Viime viikonloppuna Vaasassa vietettyjen Suomen Lähetysseuran Valtakunnallisten Lähetysjuhlien vuosikokouksesta muodostui ajoittain kiivas keskustelutilaisuus siitä, mikä on seuran linja ja tehtävä.
Vaikka viimeksi kuluneen vuoden aikana purkautumaan alkaneet paineet lähtivät liikkeelle viime vuoden juhlilla Helsingissä lähetystyöhön siunatusta homoparista, nousivat Vaasassa keskeisiksi kysymykset siitä, mikä merkitys valtion varoilla tehtävällä kehitysyhteistyöllä on Lähetysseuran työssä, onko perinteisen julistavan lähetystyön asema heikentymässä ja mikä on seuran suhde ulkomaisiin yhteistyökirkkoihin.
Seuraavassa joitakin Vaasan vuosikokoukseen liittyneitä keskeisiä tekstejä.
Lähetysseuran hallitus vastasi viime vuoden ponsiin
Seuran hallitukselle esitettiin jo viime vuoden yleiskokouksessa vastattavaksi joukko ponsia:
”Suomen Lähetysseuran vuosikokous 8.6.2013 velvoittaa Seuran hallitusta pikimmiten (1) käynnistämään, yhteistyössä Kirkon Lähetystyön Keskuksen kanssa ja kuullen kotimaisia ja ulkomaisia yhteistyökumppaneita, teologisen ja hallinnollisen selvityksen Seuran kokonaisvaltaisesta perustehtävästä, (2) varmistamaan, että Seuran toiminta on kirkon uskontunnustuksen ja kirkkojärjestyksen mukaista, sekä (3) esittämään menettelytavat kirkon huomioonottamiselle Seuran päätöksenteossa, ja tuomaan nämä selvitykset ja mahdolliset jatkotoimenpide-ehdotukset jäsenkokouksen hyväksyttäviksi.”
Vaasassa 7.6.2014 annetussa Suomen Lähetysseuran vastauksessa seuran hallitus korostaa sitä, että ”Suomen Lähetysseuralla on kirkon tunnustama lähetysjärjestön asema”. Seura on allekirjoittanut kirkon kanssa 14.6.2013 perussopimuksen, jonka allekirjoittaneella järjestöllä on kirkon lähetysjärjestön asema. Näin sen täytyy myös noudattaa toiminnassaan kirkon tunnustusta ja päätöksiä sekä toteuttaa kirkon hyväksymää lähetysstrategiaa.
Järvenpäässä maaliskuussa 2014 käydyt kumppanuusneuvottelut vahvistivat vastauksen mukaan Suomen Lähetysseuran kumppanuuskirkkojen yhteistyöhalua.
Samoissa neuvotteluissa yhteistyökirkot toivat Lähetysseuran mukaan esille toiveitaan. Koulutus, julistus ja palvelu köyhien ja syrjäytyneiden parissa sekä vaikuttamistyö ovat tärkeitä kumppaneille.
Lähetysseura pitää itseään aktiivisena vaikuttajana kirkkoliitoissa (LML ja KMN). Näiden organisaatioiden asiakirjat välittävät eteläisten yhteistyökirkkojen ääniä. Lähetysseura on myös osallistunut kumppanuuskirkkojen verkostokokouksiin ja käy jatkuvasti neuvotteluja kansainvälisten kumppaneidensa kanssa osana työtään. Näihin kuuluvat myös säännölliset kahdenväliset keskustelut kumppanuuskirkkojen kanssa.
Lähetysseura korostaa vastauksessaan myös neuvottelevansa kumppanin kanssa ennen kuin se lähettää työntekijöitä. Tämä asia on noussut esille useita kertoja viime vuoden tapahtumien jälkeen.
”Kumppaneillamme on erilaisia kantoja suhteessa sekä seksuaalivähemmistöihin että muihin vähemmistöihin. Tämä keskustelu jatkuu Luterilaisen Maailmanliiton piirissä.”
Ponsiin annetun vastauksen lopuksi todetaan, että Suomen Lähetysseuran työ perustuu kolmiyhteisen Jumalan lähetykseen.
”Suomen evankelis-luterilaisen kirkon taholta ei ole tullut palautetta siitä, että Suomen Lähetysseura ei noudattaisi uskontunnustusta ja kirkkojärjestystä.”
”Kiistanalaisesta rekrytoinnista teetettävä selvitys”
Vaasassa luettiin myös Kirkon Lähetystyön Keskuksen entisen johtajan Jaakko Mäkelän esittelemä lisäysehdotus vuoden 2015 toiminta- ja taloussuunnitelmaan. Esityksessä on neljä kohtaa, jotka tässä lyhennettyinä.
1. Voidakseen nykyistä paremmin sitoutua kokonaisvaltaisen lähetystyön toteuttamiseen, jossa evankeliumin julistus ja kristillinen palvelu toteutuvat tasapuolisesti, Lähetysseura pitää huolta siitä, että voimavarat keskitetään ensisijaisesti yhteistyökirkkojen kanssa tehtäviin hankkeisiin. Näin toimimalla tuetaan kirkkoja hoitamaan myös omia diakonisia ja yhteiskunnallisia velvoitteitaan.
2. Rekrytoinnissa ja koulutuksessa kiinnitetään ammatillisen pätevyyden ja muun sopivuuden ohella erityistä huomiota seurakuntaelämän tuntemiseen ja sitoutumiseen kristilliseen uskoon.
3. Lähetysseura tehostaa ja kehittää viestintäänsä niin, että sen perustehtävä kristillisenä lähetysjärjestönä tulee nykyistä selkeämmin ja monipuolisemmin esille sekä suurelle yleisölle että seuran työn tukijoille.
4. Lähetysseura teettää ulkopuolisella, Kirkon Lähetystyön Keskuksen nimeämällä taholla, perusteellisen selvityksen kiistanalaisesta rekrytoinnista ja sen seurauksista ja ryhtyy kaikkiin niihin toimiin, joilla katkenneet yhteydet voidaan korjata ja luottamus Lähetysseuraa kohtaan kristillisenä lähetysjärjestönä palauttaa.
Vuosikokouksen äänestyksessä tämä lisäysehdotus kaatui äänin 174–293.
”Epäluottamuksen ydin on toiminnan etääntyminen lähetystehtävän perustasta”
Vaasassa vuosikokoukselle tehtiin myös jäsenaloite. Sen pyrkimyksenä oli ”velvoittaa Suomen Lähetysseuran hallitusta välittömästi ryhtymään kaikkiin niihin konkreettisiin toimiin, jotka palauttavat sekä kotimaassa että ulkomailla luottamuksen Suomen Lähetysseuraan kristillisenä lähetysjärjestönä.”
Jäsenaloitteen neljä kohtaa tässä lyhennettyinä:
1. Suomen Lähetysseuran vuoden 2013 vuosikokous Helsingissä paljasti jäsenistön keskuudessa nousseen vakavan ja jo pitkän ajan kuluessa syntyneen epäluottamuksen seuran johdon toimintaa kohtaan. Seuran toiminnan painopiste on siirtynyt lähetystehtävästä kehitysyhteistyöhön tavalla, joka on ristiriidassa seuran perinteen, tarkoituksen ja strategian kanssa. Seuran luonne kristillisenä lähetysjärjestönä on tullut kyseenalaiseksi sen etääntyessä sekä kumppanuuskirkkojen että oman kirkkomme perustehtävästä.
2. Näkyvimpiä epäluottamusta herättäviä ratkaisuja ovat olleet Seuran nykyisten sääntöjen valmistelu, joka sääntöehdotuksessaan vuodelta 2009 jätti ”lähetystehtävän” mainitsematta. Ylimääräinen jäsenkokous katkaisi tuolloin esityksen etenemisen päätökseksi. Toinen ratkaisu on ollut kehitysyhteistyöjärjestön nostaminen paikallisten kirkkojen rinnalle ja jopa niiden ohi seuran ulkomaisiksi kumppaneiksi. Kolmas ratkaisu oli samaa sukupuolta olevan parin siunaaminen lähetystehtävään vuonna 2013. Tämän ratkaisun kätketty valmistelu, sen seurauksien arvioinnin puute ja sen puolustaminen paikkaansa pitämättömin perustein laukaisi jo aiemmin kyteneen epäluottamuksen.
3. Epäluottamuksen ydin on Suomen Lähetysseuran nykyisen toiminnan etääntyminen kristillisen lähetystehtävän perustasta, vastuun välttäminen päätösten valmistelusta ja niiden seurauksista, keskusteluyhteyden ohuus suhteessa yhteistyökumppaneihin ja omaan lähetti- ja työntekijäkuntaan sekä seuran työn ja sen johdon päätösten valikoiva julkistaminen. Seuran toiminnan sisältö ja suuntaus eivät ole johdettavissa Suomen lainsäädännöstä, yhteiskunnan nykyvirtauksista eikä taloudellisista konjunktuureista, vaan ne nousevat Kristuksen kirkolleen uskomasta toimeksiannosta.
4. Viimeksi kulunut vuosi on osoittanut, että seuran johdon tekemät ratkaisut eivät ole saaneet osakseen ymmärtämystä seuran yhteistyötahojen puolelta. Muutamat yhteistyötahot ovat jo irtisanoutuneet, seuran koko juutalaislähetys on vakavasti kärsinyt ja tiedot maailmalta kertovat, että ellei Lähetysseuran linja muutu, sen samoin kuin koko kirkkomme yhteistyö kariutuu monella taholla. Muutama työntekijä on siirtynyt toisen järjestön palvelukseen ja joukko kotimaisia seuran ystäviä on ilmaissut vakavan huolensa johdon linjasta. Kaikki tämä kertoo, että seuran johto on vakavasti vaurioittanut seuran mahdollisuuksia täyttää tehtäväänsä.
Vuosikokouksen äänestyksessä tämä jäsenaloite kaatui luvuin 113–190.
Kuvassa Kirkon Ulkomaanavun entinen johtaja Risto Lehtonen Vaasan Lähetysjuhlien vuosikokouksessa.
Kuva: Jussi Rytkönen.