Israel Kolmodinia.
Professori Reijo Pajamo on tutkinut myös Suvivirren alkuperää suomalaiseen veisuu- ja lauluperinteeseen perehtyessään.
– Suvivirren kirjoittajana pidetään ruotsalaista pappia, Israel Kolmodinia, joka toimi superintendenttinä Gotlannin saarella. Vieraillessaan Visbyssä juhannuspäivänä 1693, hän lumoutui ympäröivän luonnon kauneudesta kuuluisan Hångerin uhrilähteen äärellä ja innostui kirjoittamaan virren Jo joutui armas aika, Pajamo kertoo.
– Syntytaustaa on pidetty sen verran todenperäisenä, että paikallisen kirkon alttaritaulun reunaan on kirjoitettu virren alkusanat: Den blomstertid ny kommer.
Myöhemmin heräsi epäily, kirjoittiko Kolmodin virttä kuitenkaan.
– On laadittu listoja, joissa luetellaan ne Jesper Svedbergin 1695 vuonna ilmestyneen virsikirjan virret, joiden kirjoittaja tiedetään. Listasta puuttui Kolmodinin nimi. Myöhemmin taas laadittiin luettelo virsistä, joiden kirjoittajia ei edelleenkään tiedetä ja siinä puolestaan oli Suvivirsi mukana, Pajamo toteaa.
Suvivirren kirjoittajaksi merkittiin tuntematon
Suvivirren mysteeri nousi esille jälleen runsas 20 vuotta sitten, samoihin aikoihin kun Suomessa vietiin läpi virsikirjauudistusta.
– Erään ruotsalaisen tutkijan mukaan kaikki dokumentit, jotka liittyvät Suvivirteen todistivat, ettei Kolmodin ole virttä kirjoittanut, Pajamo sanoo.
Professori Pentti Lempiäisen johtama virsikirjakomitea päätyi tämän tiedon myötä ratkaisuun, jossa Suvivirren kirjoittajaksi merkittiin tuntematon. Myöhemmin kuitenkin niin Ruotsissa kuin Suomessakin tultiin siihen lopputulokseen, että Suvivirsi on Kolmodinin käsialaa.
Virsi tuli mukaan vuoden 1701 virsikirjaan Erik Cajanuksen suomentamana. Virsikirjassa yli kolmesataa vuotta säilynyt veisu on kuitenkin kokenut muutospaineita.
– Kun itsekin olin 1970-luvulla virsikirjakomiteassa, elettiin aikaa, jolloin Lähi-Idän tilanne oli kovin rauhaton. Kun Suvivirressä puhutaan niin kauniisti Libanonista, sen luonnosta, seetripuista ynnä muusta, olivat jotkut sitä mieltä, että se kohta pitää kokonaan poistaa, koska se ei pidä paikkaansa, Pajamo muistelee.
Jos virren sanojen suhteen on riittänyt pohdittavaa, on arvailujen varaan jäänyt myös sen säveltäjä.
– On todennäköistä, että sävelmä on eräästä Piae cantiones -laulun toisinto, mutta tekijää sille ei voida nimetä.
Kiistaa on käyty myös siitä, miten virsi on laulettava. Virsikirjatyössä piti palata alkuperäiseen tai yleisesti käytössä olevaan sävelmään. Suomalaiset halusivat kuitenkin pitää kiinni omasta versiostaan, jossa esiintyy 1800-luvulla yleistynyt niin kutsuttu lomasävel. Tämä muodostaa ”sillan” yleensä terssin päässä toisistaan olevien sointusävelten välille.
– Jopa jotkut kanttorit olivat sitä mieltä, ettei sävelmää pidä muuttaa, koska Suomen kansa on oppinut laulamaan sen lomasävelen kanssa. Nyt sitä lauletaankin naapurimaissamme eri muodossa kuin meillä tuon yhden ensimmäisen säkeen lopun osalta, Pajamo kertoo.
Suvivirsi on antanut paljon myös taidemusiikille ja innoittanut säveltäjiä. Erkki Melartinin säveltämässä Kesäsinfoniassa esiintyy suvivirren teema ja P.J. Hannikaisella on sävellys nimeltään Paimenen pyhä, jossa on Suvivirren ensimmäisen säkeen teema.
Kuuntele: Professori Pajamo laulaa Suvivirren 1. säkeistön eri versiot:
{mp3}suvivirsi3{/mp3}
Suvivirren sunnuntaita vietetään Helsingin ja Vantaan seurakunnissa 29. toukokuuta 2011. Messuissa veisataan tuolloin Jo joutui armas aika -virttä, jolla juhlistetaan kesän alkamista ja touko-kesäkuun vaihteessa päättyvää lukuvuotta.
Lue lisää Suvivirren sunnuntaista