Arja Turusen (kuvassa) etnologian väitöskirjasta. Jyväskylän yliopistossa tehdyssä tutkimuksessa Turunen kävi läpi 1900-luvun alun järjestö- ja naistenlehtiä tutkien niiden suhtautumista housujen käyttöön.
– Vuosisadan vaihteessa eli vahvana käsitys, jonka mukaan nainen ei saa käyttää miesten vaatteita. Naisten pukeutuminen housuihin tulkittiin lopunajan merkiksi, joita löydettiin silloin muistakin yhteiskunnan muutoksista, Turunen sanoo.
Turusen mukaan naistenlehdet pyrkivät sivistämään kansaa ja osoittamaan, että käytännöllinen pukeutuminen oli merkki sivistyksestä. Esimerkiksi Kotiliesi muistutti, että housut ovat naisilla maailmanlopun merkin sijasta nykyaikaa. Varsinkin sotien välisen ajan hiihtoinnostus salli naisilta entistä tarkoituksenmukaisempaa ja aktiivista pukeutumista.
Sota-aika salli housujen käytön myös julkisilla paikoilla, mutta naisille muistutettiin, että rintamalta lomille palaavat miehet eivät haluaisi nähdä naisia housuissa. Naisten pukeutuminen miesten housuihin sai Turusen mukaan miehet tuntemaan olonsa uhatuiksi: mitä miehet sitten panisivat päälle, kun naiset olivat omineet housut? Sota-ajan jälkeen naistenlehdissä toivottiinkin naisten palaavan hameiden käyttöön.
Turusen mukaan housuja paheksuttiin perheissä vielä 1960-luvun lopulle asti.
– Joissakin piireissä paheksutaan varmaan vieläkin, hän arvelee.
Filosofian maisteri Arja Turusen etnologian väitöskirja ”’Hame, housut, hamehousut! Vai mikä on tulevaisuutemme?’ Naisen päällyshousujen käyttöä koskevat pukeutumisohjeet ja niissä rakentuvat naiseuden ihanteet suomalaisissa naistenlehdissä 1889–1945” tarkastetaan perjantaina 27.5. Jyväskylän yliopistossa.