Petteri Järvisen 30. kirja on ulkona. Aikaa kirjojen kirjoittamiseen meni 30 vuotta. Tietotekniikan maailmassa tapahtuu valtavalla vauhdilla. Alan asiantuntijan on syytä päivittää ja pysyä langoilla. Tällä kertaa Järvisen otsikkona on NSA – Näin meitä seurataan.
Julkistamistilaisuus pidetään Helsingissä Ostrobotnialla eli Bottalla. Järvisen edessä pöydällä on kaksi omaa kännykkää. Vaikka hän tietää vakoilusta enemmän kuin juuri kukaan Suomessa, niitä hän ei ole hylännyt.
Älypuhelimen käyttämättä jättäminen merkitsisi paluuta tähän, hän sanoo, ja heijastaa seinälle kuvan vaunuja vetävästä hevosesta autoliikenteen seassa. Kuva esittää amisheja, jotka kieltäytyvät kaikesta uudesta teknologiasta.
Järvinen kertoo kirjansa motiiviksi halun luoda ymmärrystä vakoilun kenttään. NSA eli National Security Agency on suuri peluri, se on yksi USA:n monista tiedusteluorganisaatioista. NSA nousi suureen maailmanlaajaan julkisuuteen Edward Snowdenin ansiosta. CIA:lle ja NSA:lle töitä tehnyt Snowden paljasti salaisen vakoiluohjelman. Snowden on nyt Venäjällä. Mihin hän sieltä menee, pyrkiikö Suomeen, se nähdään.
Petteri Järvinen ei luo ruusuista kuvaa suomalaisesta kyberturvallisuudesta. Syntyy kuva, että Suomi on laiminlyönyt asian pahasti. Järvinen pitää Venäjältä Suomea kohtaan tulevaa kiinnostusta vielä merkityksellisempänä kuin vaikkapa NSA:n toimia.
Ainoa keino on suojautua itse
Jos Järvinen ajattelee kirjansa tematiikkaa amerikkalaisesta näkökulmasta, hän pitäisi hulluna olla käyttämättä erilaisia tiedonsaannin mahdollisuuksia. Kaikki muutkin valtiot käyttäisivät tietoa kerätäkseen hyödykseen esimerkiksi Googlea tai Facebookia, jos ne sattuisivat olemaan oman maan yrityksiä.
Amerikan julkisuuskuva on muuttunut. Kun sitä aiemmin ihailtiin NASA:n toiminnan vuoksi, nyt maa herättää pelkoa NSA:n toiminnan vuoksi. Maasta on tullut pelätty urkkija ja vakooja.
– Jos kaikki muut pelaavat väärin, voiko Suomi loputtomiin pelata oikeilla korteilla? Järvinen kyselee
– Niin kauan kuin nettiurkinnalla turvataan kansallista etua, se jatkuu varmasti. NSA ei ikinä lopeta vakoilua. Jos lopettaa, 10 muuta tulee tilalle. Siksi ainoa keino on suojautua itse.
Vaikka NSA:n toiminta on amerikkalaisille myyty terrorisminvastaisena työnä, NSA tekee maailman nettipoliisina paljon muutakin, antaa esimerkiksi amerikkalaisille yrityksille tietoa turvallisuusuhkista. Takuuvarmasti se myös Järvisen mukaan selvittää, missä ovat Nigeriassa Boko Haramin sieppaamat tytöt.
– Olisi tietysti hienoa, jos NSA olisi YK:n alainen ja hyödyttäisi muutakin kuin Amerikkaa, Järvinen heittää ja luonnehtii kohtapuoliin NSA:ta ja CIA:ta saman kolikon kahdeksi eri puoleksi.
Vain Ruotsin varaan ei voi laskea
Suomen kyberturvallisuusstrategian mukaan Suomen pitäisi olla vuonna 2016 maailmanlaaja edelläkävijä kyberuhkiin varustautumisessa. Järvistä kuunnellessa ainoa vaikutelma voi olla, että kiire tulee.
Järvinen huomauttaa, että ne jotka asiasta tietävät, eivät voi puhua. Hän painottaa, että julkinen keskustelu asiasta on tarpeen, sillä koririntama kulkee jokaisen älylaitteen kautta.
Järvisen mielestä Suomessa ei nähdä, että sotilaalliset uhkat siirtyvät yhä enemmän verkkoon. Hän toteaa, että emme voi jatkossa luottaa siihen, että Ruotsin viestitiedustelulaitos FRA vinkkaa meille, jos esimerkiksi ulkoministeriötä vakoillaan. Näin nolostihan meille hiljattain kävi.
Mitä kirkko voisi oppia?
Kotimaa Pro kysyi Järviseltä, mistä Suomen huono varustautuminen kyberuhkiin historiallisessa mielessä johtuu. Hän totesi, että aina sodista lähtien Suomi on keskittynyt maan sisäpuolella toimimiseen. Tästä hän hyppäsi Soneran teletunniste-jupakkaan ja siitä poikivaan varovaisuuteen.
– Ollaan vaan valittu erilainen lähestymistapa.
Entä mitä kirkolla voisi olla opittavaa Järvisen kirjasta. Varmaan eniten siitä, kun hän käsittelee sähköpostin ja netin käyttöä. Onhan kirkollakin esimerkiksi rippisalaisuus ja muutenkin esimerkiksi työntekijät käsittelevät hyvin henkilökohtaisia asioita. Kirkkoa ei kirjassa eikä tiedotustilaisuudessa tosin käsitelty.
Kirjassa Järvinen antaa konkreettisia neuvoja, miten turvallisuutta voi lisätä. Iso ongelma valistustyössä on se, että ihmiset tuntuvat valitsevan usein mukavuuden turvallisuuden sijaan. Esimerkiksi sähköpostissa on ollut salausmahdollisuus jo viitisentoista vuotta, mutta silti juuri kukaan ei sitä käytä. Moni ei edes tiedä mahdollisuudesta. Järvinen kutsuukin tätä tietoturvan suureksi tragediaksi.
– Meillä on usein asenne, että kuka meistä muka olisi kiinnostunut tai mitä meillä on salattavaa. Kaikilla on salattavaa! Petteri Järvinen totesi kirjansa julkistuksessa.
Petteri Järvinen. NSA – Näin meitä seurataan. Docendo.2014. 323 s.