Vuoden 2004 alusta toimintansa aloittanut Espoon hiippakunta täyttää tänä vuonna 10 vuotta. Espoon piispa Tapio Luoma järjesti 3.3. medialounaan, jossa hän selvitti tiedotusvälineille hiippakuntansa asioita. Kotimaa Pro kysyi Luoman kantaa muun muassa siihen, pitäisikö miespuolisten kirkollisten johtajien ja herätysliikejohtajien pyytää naisten syrjimistä anteeksi. Ajatus on tuotu ilmi Vartija-lehdessä.
Luoma kuvaa pääkaupunkiseutua ylipäänsä alueeksi, jossa kirkko kohtaa niitä haasteita, joita myöhemmin myös muissa hiippakunnissa kohdataan. Väki pakkautuu pääkaupunkiseudun ympäristöön ja monikulttuuristuminen etenee etelän suurissa kaupungeissa nopeammin kuin muualla.
Luoma painottaa, että hänellä on luja usko siihen, että kirkko löytää kaikissa erilaisissa konteksteissa oikean tavan toimia.
– Se ei ehkä tapahdu nopeasti, mutta ennen pitkää. Näin se on aina tapahtunut, Luoma sanoo ja viittaa kirkon pitkään historiaan.
Luoma katsoo, että Espoon hiippakunta on vakiinnuttanut paikkansa hiippakuntien joukossa. Hän kuvaa kotipesäänsä ketteräksi, sillä hiippakunta on monin tavoin vapaa perinnön tuomasta painolastista.
Maaseutua ja kaupunkia
Luoma muistuttaa, ettei hiippakunta ole vain kaupunkiseudun hiippakunta vaan siihen kuuluu myös maaseutumaisia kuntia ja seurakuntia.
– Hiippakunnan elämää luonnehtivat kaupunkimaisuus ja maaseutumaisuus.
Espoon piispa katsookin, että maaseutuseurakunnissa seurakuntien toiminta on jollakin tavalla perinteisempää kuin vaikkapa Espoossa, tämä näkyy esimerkiksi työn tekemisen muodoissa.
Luoma ei unohda myöskään mainita sitä, että Espoon hiippakunnalla on yhteisiä toiminta-alueita Porvoon hiippakunnan kanssa. Eli myös ruotsinkielinen työ on tärkeää.
– Meillä on hyvä yhteys Porvoon kanssa.
Tuomiokapitulinsa roolin piispa ymmärtää ennen kaikkea seurakuntia tukevana ja ohjaavana palveluorganisaationa. Tämä tehtävä on kehittynyt vuosien saatossa yhä tärkeämmäksi verrattuna kapitulin seurakuntia valvovaan tehtävään. Piispa painottaa kapitulin roolia hengellisen työn tekijänä ja tukijana. Seurakuntien ja niiden työntekijöiden hengellisen identiteetin tukeminen nähdään hyvin tärkeänä asiana. Omana esimerkkinään kapitulissa kokoonnutaan joka aamu työyhteisön aamuhartauteen.
Pappeja on jo jonoksi asti
Espoon hiippakuntaan kuuluu 20 seurakuntaa, ensi vuoden alusta 19. Koko hiippakunnassa jäseniä on 650 000. Se on tällä luvulla Suomen suurimpia hiippakuntia. Kun seurakuntia on melko vähän, niiden asioihin on mahdollista paneutua. Piispantarkastuksien yhteydessä seurakunnat saavat tällä hetkellä valita yhden aihepiirin, jota he kehittävät omassa toiminnassaan. Esimerkiksi Vihdissä tämä oli vapaaehtoistyö ja Luoma on tyytyväinen siihen, miten hyvin vihtiläiset tarttuivat asian kehittämiseen.
Ylipäänsä Luoma huomauttaa, että vapaaehtoistyön johtaminen on iso kysymys kirkossa. Sen johtajuus vaatii erityistä taitoa sen vuoksi, että tässä työssä ei ole selkeää esimies-alaissuhdetta.
Pappeja Espoon hiippakuntaan on tulossa töihin jonoksi asti. Jonossa on jopa kymmeniä henkilöitä. Kiristyvässä taloustilanteessa papin paikkojen vähyys alkaa olla Luoman mukaan kirkossa jo yleisemminkin ongelma, se ei siis ole enää vain pääkaupunkiseudun haaste.
Piispainkokous on asettanut työryhmän laatimaan selvityksen, jossa esitetään hiippakuntien ja tuomiokapitulin tulevaisuuteen vaikuttavia tekijöitä sekä tehdään toimenpide- ja muutosehdotuksia näihin vastaamiseksi. Tätä työryhmää johtaa piispa Luoma. Hän arvelee, että seurakuntarakenteen muutos saattaa johtaa myös hiippakuntarajojen tarkistuksiin. Tämä taas saattaa johtua lähinnä siitä, että seurakuntien yhdistyessä, yksi yhtymä saattaisi muutoin jäädä kahden eri hiippakunnan alueelle.
Professorin ajatus olisi Luomasta ongelmallinen
Tapio Luoma on juuri palannut Kanadasta, jossa hän on ollut muun muassa tutustumassa suomalaisseurakuntiin. Tämän vuoksi hän ei ole paljon voinut seurata suomalaista keskustelua. Perheoikeuteen erikoistunut siviilioikeuden professori Urpo Kangas ehdotti Yle uutisissa hiljattain, että aikuiset lapset velvoitettaisiin maksamaan vanhempiensa laitospaikat, jos vanhempien oma eläke ei riitä.
Tähän Luoma toteaa ensimmäiseksi, että kunnioita isääsi ja äitiäsi on hyvä periaate. Hänen mielestään olisi kuitenkin hankala löytää kriteerejä sille, ketkä vanhempiaan taloudellisesti velvoitettaisiin tukemaan eli miten määritellä varallisuusrajoja.
Piispa uskoo, että Kankaan ehdottamaan ajatukseen sisältyisi isoja ongelmia. Sen sijaan nykykäytäntöä Luoma pitää tasavertaisena kaikkien kannalta. Siinä yhteiskunta kantaa vastuuta ja perii ihmisten hoitoa varten veroja progressiivisesti.
Kotimaa Pro kysyi Luoman kantaa myös Vartija-lehden pääkirjoituksessa olleeseen, päätoimittajan Mikko Ketolan ajatukseen. Hän ehdotti, että miespuoliset kirkolliset johtajat ja herätysliikejohtajat pyytäisivät kollektiivisesti naisilta anteeksi sitä, miten naisia on historian kuluessa kirkossa alistettu, vähätelty ja ylenkatsottu.
Luoma suhtautuu vakavasti ajatukseen ja toteaa, ettei naisen asema ole kaikin paikoin edelleenkään tasavertainen.
– Kaikki, missä naiset ja miehet ovat eriarvoisessa asemassa, on väärin.
Luoma katsoo kuitenkin, että jos anteeksipyyntöjä lähdettäisiin esittämään, silloin varmaankin kaikkien yhteiskunnallisten instituutioiden täytyisi pyytää anteeksi, koska kirkko on ja on ollut niin integroitunut koko muuhun yhteiskuntaan.
Espoon hiippakunnan juhlaviikon aikana viikolla 10 on monipuolista ohjelmaa eri puolilla hiippakuntaa. Kaikille avoimet Illat piispan seurassa -tilaisuudet
5.3. kello 18 Järvenpään seurakuntakeskuksessa
6.3. kello 18 Lohjan seurakuntakeskuksessa
7.3. kello 18 Klaukkalan kirkossa.
Tapio Luoma on Espoon hiippakunnan toinen piispaa. Mikko Heikka oli piispana hiippakunnan perustamisesta 1.1.2004 aina helmikuun alkuun 2012.