston johtokunnan puheenjohtaja ja aktiivi seurakuntalainen.

2. Aikaisemmin olin 10 vuotta kunnanhallituksen puheenjohtajana kristillisdemokraattien mandaatilla, nykyisin ei relevantteja sidonnaisuuksia politiikkaan eikä järjestöihin. Olen Kirkkopalvelut ry:n hallituksen, Seurakuntaopiston säätiön hallituksen jäsen ja Yhteisen kirkkoneuvoston varapuheenjohtaja, sekä Valkealan Kristillisen Opiston johtokunnan puheenjohtaja.

3. Seurakuntarakenteen kehittämiseen ja kirkon keskushallinnon uudistamiseen liittyvät päätökset, sekä arkkipiispan vaalitavan muutokset.

Åsa A. Westerlund

1. Hengellinen taustani liittyy tiiviisti Suomen Lähetysseuraan. Kuulun Namibiassa vaikuttaneeseen sukuun ja olen toisen polven lähetyslapsi. Opiskeluaikana lauloin myös seuran Furaha-kuorossa. Lähetysseura, lähetysteologia ja eteläisen Afrikan kirkkojen osuus maidensa itsenäisyysprosesseissa on voimakkaasti vaikuttanut uskooni.  Kirkkokäsitykseen ja uskonmuodostukseen vaikuttaa niin moni liike, trendi, ilmiö ja kokemus että sitä ei pysty tiivistämään tai yksinkertaistamaan pariin lauseeseen. Monikasvoinen kirkkomme on kotini.

2. Ei sidonnaisuuksia, en ole minkään puolueen tai kirkollisen järjestön jäsen.

3. Seurakuntarakenneuudistus sekä strategian vaikutus toimintaan. Strategian toimeenpano ei tietenkään ole yksittäinen asia, mutta sen kuuluisi näkyä toiminnassa kirkon kaikilla tasoilla.

Veikko Väisänen:

1. Oma hengellinen kotini on herännäisyys. Avoin suhtautuminen on ollut jo opiskeluajoista lähtien kaikkiin kirkossa toimiviin toisiin herätysliikkeisiin tai järjestöihin, joitten vaikutusta ajatteluun on useilta tahoilta.

2. Olen herätysliikkeen ja poliittisen puolueen rivijäsen.

3. Pari asiakokonaisuutta: Seurakuntarakenneuudistuksesta syntyvän kirkolliskokouksen päätöksen täytäntöönpanoon liittyvät toimenpiteet. Osin edelliseen liittyen seurakuntien toimintaedellytyksiin ja jäsenyyden merkittävyyteen liittyvät asiat, sekä toimintaan liittyvien yhteyksien ylläpitäminen ja kehittäminen eri yhteistyötahojen kanssa kirkon toiminnassa eli Raamatusta nousevan kirkon sanoman viestintä ja näkyminen yhteiskunnassa.

Pappisliiton puheenjohtaja pyrkii eduskuntaan

Eija Nivala:

1. Minulla ei ole kodin kautta tulevaa herätysliiketaustaa, mutta avioliiton myötä herännäisyys on tullut tutuksi ja läheiseksikin. Olen Herättäjäjuhlien vakiokävijä.

2. Olen Herättäjä-Yhdistyksen jäsen, Suomen Lähetysseuran entinen työntekijä ja Suomen Keskustan jäsen. Minulla ei ole eikä ole ollut poliittisia tehtäviä, mutta olen ehdokkaana kevään 2015 eduskuntavaaleissa. Olen Suomen kirkon pappisliiton ja Kirkon akateemiset AKIn puheenjohtaja sekä Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestön (JUKO) kirkon neuvottelukunnan jäsen.

3. Tämän kauden merkittävin asia on seurakuntarakenteen kehittämistä koskeva lakimuutoshanke Seurakuntayhtymä 2015. Toiseksi merkittävintä onkin jo vaikea nimetä, mutta sanon, että Kirkon tulevaisuusselonteko, koska kaikenlaisten hallintohankkeitten keskellä on tärkeää keskittyä myös sisältöön ja toimintaan.

Tapio Seppälä:

1. Hengellinen taustani on herännäisyys. Arvostan yhteiskunnallista ajattelua myös kirkkoon liittyvissä asioissa. Kutsumusta pidän erityisen suurena voimavarana niin maallisesti kuin hengellisesti, kun etsitään intoa ja mieltä kaikelle tekemisellemme.

2. Olen Herättäjä-Yhdistyksen jäsen. Puoluepoliittisia sidonnaisuuksia ei ole. Vaikutteita olen saanut kirkon yhteiskunnallisen työn piiristä. Olen imenyt itseeni kansankirkollisen ajattelun, jossa erilaiset ihmiset ja eri yhteiskunnalliset tahot löytävät kirkosta yhteisen majan. Kolumnistina ja kirjoittajana olen ollut moninaisissa maallisissa ja hengellisissä lehdissä.

3. Seurakuntien rakenneuudistus ja Kirkon keskushallinnon uudistaminen.

Täysistunnon piispat tulevat kansankirkkoperinteestä

Irja Askola:

1. Olen kasvanut kansankirkon perinteessä. Se merkitsee minulle nykyisin kaikenlaisten kansalaisten kirkkoa. Taizé-yhteisö on ollut hengellinen innoittajani.

2. Poliittisia sidonnaisuuksia minulla ei ole. Helsingin piispan virkaan kuuluu puheenjohtajuuksia ja jäsenyyksiä erilaisissa kirkollisissa ja kristillisissä järjestöissä.

3. Seurakuntarakenteen kehittäminen ja sen linkittäminen kirkon kokonaishallinnon tarkoituksenmukaistamiseen. Toivon myös diakonaattikysymyksen pikaista ratkaisua. Oletan, että kysymykset kolehtikohteiden arvioinnista tulevat täysistunnon pöydälle.

Björn Vikström:

1. Olen kasvanut sekä perheessä että seurakunnassa, jossa kansankirkollinen ajattelutapa on ollut vahva, ja tiukka rajanveto uskovaisten ja muitten kristittyjen välillä on minulle vieras. Kristinusko on ollut luonnollinen osa arkipäivää ja pyhien viettoa.

2. En ole.

3. Rakenneuudistukset seurakunta- ja keskushallintotasolla.

Edellinen artikkeliPienten seurakuntien kirkkoherroiksi hyvin vähän hakijoita – jos ollenkaan
Seuraava artikkeliKirkkohallituksessa istuu useimmiten körtti