Elettiin ensimmäisen pääsiäisen aikoja. Sillä seudulla oli lampaita kedolla, ja niiden keskuuteen levisi sana, että lähipäivinä Golgatalla tapahtuisi jotain suurta.
Lampaat lähtivät vaivihkaa hivuttautumaan kohti Pääkallonpaikaksi kutsuttua mäkeä.
Mitään ei kuitenkaan tapahtunut. Lampaat odottivat kärsivällisesti paikoillaan, mutta öisin ne palelivat.
Kunnes vihdoin eräänä päivänä Golgataa lähestyi kulkue, jonka kärjessä kulki mies ristiä kantaen. Lampaat seurasivat tapahtumia hiljaisuuden ja kauhun tuntein.
Kun Jeesus oli naulittu ristille ja hän oli kuollut, ihmiset lähtivät koteihinsa. Mutta lampaat jäivät yhä paikoilleen – ja yöstä tuli erityisen kylmä.
Silloin Jumala käski enkelinsä lampaiden luokse.
– Meidän Luojamme lähetti teille villapaidat, jotta ette enää palele ollenkaan, kun seuraatte pelastushistoriaa, enkeli sanoi lampaille.
Niin lampaat pukivat lämpimät paidat ylleen. Siitä lähtien niiden villa on ollut aiempaa paksumpaa.
Lammas (Ovis aries) on noin 10 000 vuotta sitten kesytetty mufflonista. Lammasrotuja on maailmassa noin 800. Suomessa on kolme alkuperäisrotua: suomenlammas, ahvenanmaanlammas ja kainuunharmas.
Alunperin lammasta kasvatettiin lihan ja maidon vuoksi, mutta noin 2000 vuotta sitten tapahtui mutaatio, jonka ansiosta lampaan karva alkoi kasvaa jatkuvasti.
Lammas on monipuolinen hyötyeläin. Siitä saadaan lihaa, maitoa, villaa ja nahkoja. Lisäksi lammas on mainio terapia- ja maisemanhoitoeläin.
Kristillisessä symboliikassa lampaalla on erityisasema, sillä kristittyjä kuvataan lampaiksi ja Kristusta karitsaksi.
Lampaan läsnäolosta voi aistia miellyttävän tunteen. Se on sekoitus kulttuuria ja luomakunnan ihmettä.
Juttu on julkaistu aikaisemmin Kotimaa-lehdessä.