Heikki Huttunen katsoo, että evankelis-luterilainen kirkko elää Suomessa vaihetta, jossa se on siirtymässä julkisen vallan piiristä kansalaisjärjestöjen maailmaan.
Hän viittaa esimerkiksi siihen, että lainsäädännöstä ja viranomaistoiminnasta riisutaan kansankirkkoja suosivia säädöksiä ja perinteitä.
– Tämä voi etäännyttää erityisesti evankelis-luterilaista kirkkoa vallan rakenteista ja tuoda uusia haasteita rahoitukseen.
Huttunen näkee, että monella tasolla kulkevasta kehityksestä voi seurata kirkolle myös uudenlaista vapautta, mikä on myös hyvä asia. Kirkko saa mahdollisuuden ottaa uskottavasti etäisyyttä esivallasta ja esittää perusteltua kritiikkiä valtaa pitäviä kohtaan evankeliumin näkökulmasta.
– En väitä, etteikö ajatuksessa kansankirkoista ole paljon hyvää, mutta se ei ole ainut mahdollinen tilanne, Huttunen toteaa.
Huttunen ei usko, että sekularisaatio eli maallistuminen olisi mikään erityinen trendi Suomessa tai muuallakaan maailmassa. Henkisyys ja hengellisyys kiinnostavat, vaikkeivät ne suuntautuisikaan kirkkoihin. Sen sijaan moniarvoistuminen on trendi. Tässä yhteydessä Huttunen kertoo toiveestaan, että suomalaiset löytäisivät omaa luterilaista identiteettiään uudestaan.
– Suomessa on vallalla nyt jokin kompleksi, joka liittyy omaan luterilaiseen identiteettiin. Tällainen kulttuurinen alemmuuskompleksi koskee meitä kaikkia suomalaisia, olimmepa luterilaisen kirkon jäseniä tai emme. Toivoisin, että tämä asia saataisiin selvitettyä.
– Luterilaisen kirkonkin pitäisi vahvistua ja rakentaa omaa identiteettiä. Toivoisin, että ne kaikki hyvät virtaukset, jotka luterilaisessa kirkossa ovat läsnä, pääsisivät esille. En tarkoita, etteikö luterilaisessa kirkossa olisi jo nyt jytyä, mutta se saisi olla vahvemmin oma itsensä, Huttunen pohtii.
Luterilaista kirkkoa on syyllistetty niin vääränlaisesta työetiikasta kuin synnin ylikorostamisesta.
– Luterilainen kirkko on kansanvalistuksen kirkko, lukutaidon kirkko, sen että ihminen ottaa omaan käteensä Raamatun ja Jumalan ilmoitus tulee ihmisen omaan älylliseen ja hengelliseen elämään. Luterilainen kirkko on Jumalan Sanan ja sen julistamisen kirkko, ei pelkästään synnin vaan se on armon julistamisen kirkko. Armon sana saisi tulla enemmän oikeuksiinsa. Sanan ja armon kirkon pitäisi mielestäni korostaa kauniin nimensä (evankelis-luterilainen) ensimmäistä osaa – se on evankelinen, ilouutista kuuluttava.
– Protestanttisen uskonpuhdistukseen kuuluu se, että kirkkokansan kädessä on Raamattu. Modernin länsimaisen elämän yksi peruselementti on ihmisen vapaus ottaa itse kantaa ja tähän liittyvä ihmisen vapauden kunnioittaminen. Protestanttisuuden syntyyn liittyy läheisesti ihmisen oikeus ja vapaus ottaa kantaa uskon asioihin ja kaikkiin muihinkin asioihin. Tässä mielessä kaikki kristityt ovat protestantteja.
Huttunen muistuttaa myös, että luterilaiseen identiteettiin kuuluvat myös työn ja rehellisyyden arvostaminen.
– Minulle ne merkitsevät Jumalan kuvaan ihmisessä kuuluvaa luovuutta ja lähimmäisenrakkaudesta nousevaa yhteisvastuuta.