Tavallisimpia pappien sivutoimia Suomessa ovat terapeutin ja työnohjaajan työt, konsultin työt sekä erilaiset opetustehtävät niin kouluissa, ammattioppilaitoksissa kuin yliopistoillakin. Sivutoimilupia on myönnetty myös muun muassa taksikuskin, kääntäjän, tulkin, liikunnanohjaajan, urheiluvalmentajan, muusikon, verkkotyöntekijän, toimittajan ja ohjelmistokehittäjän tehtäviin. Tämä selviää Kotimaa
Pron kyselystä, joka lähetettiin jokaiseen tuomiokapituliin.
Kirkkojärjestyksen mukaan viranhaltija ei saa ilman työnantajan myöntämää virallista lupaa ottaa vastaan eikä pitää sellaista sivutointa, joka edellyttää työajan käyttämistä sivutoimeen kuuluvien tehtävien hoitamiseen. Sivutoimilupa vaaditaan myös päätoimiselta viranhaltijalta, jolla ei ole kiinteää työaikaa.
Papeista 2–11 prosentilla on sivutoimilupa, hiippakunnasta riippuen
Sivutoimiluvasta päättää aina työnantaja. Papin ja lehtorin viranhaltijoille luvat myöntää tuomiokapituli. Muille viranhaltijoille sivutoimiluvan myöntää kirkko- tai seurakuntaneuvosto.
Harkittaessa sivutoimiluvan myöntämistä on otettava huomioon, että viranhaltija ei saa sivutoimen vuoksi tulla esteelliseksi tehtävässään. Sivutoimi ei myöskään saa vaarantaa luottamusta tasapuolisuuteen tehtävän hoidossa.
Kotimaa Pron kyselytulosten mukaan tuomiokapitulit käsittelevät pappien sivutoimilupahakemuksia vuosittain 2-10 kappaletta per kapituli. Eri hiippakunnissa papistosta 3-11 prosentilla on tällä hetkellä sivutoimilupa. Kapitulien arvioiden mukaan eniten sivutoimiluvan saaneita pappeja on Espoon hiippakunnan alueella ja vähiten Porvoon, Turun ja Lapuan hiippakuntien alueilla.
Yleisimmin sivutoimilupa myönnetään määräaikaisesti 1-3 vuodeksi. Lapuan, Helsingin ja Porvoon hiippakunnissa myönnetään ainoastaan määräaikaisia sivutoimilupia. Mikkelin, Espoon, Oulun ja Tampereen hiippakunnissa on päädytty joissakin tapauksissa myös toistaiseksi voimassa oleviin sivutoimilupiin.
– Pitempien sivutoimien yhteydessä saatetaan päättää, että sivutoimeen käytetystä ajasta on puolivuosittain raportoitava esimiehelle, kertoo notaari Hannu Laukkonen Tampereen tuomiokapitulista.
Sivutoimilupia evätään äärimmäisen harvoin
Sivutoimena ei saa harjoittaa sellaista toimintaa, joka kilpailevana toimintana vahingoittaa työnantajaa. Viranhaltija ei saa virkasuhteen kestäessä ryhtyä myöskään kilpailevan toiminnan valmisteluun. Työnantaja voi viranhaltijaa kuultuaan kieltää tällaisen sivutoimen vastaanottamisen ja pitämisen edellä mainituilla perusteilla.
Käytännössä sivutoimilupia evätään äärimmäisen harvoin. Sen sijaan hakemuksiin saatetaan kyllä vaatia tarkennuksia ja perätä lausuntoa seurakunnalta.
– Viimeisen 10 vuoden aikana on evätty vain yksi sivutoimi. Se olisi edellyttänyt sellaisia työjärjestelyjä, jotka olisivat haitanneet viran tehtävien hoitamista. Terapiatyöskentelyyn haetuissa luvissa on yleensä tehty sellainen rajaus, että työseurakunnan alueella asuvia ei saa ottaa maksullisiksi asiakkaiksi, kertoo notaari Heikki Hämäläinen Helsingin tuomiokapitulista.
Lakimiesasessori Jussi Lilja Lapuan tuomiokapitulista toteaa, että liiketoiminnan puolella voi tulla vastaan sivutoimiluvan eväysperusteena uusi kirkkolain kohta 6:30 §, jossa on kuvattu sivutoimiluvan myöntämisen kriteerejä.
– Kuitenkin sairaalapapille on annettu lupa esimerkiksi terapiatyöhön. Lain valmistelujen mukaan tätä voisi pitää kilpailevana toimintana, Lilja huomauttaa.
Notaari Pilvi Keravuori Espoon tuomiokapitulista kertoo, että heillä työnohjaukseen liittyvissä sivutoimiluvissa on edellytetty, että luvan saaja noudattaa hiippakunnan alueella sovittuja työnohjauksen periaatteita liittyen muun muassa työnohjauksesta perittäviin maksuihin.
– Joskus sivutoimilupaa ei myönnetä sen vuoksi, että sitä ei katsota ylipäätään tarpeelliseksi kyseisessä tilanteessa, mainitsee notaari Leena Silvonen-Jokinen Mikkelin tuomiokapitulista.
Sivutoimilupaa ei tarvita silloin, jos kyse on satunnaisesta tehtävästä, palkattomasta harrastustoiminnasta tai luottamustehtävistä, joista ei voi kieltäytyä.
Notaari Clas Abrahamsson ruotsinkielisestä Porvoon hiippakunnasta kertoo, että heillä ei ole koskaan evätty ainuttakaan sivutoimilupaa.
Nykyinen käytäntö on toimiva mutta hiukan kankea
Kapituleista arvioidaan, että nykyinen käytäntö pappien sivutoimilupien hakemiselle ja myöntämiselle on periaatteessa ihan toimiva, mutta joiltakin osin tarpeettoman kankea.
– Systeemi toimii nykyisellään kohtuullisen hyvin, kunhan ohjeistus on selkeä ja joustava, arvioi notaari Outi Äärelä Oulun tuomiokapitulista.
– Mukana on hyvä arviointi siitä, että sivutoimi ei haittaa viranhoitoa, ja silti ihmisillä on mahdollisuus tehdä myös muuta työnsä ohessa oman mielenkiinnon mukaan, kiittelee systeemiä hiippakuntapastori Pauliina Järvinen Turun arkkihiippakunnan tuomiokapitulista.
Jussi Lilja Lapualta huomioi, että tämä on tuomiokapitulille yksi tapa valvoa papiston työtä.
– Tuomikapitulilla on joskus ollut erilainen kanta kuin paikallisella seurakuntaneuvostolla.
Heikki Hämäläinen Helsingistä arvelee, että pelkkä sivutoimi-ilmoituskin voisi riittää kaikkien viranhaltijoiden eli myös pappien tapauksessa.
– Papeiltahan edellytetään lupaa ilmoituksen sijasta sen vuoksi, että heillä ei ole työaikaa. Sivutoimen voisi kuitenkin kieltää myös ilmoitusmenettelyssä, jos se aiheuttaa kirkkolaissa määriteltyjä ongelmia viranhoitoon, Hämäläinen sanoo.
Notaari Marja-Sisko Aalto Kuopion tuomiokapitulista ajattelee, että pelkkä virkamiespäätös pappien sivutoimiluvista riittäisi.
– Nykyinen systeemi on hiukan kankea, kun asessori valmistelee asian tuomiokapitulin istuntoon, Aalto toteaa.
Kuva: Minerva Seppälä