Kun Nooa oli koonnut villieläimet ja karjaeläimet arkkiin ja seilannut aavalla ulapalla 40 päivää, päätti hän lähettää korpin tiedustelemaan, josko jossain olisi jo kiinteää maata. Mutta korppi palasi takasin löytämättä maata.
Seuraavaksi Nooa lähetti matkaan kyyhkysen, mutta sekin palasi takasin. Kolmannella kerralla matkaan lähti taas kyyhkynen, joka palasi suussaan tuore pihlajan oksa.
– Hienosti toimittu, Jumala sanoi kyyhkyselle ja merkkinä hyvin tehdystä työstä laittoi sen kaulaan valkoisen merkin.
Kyyhkynen palasi pohjoisille seuduille, mistä löysi pihlajan. Linnun tunnistaa yhä tänä päivänä Jumalalta saadusta merkistä.
Sepelkyyhky (Columba palambus) on kookkain Suomessa tavattavista kyyhkysistä. Sen tunnistaa helposti valkoisesta kauluskohdasta, sepelistä. Lennossa sen siivissä näkyy valkoinen juova.
Sepelkyyhkyä on kutsuttu myös toukomettiseksi, sillä se kujertaa toukokuisessa metsässä. Viime vuosikymmeninä se on siirtynyt metsien linnusta myös kaupunkipuistojen linnuksi. Se viihtyy hyvin hautausmaiden vehreydessä. Sepelkyyhky on huomattavasti suurempi kuin asutuskeskuksissa viihtyvä kesykyyhky eli pulu.
Suomessa sepelkyyhkyä tavataan tavallisena pohjoista lukuun ottamatta. Pesinnän jälkeen linnut viihtyvät parvissa, joskus hyvinkin suurissa. Vuosittain Suomessa metsästetään noin 100 000 sepelkyyhkyä. Sen lihaa pidetään herkullisena.
Sepelkyyhky on muuttolintu. Se on taitava ja nopea lentäjä ja pystyy myötätuulessa jopa 80 kilometrin tuntivauhtiin.
Kyyhkynen on vertauskuvallisesti kristillisin lintu. Niinpä nurmikolla tepastelevaa sepelkyyhkyä katsellessa sopii hyvin miettiä Jumalaa ja hänen eläväksi tekevää henkeään.
Juttu on julkaistu aikaisemmin Kotimaa-lehdessä.