Suomen maajoukkueen hiihtäjäpariskunta Mona-Liisa Malvalehto ja Ville Nousiainen saivat esikoisensa kaksi ja puoli vuotta sitten. Kisapappi Leena Huovinen kastoi Isabellan perheen kotona Kouvolassa. Kastepäiväksi osui Viattomien lasten päivä joulukuun lopulla 2010.
Malvalehdolle ja Nousiaiselle kaste on tärkeä tapahtuma, joka liittää lapsen ihmistä suurempaan varjelukseen. Heille oli itsestään selvää, että lapsi liitetään vanhempien ja isovanhempien lailla kirkkoon ja kotiseurakuntaan.
– Koen, että kaikki tässä maailmassa ei ole omissa käsissä, että joku muukin päättää elämästämme. Olen saanut kristillisen kasvatuksen ja luen aina iltarukouksen, Malvalehto kertoo.
Kummit kohtelevat kuin omaa lastaan
Kummeiksi pyydettiin Malvalehdon ja Nousiaisen vanhimmat siskot miehineen. Kummit ottivat tehtävän mielellään vastaan.
– He haluavat olla lapselle läheisiä aikuisia ja tukea hänen kasvuaan kaikessa, missä suinkin mahdollista. Heillä on omiakin lapsia, joten Isabella liittyy samalla serkkuperheeseen. Meidän kaikkien sisarusten ja puolisoiden välit ovat läheiset. Uskon, että tämä välittämisen tunne siirtyy nopeasti kummilapseenkin.
Malvalehto sanoo tietävänsä, että kummit kohtelevat Isabellaa kuin omaa lastaan.
– Jos meille sattuisi jotain, luotamme siihen, että he pitävät lapsesta huolen.
Onnen sumua
Kotikaste sujui tavalliseen tapaan iloisen juhlan tunnelmissa. Tilaisuus oli tärkeä ja tunteellinen.
– Oli hienoa saada Leena Huovinen kastamaan tyttö, kun olemme tutustuneet yhteisillä reissuilla. On iso juttu, kun lapsi saa nimen ja kasteen ja läheiset ihmiset ovat mukana juhlassa.
Mona-Liisa Malvalehto sanoo, että varsinkin äidin näkökulmasta kastejuhla menee yhdessä onnen sumussa ja humussa.
– Kastepappi muistutti uudesta elämänvaiheesta, jonka lapsi tuo tullessaan. Että ennen lapsen saamista on vaikea ymmärtää, miten hienoa ja kaunista elämä tarjoaa. Samalla hän muistutti, että elämä tuo usein myös vastoinkäymisiä, mikä tällä urheilu-urallakin on hyvin tuttua.
Lapsi mukana harjoitusleireillä
Pariskunnan tytär sai kasteessa nimekseen Isabella Lilian Nousiainen.
– Oli mukava seurata ihmisten reaktioita, kun he kuulivat nimen. Se pysyi aika hyvin salassa. Halusimme nimen, joka sointuu hyvin äidin nimeen, Ville Nousiainen kertoo.
Hän sanoo olevansa onnellinen ja ylpeä isä, josta on mukava hoitaa lasta.
– On tosi hienoa olla isä ja seurata, kun pikkuinen kasvaa. Yllättävän nopeasti vuodet vierivät, ei aikaakaan, kun hän jo menee kouluun.
Molemmat vanhemmat sanovat olevansa etuoikeutettuja voidessaan kuljettaa lasta mukanaan harjoitusleireillä. Usein joku isovanhemmista on mukana lapsenvahtina.
– Emme me pystyisi treenaamaan lainkaan, jos lapsi ei olisi matkassa mukana. Emme olisi vanhempia, jos olisimme melkein koko vuoden poissa kotoa ja lapsen luota, Nousiainen toteaa.