Mitä minulle kuuluu?

Uusina erityisen kuormittuneina henkilöstöryhminä ovat kirkossa viime vuosina nousseet esiin toimisto- ja kiinteistöpuolen sekä taloushallinnon työntekijät ja suntiot, kertoo koko kirkon varhaiskuntoutuksista vastaava diakonissa, kuntoutussihteeri Pirkko Noponen Lapuan hiippakunnasta.

Noponen on vastannut Kuortaneella järjestettävistä Kirkon eläkerahaston rahoittamista kirkon työntekijöiden varhaiskuntoutuksista jo lähes 19 vuotta eli koko sen ajan kun niitä on Hiippakuntasäätiön omistamassa Haapaniemen hiippakuntakartanossa järjestetty.

Vuodesta 2010 tämä on ollut ainoa paikka jossa Kirkon eläkerahaston kuntoutuksia ylipäätään järjestetään. Kuntoutuskurssit järjestetään yhteistyössä Kuortaneen Urheiluopiston kanssa.

– On huolestuttavaa, jos ihminen ei osaa tai huomaa pysähtyä miettimään, mitä minulle kuuluu. Silloin hän on vaarassa uupua, Noponen sanoo.

Kuntoutus voi tarjota ainutlaatuisen pysähtymismahdollisuuden.

Henkilöstöä vähennetään, työmäärää ei

1990-luvulla erityisesti diakoniatyöntekijät olivat uupuneita ja hakeutuivat kuntoutuksiin, koska laman seuraukset näkyivät heidän työtaakassaan rajusti.

– Nykyään työntekijöitä kuormittavat erityisesti säästökuurit sekä jatkuvat muutokset seurakuntarakenteissa. Eläkkeelle jääneiden tilalle ei välttämättä palkata uusia työntekijöitä. Yhä pienempi ja ikääntyvämpi joukko työntekijöitä tekee epävarmoissa olosuhteissa työtä, jonka määrä ei vähene, Pirkko Noponen kuvaa.

– Seurakunnissa ei aina huomata, että resursseja vähennettäessä myös työn määrää pitää tarkistaa. Kirkon töihin hakeutuu kokemusteni mukaan erityisen vastuullisia ja tunnollisia työntekijöitä. Tässä yhtälössä piilee myös vaaransa.

Viime vuosina uusina kuormittuneina työntekijäryhminä ovat nousseet kirkossa esiin toimisto- ja kiinteistöpuolen sekä taloushallinnon työntekijät ja suntiot. Heitä ahdistavat työntekijämäärien vähentämisen ja säästöpaineiden lisäksi jatkuvat muutokset ja yhä uudet tietotekniset järjestelmät.

Vuoden matka omaan elämään

Varhaiskuntoutuskurssi on vuoden mittainen matka omaan henkiseen ja fyysiseen hyvinvointiin. Tavoitteena on kartoittaa oman elämän kokonaistilanne ja etsiä keinoja elämänlaadun ja työkyvyn ylläpitämiseen ja kohentamiseen.

Kuntoutusvuoteen kuuluu kolme läsnäolojaksoa Haapaniemen hiippakuntakartanossa. Niistä ensimmäinen kestää kaksi viikkoa ja merkitsee monille poikkeuksellista pysähtymistä oman elämänsä äärelle. Ihminen saa kysyä ja joutuu kysymään: Missä menen nyt ja mihin minun pitäisi keskittyä?

– Seurakunnan työssä monet ovat orientoituneet elämään vain muita varten. Omasta ajasta ja hyvinvoinnista tingitään helposti ensimmäisenä, kun työtaakka lisääntyy. Lisäksi kynnys hakea ammattiapua henkilökohtaisiin ongelmiin on seurakunnan työntekijöillä korkea, Noponen kuvaa uupumisen riskitekijöitä.

Kokonaisvaltaista huoltoa ja irti kännyköistä

Kuntoutusryhmään valitaan kerrallaan kymmenen henkilöä. Aluksi kenenkään ei tarvitse kertoa mitä työtä tekee tai millaisessa virassa on. Joukko tutustuu toisiinsa mahdollisimman ennakkoluulottomasti tasaveroisina ihmisinä.

Kuntoutus pitää sisällään itsenäistä työskentelyä, parityötä ja ryhmätyötä. Lisäksi on mahdollisuus yksilöllisiin keskusteluihin kuntoutusteologin, lääkärin tai diakonissa Noposen kanssa.

Joka toisen päivän ryhmä viettää aamusta iltaan Kuortaneen Urheiluopistolla. Ohjelmassa on tutustumista monenlaisiin lajeihin potkupyöräilystä kirkkovenesoutuun, lumikenkäilystä ja hiihdosta pallopeleihin. Vesijumppaa on erityisen paljon, koska siihen pystyvät yleensä osallistumaan kaikki kurssilaiset fyysisistä rajoitteista huolimatta.

– Puhumme myös paljon unesta, palautumisesta ja ravinnosta. Toisaalta kuntoutuspäivä alkaa joka aamu kappelista. Jokainen tarvitsee myös henkistä ja hengellistä virkistystä.

Kuntoutukseen voi hakea minkä ikäinen vain, jos kokee uupumuksen tai fyysisten vaivojen uhkaavan työkykyään. Hakemusta varten tarvitaan lääkäriltä B-lausunto. Kursseja järjestetään erikseen seniori-ikäisille (57-65 -vuotiaille) ja erikseen sitä nuoremmille. Kuntoutus on osallistujille maksuton. Kuluista vastaa Kirkon eläkerahasto. Ohjeet kuntoutukseen hakeutumiseen löytyvät Sakastin sivuilta.

Palaute kuntoutuksista on ollut erittäin myönteistä. Ihmiset ovat arvostaneet pysähtymistä, mahdollisuutta tarkastella omaa työtään matkan päästä, hiippakuntakartanon kaunista miljöötä ja luontoa sekä vapautusta jatkuvasta tavoitettavissa olemisesta. Kännyköitä ei kurssipäivien aikana kuljetella mukana.

Diakonissa Noposen hyvinvointivinkit

Kotimaa Pro pyysi Pirkko Noposelta vielä näkemyksiä siitä, millaisia asioita itsestään ja työkyvystään huolehtivan kirkon työntekijän on hyvä ottaa huomioon.

1. Kerro ajoissa esimiehelle, mikä hiertää

On tärkeää hankkiutua heti keskusteluihin esimiehen kanssa, jos joku asia työpaikalla alkaa hiertää ja kuormittaa liikaa. Nosta kissa rohkeasti pöydälle! Kun parannusehdotuksia mietitään porukalla, ongelmat voivat ratketa alkuunsa.

2. Pidä huolta fyysisestä kunnostasi

Fysiikasta on pidettävä huolta myös henkisessä työssä – ja ehkä aivan erityisesti siinä! Monissa seurakuntien virastotaloissa on kuntosaleja. Käyttäkää niitä rohkeasti ja säännöllisesti. Hyvään alkuun pääset myös kävelemällä ainakin osan työmatkoistasi.

3. Syö säännöllisesti

Lounasta ei pidä kuitata pelkällä kahvilla vaikka olisi millainen kiire. Syö joka päivä aamiainen, lounas, välipala ja päivällinen.

4. Käytä hyödyksi työterveyshuoltoa

Käänny rohkeasti kaikissa ongelmissa työterveyshuollon puoleen. Siellä ollaan sinun puolellasi.

5. Kehitä esimies- ja alaistaitojasi

Esimiestyön merkityksellisyyteen on havahduttu seurakunnissa liian myöhään, mutta aina voi kehittyä ja oppia uutta. Sekä esimiestaitojen että alaistaitojen täydennyskoulutukset ovat hyödyllisiä.

6. Huolehdi hengellisestä hyvinvoinnistasi

Kirkon työntekijä tarvitsee myös itselleen hengellistä ravintoa, jotta voi jakaa sitä muille. Lue kirjoja, osallistu retriittiin, hoida omaa hengellisyyttäsi sinulle sopivin tavoin.

Kuva: Jussi Peräaho.

Edellinen artikkeliNämä järjestöt kiinnostavat testamentin tekijöitä
Seuraava artikkeliPiispat vastaavat Sipilälle: Köyhyyden poistaminen ei ole hyväntekeväisyyttä