Lahden Ristinkirkosta televisioitiin juhlajumalanpalvelus, jota vietettiin kansainvälisen romanipäivän (8.4.) kunniaksi. Se oli hieno osoitus monenlaisesta ja monipuolisesta yhteistyöstä sekä kristittyjen yhteydestä.
Romanien lauluyhtye aloitti tilaisuuden. Sen jälkeen alttarikorokkeelle nousi kaksi pappia, joista toinen osoittautui liturgiksi ja toinen saarnan pitäjäksi. Huomiota kiinnitti se, ettei käytetty liturgisia vaatteita, vaan kumpikin oli pukeutunut tavalliseen miesten pukuun ja pantapaitaan. Hieno ele, kun toinen edusti luterilaista seurakuntaa ja toinen helluntaiseurakuntaa.
Myös esitettävä musiikki ja yhteislaulut oli valittu kumpaakin perinnettä kunnioittaen, hyvässä yhteiskristillisessä hengessä. Sekä lauluyhtyeen että Ristinkirkon omien kirkkomuusikoiden esitykset olivat nautinnollista kuultavaa. Saarnassa käsiteltiin päivän tekstin lisäksi hieman myös romanien asemaa yhteiskunnan ja seurakuntien jäseninä. Saarnan pitäjä on itsekin romani.
Miksi muuten luterilaisen kirkon ja ns. vapaiden suuntien yhteistyötä sanotaan yhteiskristillisyydeksi, mutta jos mukana olisi ollut ortodoksien tai katolisen kirkon edustus, puhuttaisiin ekumeniasta?
Ilman Ylen tv-tarjontaa olisin jäänyt ilman tätä kokemusta. Usein ärsyynnyn Ylen tarjonnasta: tyhjänpäiväisistä kilpailuista ja viihdeohjelmista, poliisisarjoista, joissa aina nirhataan joku jollakin kammottavalla tavalla hengiltä, Sohvaperunoista, joiden mainospätkiäkään en kestä, jne. Mutta tänään olin tyytyväinen. Jos näkee yhden hyvän televisio-ohjelman päivässä, tarvitseeko oikeastaan sitä lajia sen enempää?
Lahden Ristinkirkon jumalanpalvelus 7.4.2024 on Yle Areenassa. Kannattaa katsoa. https://areena.yle.fi/1-67089851
Saarnaajana Tino Varjola, liturgina Lauri Westerlund. Musiikkiyhtye: Valfrid Åkerlund, Tuula Åkerlund, Soraya Hagert, Maria Hagert ja Jasmin Valentin. Uruissa Miikka Kallio, kanttorina Aurora Ikävalko.
Pirjo,
”Miksi muuten luterilaisen kirkon ja ns. vapaiden suuntien yhteistyötä sanotaan yhteiskristillisyydeksi, mutta jos mukana olisi ollut ortodoksien tai katolisen kirkon edustus, puhuttaisiin ekumeniasta?”
Ekumenia, väännös kreikan sanasta ”oikumene”, tarkoitti sanana lähinnä ihmisen asuttamaa maailmaa, ja ikäänkuin kielitieteellisestikin ajatellen, se kertoo koko luodusta maailmasta, siitä pellosta missä kasvaa vehnä ja valhevehnä. Tätä asiaa Augustinus lähestyi latinaksi ”corpus permixtum” sanalla, kertoen sen olevan se tai sitä mitä kirkossa on sisällä.
Ikäänkuin jälkipolttoisesti, Lutherinkin myötävaikutuksella, kokeiltiin kuinka täydellinen valhe toimii paremmin kuin Täydellinen Totuus. Jeesuksen vertaus on alustasta, koko ihmiskunta, eli maailma, eli ”oikumene”. Tämä on viittaus aikaan, mikä päättyy, kun kaikki tulessa palaa. (Voi näyttää liian kaukaiselta, mutta tässä ajallisessa kokonaisuudessa olemme matkalla joko taivaaseen tai kadotukseen. Eli koskee yksilöä.)
Viimeisinä parina vuotena olen tuonut esille paavin toteamuksen, ikäänkuin ”siunauksen” luterilaisen kirkonkin yhteyteen ”meidät yhdistää kaste”. Eli vesi, eli ajalliseen aikaan liittyvä ja tuhoutuva elementti.
”Yhteiskristillinen” johtaa Raamatusta, Jeesuksesta poispäin, mitä ilmaisulliseen mielikuvaan tulee. Uskon, että jo ensimmäinen virallisena pidetty RKK:n Raamatun käännös latinaksi, alkoi sumentamaan Asian eli Kirjoitusten merkitystä.
Jatkuu …..
Reijo
1) Yhteiskristilliset tapahtumat perustuvat sellaiseen lähtökohtaan, että etsitään sellaisia uskonopin kohtia, joita voidaan pitää esille yhteisissä kokoonstumisissa. Jos näitä poiketaan, niin syntyy vaikeuksia yhteistyön jatkumiselle. Kukaan ei opi mitään ja kummankin eri tunnustuskunnan opin kannalta ehkä peruskysymysten sijaan markkinoidaan uskonopin kannalta enemmän sivussa olevia opinkohtia. Kummankin porukan näkemykset kapenevat ja painopisteet voivat sirtyä ei kenenkään kannalta opin keskeisimpiin kohtiin.
Ekumeenisessa yhteistyössä kumpikin osapuoli kunnioittaa toinen toisensa perinnettä vaikka ei ollakaan kaikista asioista samaa mieltä. Kumpikin osapuoli julistaa oman oppinsa kaikkia kohtia vapaasti vuorovaikutukseen mukaan tuoden ja säilyttäen omat keskeiset opinkohtansa keskeisinä. Tälläisessa yhteityössä ei kumpikaan osapuoli luovu itselleen tärkeistä opinkohdista, vaan niiden rehellisellä ja avoimella esilläpidolla kumpikin puoli iloitsee uusien näkökohtien oppimisesta. Näköalat avartuvat ja toinen toisensa kohtaamisessa kummankin tietämys kasvaa. Näin kummankin osapuolen itseymmärryskin kasvaa kun oppii huomaamaan koko maailmanlaajuiden kristikunnan uskon lahjojen monipuolisen rikkauden ja pääsee iloitsemaan toinen toisensa seurassa ilman että tarvitsee pelätä selkään puukotuksia toisin opettavien taholta.
2) Toimit Augustinuksen ja Lutherin ajatusten esille nostamisessa kuin sika perunamaata tonkien. Etsit perunoita, mutta samalla sotket koko maata. Et näytä kummankaan ajatuksista ymmärtäneen vähimmässäkään määrin. Valitettavasti pyrkimyksesi on näiden suurten oppineitten seurakuntaa kokoavan opetuksen sijaan repia palasiksi Kristukseen uskovan ja hänen seuraajistaan koostuvan kirkon.
3) Nimenomaan kaste on ratkaiseva erottaja kristityn ja pakanan välillä. Kasteessa meidät otetaan Kristuksen yhteyteen. Meistä tulee Jumalan omia, kun meidät vedellä vihmoen sinetöidään Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.
4) Länsimaisen kristikunnan jakaantuminen etelän katolisiin ja pohjoisen luterilaisiin ei suinkaan ole kristikuntaan kuuluvien ja ei-kuuluvien välinen ero, vaan ainoastaan yhden ja saman uskon historiallisissa tilanteissa erilleen ajautuneen väestönosan kuulumisesta samaan uskontoon: Kristuksen omien joukkoon.
Augsburgin tunnustus, kirkkomme perustavin uskontunnustusasiakirja 1500 -luvulta sanoo tästä yhden kirkon yhteisestä olemuksesta Kristuksen kirkkona:
”Sitten on myös tarkoituksena, että molempien osapuolten mielipiteet ja näkökannat tässä uskonasiassa tulisivat kuulluiksi, ymmärretyiksi ja punnituiksi keskinäisessä rakkaudessa, lempeydessä ja ystävyydessä, jotta näissä asioissa — saataisiin aikaan yksinkertainen ja totuudellinen ratkaisu ja kristillinen sovinto, niin että meidän keskuudessamme tulevaisuudessa yksi ja sama, aito ja tosi uskonnon muoto saisi olla käytössä ja harjoituksessa. Toivomme on, että niin kuin me elämme ja taistelemme yhden ainoan Kristuksen alaisina, me voisimme myös elää yhdessä ja yksimielisinä yhdessä ainoassa kristillisessä kirkossa.”
Evlut kirkossa on sellainen ”ylellisyys”, että voi uskoa niinkuin on kirjoitettu tai niinkuin Kirjoitukset tulkitaan kirjoitetuksi.
Esimerkiksi RKK:ssa ei ole muuta kuin heidän tunnustuksensa kanta ja ollakseen katolinen, on uskottava kaikki, niinkuin kirkko sen ilmoittaa. Tämän totuuden sumensi edellisen paavin Jeesus-kirja, joka ensin käytti ”helluntalaisia” vuorosanoja, puoleenväliin asti ja sen jälkeisellä kumosi ja turhensi sanotun. Näin toimii RKK:n katekismuskin.
Reijo
5) Jos olet lukenut Jeesus-kirjan ja katolisen katekismuksen, mutta kirjoitat niin kuin teet, niin oletpa lukenut tai ymmärtänyt lukemasi surkean huonosti. Kumpikin teos kuuluvat koko maailman kristikunnan opetusten joukossa ehdottoman huipun joukkoon. Saman pätevän kirjoittajan valtavan rikkaan ja runsaan tietämyksen helmiin.
Kun Joseph Alois Ratzinger 18.4.2005, oli valittu paaviksi, niin keskustelimme pitkä oppineen keskustelun puhelimitse meidän Kamerunin luterilaisen kirkkomme presidentin, teologian tohtori Thomas Niewen kanssa puhelimitse, mikä oli valinnan linjaus. Totesimme kumpikin Ratzingerin aikamme pätevimpien teologien ja filosofien joukkoon kuuluvaksi, ja valinnallaan katolisen kirkon pyrkivän jatkamaan aikaisempaa linjaustaan, koska juuri hän oli Katolisen katekismuksen valmistukseen eniten vaikuttanut teologi.
Paaviksi valitsemisen jälkeen hän otti nimekseen Benedictus XVI.
Hän eli 16.4.1927 – 31.12.2022.
Pirjo
Kiitos miellyttävästä blogistasi.
Silloin kun voidaan tehdä sovussa yhteistä työtä voidaan saavuttaa hyviä tuloksia. Yhteistyö on voimaa ja rakkaus rakentaa.