Jeesuksen nimi on meille kristityille tärkeä. Aloitamme uuden vuoden Jeesuksen nimessä. Kun rukoilemme Jumalaa, sekin tapahtuu Jeesuksen nimessä. Näin meille Johanneksen evankeliumissa opetetaan rukoilemaan isää Jeesuksen nimessä. Jeesuksen nimessä rukoileminen tai jonkin asian tekeminen ei ole sanamagiaa, vaan se tarkoittaa jotakin. Me olemme Jeesuksen seuraajia, me olemme hänen omiaan, hänen opetuslapsiaan. Hänen nimensä on huulillamme.
Jeesuksen nimi tarkoittaa: hän auttaa, hän pelastaa. Kun 1. adventtina lauloimme hoosiannaa, käytimme samaa verbiä: Auta, pelasta, Hoosianna, pelasta meidät, auta meitä.
Jeesus on auttaja Pelastaja. Hän on Auttaja. Jumala on Vanhassa testamentissa jo vanhastaan ollut Pelastaja ja Auttaja. Ehkä tärkein Vanhan testamentin kertomus – ainakin juutalaisille – on ollut Egyptistä pelastuminen. Kun vastassa oli Punainen meri ja takana egyptiläisten armeija, perikato näytti olevan edessä, mutta Jumala avasi tien mereen ja hukutti siihen Egyptiläiset. Hän pelasti Heidät.
He olivat olleet orjina Egyptin maassa. He eivät olleet saaneet elää aidosti, eivät myöskään toteuttaa uskontoaan aidosti, heidän työstä saamansa palkka ei riittänyt elämiseen. Elämä ei ollut ihmisarvoista elämää. Mooseksen kautta Jumala vapautti heidät tästä kurjasta elämästä uuteen ja parempaan. Mooses oli vapauttaja, jossakin mielessä myös pelastaja. Hänen kauttaan Jumala pelasti kansansa Egyptin orjuudesta. Se on tapahtuma, jota juutalaiset mielellään muistelevat.
Meidän on hyvä muistaa, että myös ensimmäisen vuosituhannen alussa juutalaiset olivat hyvin ahdistuneita Rooman keisarivallan alaisuudessa. He haikailivat vapautta. He kaipasivat pelastusta, elämää, jossa olisi ollut merkitys ja mielekkyys. Kun pelastaja syntyi, monenlaisia toiveita kohdistui häneen. Messiaaseen, Kristukseen kohdistui myös erilaisia odotuksia, myös poliittisia odotuksia.
Köyhä kansa toivoi elämäänsä muutosta parempaan. Taivas ei ollut päämääränä. Tarkoitus oli elää tässä elämässä edes jollakin tavoin hyvää elämää. Kuinka se oli edes mahdollista, roomalaisten ahdistavan hallinnon alla? Jeesuksen tuoma pelastus oli hänen sanomassaan, siinä, että oikeudenmukaisuus synnyttäisi rauhaa yhteiskunnassa ja kansakunnassa, ei niin että armosta annettaisiin köyhille jotakin, vaan että olisi sellainen järjestelmä, jossa jokaisella olisi turvattu toimeentulo, olisi maata ja omaisuutta sen verran, että elämä olisi mielekästä.
Pelastus tarkoittaa myös yksilön sisäistä pelastusta, johon liittyy silmien avautuminen. Johanneksen evankeliumi kutsuu sitä uudestisyntymiseksi. Se on silmien avautumista, kuulemista. Ihmisellä voi olla kuulo tallella, mutta hän ei kuule, voi olla näkö tallella, mutta hän ei näe. Jeesus on tullut antamaan näön ja oikean kuulemisen. Sokeat näkevät ja kuurot kuulevat. Voit elää elämäsi näkemättä yhtään mitään tai kuulematta yhtään mitään.
Olisiko pelastus sitä, että silmät avautuvat elämän ihmeellisyydelle, että ymmärrämme olevamme oikeasti osa tätä maailmaa ja ihmisiä täällä. Minulla on oma paikkani ja tehtäväni, joka minun tulisi täyttää. Entä, jos vain hukkaan elämäni ymmärtämättä mitään siitä, miksi juuri minä olen täällä, vain haikaillen pääsyä taivaan ihanuuteen? Me kristityt uskomme, että elämän syy ja syvin tarkoitus toteutuu Jeesuksen yhteydessä.
Jeesuksen nimeä on usein käytetty väärin. Jeesusta Pelastajana on tarjottu ylhäältä päin, joskus jopa väkivalloin. Tähtäyspisteenä on ollut tulevan ajan pelastus, pääsy taivaaseen, sielun pelastus kuoleman jälkeen. On sanottu, että suurinta rakkautta on saada ihminen pelastetuksi ikuiselta kadotukselta. Mutta entäpä, jos kristinusko onkin jotakin aivan muuta; elämää tässä ja nyt. Sellaista elämää, jossa pyritään rakkauteen ja hyvyyteen?
Oliko Jeesus nasaretilainen ihmisenä ainutkertainen olento, vai oliko hän malli, johon ihminen voi parhaimmillaan päästä, tai johon hänen ainakin tulisi pyrkiä. Me pystymme niin monenlaiseen – niin hyvässä kuin pahassakin. Olisiko paha, jos yrittäisimme etsiä hyvää ja oikeaa sen sijaan, että yrittäisimme pelastaa toisiamme.
Olisiko niin, että meidät on lannistettu tekemästä ja yrittämästä tehdä yhtään mitään? Luterilaisuudessa on vapaus, sillä Jeesus on pelastanut sinut. Sinun ei tarvitse tehdä yhtään mitään, ei mitään, muutoin näyttäisi siltä, että yrität pystyttää omaa vanhurskauttasi, etkä ole alistunut sen vanhurskauden alle, joka tulee uskosta Jeesukseen. Protestanttinen työmoraali ei koske luterilaisuutta. Me olemme kaikkea tekemistä vastaan. Suomalaisen teollisuuden takana ovat usein reformoidut maahanmuuttajat.
Kun sanon, että pitäisi tehdä jotain, en tarkoita, että Jumala vasta sitten hyväksyisi meidät. Emme voi tehdä mitään saadaksemme Jumalan hyväksyntää, mutta meidän ei tarvitsekaan, sillä tämä lähtökohta on jo väärä. Ei Jumalalta tarvitse yrittää voittaa hyväksyntää, sillä hän on jo hyväksynyt meidät täysin. Kyse on siitä, että kai me haluamme elää elämää siten kuin meidän on tarkoitettu sitä elävän. Emme halua hukata elämäämme käpertymällä itseemme, emme halua yrittää voittaa elämää itsellemme, vaan annamme elämämme yhteiseksi hyväksi, annamme itsemme rakkaudelle, kuten mestarimme Jeesus, joka rakasti niin paljon, että oli valmis kuolemaan meidän puolestamme.
Rakkaus on kaiken avain. ”Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi”, sanoi Jeesus. Me kaikki ihmiset maan päällä kuulumme yhteen. Me olemme samaa ihmiskuntaa, samaa perhettä täällä. Ei ole enää vierasta eikä muukalaistakaan. Kristuksen luomassa uudessa todellisuudessa olemme kaikki yhtä riippumatta yhtään mistään.
Jeesuksen nimi on Nimi ylitse kaiken. Hänen seurassaan toteutuu se, miksi meidät on luotu. Siksi emme lakkaa puhumasta hänestä. Siksi emme vaikene. Niin kauan kuin maailmassamme on eriarvoisuutta, ja ihmiset halveksivat toisiaan, emme vaikene. Me kaikki olemme Jumalalle tärkeitä ja arvokkaita. Meidän tulee olla arvokkaita myös toinen toisillemme, riippumatta siitä keitä me olemme, tai millainen on taustamme tai lähtökohtamme. Niin kauan kuin pakolaisia käännytetään rajoiltamme, niin kauan kuin pakolaisia hukkuu Välimereen tai Englannin kanaaliin, tai kun heitä kuolee kuorma-autojen lavoille, on ihmisyytemme eteen tehtävää vielä paljon.