Pitkän linjan nuorisopastori Arto Köykän julkaisema Nuorisotyön alkeet ja jatko -teos (Kirjapaja) pohtii kirkon nuorisotyötä ja sen toimivuutta. Köykän mukaan kaikki lähtee yhteisöllisyydestä, jota nuorisotyössä rakennetaan. Kirjan ensimmäisen luvun otsikkokin julistaa, että ilman rippikoulua ei ole mitään. Rippikoulu onnistuu vain silloin, kun se luo yhteisöllisyyttä myös tuleville vuosille.
Teoksessa Köykkä pohtii nuorisotyön osa-alueita aina tilojen merkityksestä, toiminnan ajankohdasta ja kurista hengellisyyteen, jumalasuhteeseen ja elämänkysymysten käsittelyyn asti. Käytännönläheiset kysymykset saavat yhtä perinpohjaisen käsittelyn kuin syvällisemmätkin aiheet. Omat lukunsa ovat ansaitusti saaneet myös isostoiminta ja nuorten aikuisten asema kirkossa.
Nuorisotyön alkeet ja jatko -teoksen rinnalla Köykkä julkaisi myös Nuorempi katekismus -kirjasen, jossa kirkon oppi käydään läpi vähän letkeämmällä otteella. Letkeydestä huolimatta ohut kirjanen on kuitenkin tuhtia tavaraa, joka antaa ajateltavaa myös vähän vanhemmille lukijoille. Käskyt, uskontunnustus ja Isä meidän -rukous käsitellään nuorten elämästä nousevien, kotoisten ja globaalien esimerkkien avulla. Edellä mainittujen lisäksi Arto Köykkä selittää myös muiden kristinuskossa tärkeiden asioiden, kuten kasteen, Raamatun ja rippikoulun merkityksen.
Kenelle tarkoitettu: Nuorisotyön alkeet ja jatkoa voi suositella luettavaksi ihan kaikille nuorisotyötä etäisestikin sivuaville työntekijöille. Nuorempi katekismus sopii hyvin riparilaisille ja isosille sekä nuorekkaille aikuisille.
Kysymyksiä kirjoittajalle
Miksi lähdit kirjoittamaan Nuorisotyön alkeet ja jatko -teosta? Miten se eroaa muusta nuorisotyöhön suunnatusta kirjallisuudesta?
Alkeet ja jatko on tilaustyö. Minua pyydettiin kirjoitustehtävään varmaan sen takia, että olen melko pitkään tehnyt nuorisohommia. Olen miettinyt näitä asioita myös periaatteelliselta kannalta. Käsittääkseni tällaista kirjaa ei ole ennen kirjoitettu. Se on kirkollisen nuorisotyöhön kokonaisesitys, joka lähtee arjen kysymyksistä, mutta käsittelee myös nuorisotyön periaatteita, jonkin verran jopa teologiaa.
Miten tiivistäisit kirjan ydinviestin?
Rippikoulua ja isoskoulutusta pidetään kirkon menestystarinoita. Niistä ei kuitenkaan ole mitään iloa, ellei onnistuta luomaan sellaista yhteenkuuluvuuden tunnetta, joka kantaa nuorten aikuisten työhön saakka. Kaikki ratkeaa yhteisöllisyyden mukana. Mutta siitäkään ei ole apua, jos ihmiselämän syvyyskysymykset sivuutetaan.
Peräänkuulutat isostoimintaa käsittelevässä kappaleessa nimenomaan isostoimintaa isoskoulutuksen sijaan, mitä tarkoitat tällä?
Se on oikeastaan vain muistutus siitä, mistä kokonaiskirkkomme isostoiminnan linjaus aikanaan puhui. Isostoiminnassa koulutuksen merkitystä liioitellaan. Ne ovat sellaisia autokoulun teoriatunteja. Ei niillä ajamaan opita. Oleellista on, että rippikoulun jälkeen sosiaalistutaan nuoren seurakunnan elämään. Kun asenteet ovat kohdallaan, kaikki muukin järjestyy kyllä.
Millaisena näet isostoiminnan tulevaisuuden? Miten iso merkitys on isospankin kaltaisilla, isosia yhdistävillä hankkeilla?
Ainakin lähivuosina isostoiminta pitänee asemansa. Seurakunnallisen nuorisotyön kasvu on kuitenkin haettava muualta. Isosparimalli toivottavasti otetaan käyttöön kaikissa seurakunnissa, mutta isosten määrällä on kuitenkin raja. Ei niitä voi olla leirillä enemmän kuin rippikoululaisia. Isospankki on hätävara-apu huonosti voiville seurakunnille. Siinä tarkoituksessa se voi toimia. Sen enempään siitä ei kuitenkaan ole. Jos seurakunnassa ei kolmessakaan vuodessa onnistuta löytämään omia isosia, niin ei siinä kannettu vesi auta. Vierailevien isojen perusongelma on siinä, että he eivät voi onnistua isosen tärkeimmässä tehtävässä eli saattelemisessa nuoren seurakunnan elämään. Sinne ei voi työntää ihmisiä. Sinne on vedettävä mukaan.
Kirjassa on myös oma kappaleensa nettimaailmasta, miksi vielä tänä päivänä työntekijöille täytyy puhua netin merkityksestä?
Juuri siitä on puhuttava. Netin merkitys yleisellä tasolla ymmärretään hyvin, mutta kukaan ei osaa sanoa, mikä nimenomainen siellä on merkittävää. Ei ole sellaista profeettaa, joka tietäisi millä netistä löytyvillä välineillä vuoden 2015 rippikoululaiset pitävät toisiinsa yhteyttä.
Julkaisit samalla nuorille tarkoitetun Katekismuksen, mikä siihen innoitti?
Katekismus on hieno formaatti. Nyt ei vain ole ollut sellaista katekismusta, jonka voisi antaa nuorten käsiin siinä toivossa, että ne myös lukisivat sen. Ajattelin, että tarvitaan rennolla otteella ja rosoisella tyylillä kirjoitettu kirja, joka on sisällöllisesti täyttä tavaraa. Tavallaan se oli isomman kirjan rinnalla jonkinlaista rentoutumista. Kirjoitin sitä nopeasti, tekstiä sen kummemmin hiomatta.
Mikä on nuorisotyön suurin haaste tulevaisuudessa?
Isoa kirkkoa vaivaa tappiomieliala. Varjellaan omaa maalia eikä uskalleta painaa peliä vastapuolen päätyyn. Se on sellaista nollanollatuloksen hakemista. Tälle tunnelmalle ei pidä antaa valtaa nuorisotyössä. Positiivinen tulevaisuususko olisi päinvastoin levitettävä sieltä kokonaiskirkkoon.
Kuva: Minerva Seppälä
Tilaa: