Ninni osti taas yhden kaktuksen. Hän keräili niitä. Tämä viimeisin oli hauskan näköinen. Siinä oli pari mansikanväristä pyöreää kukkaa piikkien lomassa.
Ninnin ikkunalaudalla oli hiekka-astioissa kasvamassa melkein 30 erikokoista kaktusta. Jokaisessa oli piikkejä, joissakin oli kukkia.
Ninni piti kaktuksista. Niitä ei tarvinnut paljon hoitaa, eikä varsinkaan kastella. Sitä paitsi häntä jotenkin miellytti kerätä sellaisia kasveja, joista ihmiset eivät yleensä pitäneet. Melkein kaikki Ninnin kaveritkin pelkäsivät kaktusten piikkejä. Jotkut niistä polttivat iholla tosi ilkeästi. Ninni osasi varoa niitä, eikä koskaan saanut piikeistä naarmuja.
Hän nosti uuden kaktuksensa pääsiäismaisemaansa. Isolla tarjottimella oli hiekkaa ja multaa. Multaosassa kasvoi rairuohoa. Kivistä hän oli rakentanut puutarhahaudan. Hiekkaisella osalla oli muutama kaktus. Pääsiäisaamuna hän aikoi sijoittaa puutarhahaudan eteen paperienkelin.
Ninni jäi katselemaan yhden kaktuksen suuria piikkejä. Hän muisti, kuinka viattoman Jeesuksen otsalle oli painettu orjantappurapensaan okainen kruunuksi kierretty oksa. Sen täytyi sattua. Hän kuvitteli Jeesuksen tuskaa ja pelkoa. Jeesus tiesi mitä hänelle tulisi tapahtumaan.
– Hän kärsi, että minä saisin elää, Ninni luki ääneen kortista, joka oli pääsiäismaiseman vieressä.
Edessä oli kiirastorstai ja pitkäperjantai. Ninnistä tuntui, että hänkin olisi vähän surullinen siihen asti, kunnes pääsiäisaamu koittaisi. Vasta sitten hän voisi unohtaa ne terävät piikit Jeesuksen otsalla.