Kun lapsi syntyy, ensimmäiseksi hän parkaisee. Se on kuin musiikkia äidin ja isän korville, jotka ovat odottaneet häntä. Se merkitsee, että lapsi on hengissä ja että tärkeät elimet, kuten sydän ja keuhkot, ovat toiminnassa.
Sillä yhdellä parkaisulla vauva ilmoittaa: Täältä tullaan, elämä!
Kun lapsi sitten varttuu, hän tulee jossain vaiheessa uhmaikään. Nyt hän kuuluttaa: Ei, en tahdo! Se ei aina hivele vanhempien korvia, mutta kertoo siitä, että lapsi on löytänyt oman tahtonsa.
Sitä hän tarvitsee vielä paljon elämänsä aikana. Ilman omaa tahtoa ja kykyä sanoa ei voi nimittäin joutua muiden vietäväksi.
Yksi tärkeä vaihe lapsen elämässä on kyselyikä. Silloin lapsi haluaa tietää kaikesta kaiken, ja vanhemmilla on täysi työ keksiä tai löytää tyydyttäviä vastauksia. Lapsen uteliaisuus ja oppimishalu ovat silloin huipussaan.
Kun vielä aikaa kuluu, tulee väistämättä vastaan murrosikä. Siihen kuuluu kaikkea tätä: itkua, kiukkua, oman tahdon ilmaisua, uteliaisuutta, rajojen kokeilua.
Kaiken sen keskellä vanhemmat ovat usein neuvottomia. Kuitenkin vasta silloin, jos minkäänlaista murrosvaihetta ei tulekaan, vanhempien on syytä huolestua.
Nämä kaikki vaiheet kuuluvat elämään. Niiden kautta kasvetaan kohti aikuisuutta. Ne on elettävä läpi, eikä niissä ole mitään pelättävää.
Toivottavasti jotain niistä säilyy myös aikuisuuteen: kyky ilmaista tunteita ja omaa tahtoa, taito tehdä tärkeitä kysymyksiä ja halu olla utelias. Niillä pärjää pitkälle.
Rukous
Taivaallinen Isä, anna meidän kasvaa sinun tarkoittamallasi tavalla ja ajalla. Amen
Virsi
Virsi 507 Herra lahjanasi sain nuoren elämäni