Pieni keltainen lintu pujahti taivaan ikkunasta sisään ja lensi suoraan kirjanpito-osastolle, missä enkelit pitivät kirjaa Jumalan luomistyöstä.
– Hus, tiehesi täältä, huudahti kirjanpitäjäenkeli, kun se näki linnun.
– Eläinkunnalla ei ole asiaa taivaaseen, sanoi toinen.
– Tästä saat, huudahti kolmas enkeli ja yritti huitaista linnun pois siivellään.
Mutta silloin kaatui mustepullo, ja siitä roiskui pisara sinistä väriä linnun päälle. Lintu säntäsi pakoon, mutta enkelit hätistivät sitä siivillään, ja yhä lisää mustepulloja kaatui.
Lintu oli yltä päältä sinisen musteen peitossa.
Jumala kuuli huutoa kirjanpito-osastolta ja tuli katsomaan. Säikähtänyt lintu lensi suoraan Jumalan kämmenelle.
– Miksi te lintuparkaa jahtaatte, Jumala kysyi enkeleiltä.
– Älä pelkää, pyyhitään vähän mustetta pois, Luoja sanoi ja antoi linnulle uuden värin.
Siitä lähtien sinitiainen on ollut väriltään sininen, musta, valkoinen ja keltainen.
Sinitiainen (Parus caeruleus) on varsin runsaslukuinen pieni tiainen. Lintua tavataan koko maassa tunturialueita lukuun ottamatta. Vahvin kanta on eteläisessä Suomessa.
Sinitiainen pesii seka- ja lehtimetsissä. Se aloittaa pesinnän jo huhtikuun lopulla, mikä voi kylminä vuosina koitua sille kohtalokkaaksi.
Ravinnokseen sinitiainen käyttää siemeniä ja pieniä selkärangattomia eläimiä. Talvisin sinitiainen viihtyy lintulaudoilla suuremman serkkunsa, talitiaisen, kanssa.
Sinitiainen on maassamme tulokaslintu, sillä lajin ensimmäinen pesintä todettiin vasta vuonna 1859. Sittemmin lintu on yleistynyt voimakkaasti, ja tällä hetkellä Suomessa pesii arviolta 400 000–600 000 paria.
Sinitiainen on Satakunnan maakuntalintu.
Pieni eloisa sinitiainen saa luonnossa liikkujan aina hyvälle tuulelle. Sen väri on kuin rauhoittava viesti taivaan sinestä.
Juttu on julkaistu aikaisemmin Kotimaa-lehdessä.