Minna Suutarin ja Heikki Parviaisen perheen koko kaksinkertaistui huhtikuun alussa. Uudet perheenjäsenet, identtiset kaksoset Helmi ja Lempi Suutari, liitettiin kasteessa Helsingin Tuomiokirkkoseurakuntaan toukokuun lopussa.
Seurakuntakodilla järjestettyä kastetilaisuutta perhe muistelee rentona ja iloisena juhlana. Tosin etukäteen Suutari ja Parviainen jännittivät tilaisuuden kestoa. Pitkiin itkukohtauksiin tottuneina he varasivat vauvoille piilopullon kastemaljan viereen.
– Jätimme valinnaisia kohtia pois pituuden vuoksi. Silti eräs sukulainen kysyi, olimmeko valinneet erityisen pitkän kaavan, Suutari naurahtaa.
Ei kasvatusta arvotyhjiössä
Lasten kastaminen oli etenkin Suutarille itsestään selvää. Hän kokee saaneensa paljon hyvää suhteestaan seurakuntaan ja kirkkoon.
– Ajattelen, että lapset ovat kasteen jälkeen ensisijaisesti Jumalan lapsia. Kun annamme kastaa lapsemme, myönnämme heidän kuuluvan myös jollekulle muulle. Se on kiitollisuuden osoittamista. Haluan lasten saavan Jumalan siunauksen, turvan ja mahdollisuuden uskoa.
Heikki Parviaisen mielestä kaste on ensisijaisesti lasten liittämistä evankelis-luterilaiseen kirkkoon.
– Jokainen voi miettiä, mitä kirkon jäsenyys merkitsee. Toivon heidän saavan uskosta jotain henkilökohtaista merkitystä, Parviainen pohtii.
Pariskunta ei halua kasvattaa lapsiaan arvotyhjiössä. Oman suhteensa kirkkoon lapset saavat myöhemmin itse päättää.
Toiselle tytölle katolinen kummi
Parviainen ja Suutari toivovat, että lasten kirkkosuhteeseen vaikuttavat osaltaan myös kummit. He kuitenkin painottavat, että jokainen kummi hoitaa tehtäväänsä omalla tavallaan.
Vaikka avioparilla on myös kirkkoon kuulumattomia ystäviä ja sukulaisia, kummit löytyivät helposti sisaruksista ja ystävistä. Kaikki asuvat pääkaupunkiseudulla, joten he voivat olla helposti läsnä lasten elämässä.
– Minulla ei ole ollut kummeihini kovin läheiset välit. Siksi halusin miettiä tarkkaan, ketä kummeiksi pyydetään, Suutari kertoo.
Pari pohti kummien valintaa myös laajemmin uskontokasvatuksen näkökulmasta. Kahden tarvittavan luterilaisen kummin lisäksi toiselle tytöistä valikoitui katolilainen kummi.
– Toivottavasti kummien monenlaiset taustat ja elämäntilanteet antavat lapsille avaran kuvan maailmasta, Suutari sanoo.
Papeilta kaivataan kummikasvatusta
Suutari ja Parviainen pitävät harmillisena, etteivät kummit useinkaan uskalla ottaa kristillisen kasvattajan roolia. Esimerkiksi Lasten Raamatun antaminen ei ole heidän kokemuksensa mukaan kovin yleistä.
Pariskunta ehdottaakin, että kummeja voisi rohkaista ja opastaa tehtäväänsä vaikkapa jonkinlaisella kummikasvatuksella, jossa pappi tapaisi kummeja ennakkoon.
Suutari ja Parviainen eivät kuitenkaan aseta kristilliselle kasvatukselle ylivoimaisia vaatimuksia.
– Kasvattaminen voi olla lähimmäisenrakkautta. Ei se ole pelkästään puhetta uskosta, Suutari huomauttaa.