Aloitamme pahasta.

Jeesus opetti rukoilemaan Isää Jumalaa, että päästä meidät pahasta.
Mikä on paha? Paha on Saatana. Se tekee meidän elämässämme tuhoaan suoraan itse sekä käyttäen välineinään toisia ihmisiä ja jokaista meitä itseämme, meidän lihaamme. Saatana hyökkää kaikkea sitä hyvää vastaan, jonka Jeesus lupaa Isä meidän –rukouksessa.

Saatana yrittää riistää meiltä Isän ja jättää meidät orvoiksi. Se yrittää ottaa meiltä pois Taivaan ja jättää vain maan ja Helvetin. Se häpäisee Jumalan nimen. Se yrittää estää Jumalan valtakunnan toteutumisen. Se yritti estää Jumalan tahdon toteutumisen Taivaassa, mutta se syöstiin sieltä pois ja tänään ja huomenna se yrittää estää maan päällä Jumalan tahdon toteutumisen. Jos se olisi Saatanan päätettävissä, me emme olisi saaneet eilenkään jokapäivästä ravintoamme. Ei pidä luulla, että Saatana tarjoaa paheiden yltäkylläisyyttä ja mässäilyä. Se houkuttelee ja lupaa vain siinä tarkoituksessa, että saisi erotettua ihmisen Jumalasta. Kun ihminen jättää Jumalan, Saatana ei häntä syötä. Myöskään Saatana ei anna mitään anteeksi. Se syyttää aina ja kaivaa esille meidän vanhat syntimme ja valvottaa meitä öisin. Se haluaa, että me jäisimme syntiemme siteisiin ja se haluaa, että me sitoisimme myös toinen toisemme synteihin, emmekä antaisi niitä anteeksi. Saatana virittää meille kiusauksen ja yrittää houkutella meidät pois Jumalan luota. Siksi Jeesus opetti meidät rukoilemaan, että päästä meidät pahasta.

Isä meidän rukous on meidän paras rukouksemme. Jeesus Kristus opetti sen itse. Se on varmasti oikea ja Isälle Jumalalle mieleen. Kun on vaikeaa rukoilla, rukoile Isä meidän –rukous. Se on aina oikea rukous. Kun on helppo rukoilla, niin rukoile silloinkin Isä meidän –rukous. Kaikkea muutakin saa kertoa Taivaan Isälle ja Häneltä pyytää, mutta Isä meidän rukousta ei saa ohittaa.

Jeesus opettaa miten rukoilla. Hän opettaa, että tulee rukoilla salassa. Mene kammioosi ja sulje ovesi. Rukous on Jumalalle. Sitä ei ole tarkoitettu esitettäväksi ihmisille: se on ulkokultaisuutta ja tekopyhyyttä. Kun opetuslapset pyysivät Jeesusta opettamaan heille rukouksen, he pyysivät rukousta, jonka Jeesuksen seuraajat rukoilisivat joka päivä ja se käy ilmi myös sanoista ”tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme”.

Mitä on väärä rukous? Se on huulten höpinää ja ajatukset ovat jossain ihan muualla tai sitten se on tyhjän hokemista, mantrojen toistoa ja monisanaisuutta mitä harrastetaan toisissa uskonnoissa. Kun rukoilet Isä meidän rukouksen, rukoile se Jumalalle, älä ihmisille ja pidä ajatuksesi siinä mitä Jeesus opetti rukoilemaan.

Jeesus opetti rukoilemaan Isä meidän. Meidän Isä. Kuolemalla ristillä ja sovittamalla syntimme ja nousemalla kuolleista Jeesus teki Herrasta ja Kuninkaiden Kuninkaasta myös Meidän Isän. Jumala on Isä. Hän ei ole vain Herra ja Kuningas ja Tuomari, vaan Hän on Isä. Ei ankara, eikä vaativa tai julma isä, vaan rakastava ja huolehtiva ja puolustava Isä. Kun rukoilemme Isä meidän me tunnustaudumme Hänen lapsikseen. Kasteessa me uudestisynnyimme Hänen lapsikseen. Kun rukoilemme Isä meidän me myös irtisanoudumme muista uskonnoista ja epäjumalan tapaisista. Muslimi ei rukoile Isä meidän rukousta. Muslimeilla ja kristityillä ei ole yhteistä Jumalaa. Juutalaisten kanssa meillä on yhteinen Jumala, mutta he ovat siinä onnettomassa tilassa, että kieltävät Jeesuksen ja samalla Isän Jumalan. Hekään eivät rukoile Jeesuksen opettamaa Isä meidän rukousta. Isä meidän rukous on tunnustautumista Jumalan, Isän ja Pojan ja Pyhän hengen lapseksi ja vain Hänen.

Jeesuksen opetus jatkuu: joka olet taivaissa.
Tämä on surullinen ja lohdullinen asia. Meillä on Isä ja on olemassa Taivas. Kaikki ei olekaan tässä, vaan on olemassa taivas, jossa ei ole enää kipua, eikä tuskaa, eikä syntiä. Surullinen se on siksi, että Taivas on niin kovin kaukana, emmekä me saa olla Isämme luona. Mutta siellä odotetaan meitä jo kotiin ja Jeesus tulee hakemaan meidät viimeisenä päivänä.

Pyhitetty olkoon sinun nimesi.
Jeesuksen sovitustyön tähden Jumala antoi itsensä meille isäksi ja me saimme tulla Hänen lapsikseen. Hän antoi meille luvan käyttää nimeään – oikein. Me saamme puhutella ja rukoilla Häntä nimellä. Hän ei ole salannut itseään tässä. Sen sijaan me emme saa käyttää sitä typeriin huudahduksiin, valehteluun tai kiroamiseen. Jumala on pyhä, emmekä me vähennä tai lisää Hänen pyhyyttään, mutta tässä me rukoilemme. että Jumalan nimi olisi pyhä meidän keskuudessamme.

Tulkoon sinun valtakuntasi.
Kristitty odottaa sitä, että tämä aika ja maailma loppuisi ja Jumalan valtakunta eli Taivas alkaisi.

Tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin Taivaassa.
Jumalan tahto toteutuu Taivaassa. Kun maan päällä seurataan 10 käskyä kuten Jeesus ne opetti vuorisaarnassaan, niin siellä toteutuu Jumalan tahto paremmin ja eletään parempaa ja turvallisempaa elämää kuin siellä missä ne unohdetaan. Ennen kaikkea muuta Jumalan tahto on, että kaikki ihmiset uskoisivat syntinsä anteeksi Jeesuksen tähden.

Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme.
Jeesus opettaa: ”teidän Isänne kyllä tietää, mitä te tarvitsette, ennenkuin häneltä anottekaan.” Kun tänään rukoilemme, että saisimme tänään tai huomenna jokapäiväisen leipämme, niin Jumala on jo viime vuonna pitänyt huolen, että säät olivat suotuisat ja satoa saatiin. Jumala on varannut meille meidän jokapäiväisen leipämme jo ennen kuin me sitä pyydämme. Jokapäiväinen leipä tarkoittaa sitä kaikkea, mitä elääksemme tarvitsemme. Jumala ei unohda koskaan meidän maallisia tarpeitamme.

Jumala on varannut meille meidän jokapäiväisen leivän jo ennen kuin me sitä pyydämme. Jeesus oli sovittanut meidän syntimme jo ennen kuin me pyydämme niitä anteeksi.
”ja anna meille meidän velkamme anteeksi, ”
Sanan velka ei kannata antaa hämmentää: se on yhtä kuin synti. Tämäkin kohta on sekä surullinen että lohdullinen. Joudumme tunnustamaan, että taas olemme tehneet syntiä. Lohdullista on se, että Jumala tietää heikkoutemme ja on valmis jokapäivä antamaan meille meidän syntimme anteeksi.
”niinkuin mekin annamme anteeksi meidän velallisillemme;”

Onko armo sittenkin ehdollista? Pitääkö meidän tehdä jotain, että me saisimme syntimme anteeksi.
Ei.
Jumala armahtaa yksin Jeesuksen tähden ilman meidän tekojamme tai vastaustamme.
Käytän yksinkertaista ja kömpelöä vertausta. Verrataan syntiä nälkään ja köyhyyteen. Syntisinä olemme nälkäisiä ja köyhiä ja kyvyttömiä auttamaan itseämme. Armo on sitä, että Jeesus on isäntä ja Hän valmistanut juhlapöydän täynnä ruokaa ja kutsuu syömään. Nälkäinen ja köyhä tulee isännän pöytään ja syö. Syntinen tulee Jeesuksen luo ja saa syntinsä anteeksi. Jos minä en anna anteeksi toiselle anteeksi hänen tekemäänsä syntiä, se olisi sama kuin yksi köyhä ja nälkäinen alkaisi ajaa ruokapöydästä pois toista köyhää ja nälkäistä. Sitä eivät köyhät ja nälkäiset tee. Köyhät ja nälkäiset saavat syödä Isännän pöydästä, mutta Isäntä määrää ketkä siinä pöydässä istuvat, siitä eivät määrää köyhät ja nälkäiset. Jeesus määrää meitä syntisiään antamaan anteeksi toinen toisilleen.
Jos me emme anna toinen toisillemme anteeksi, me ajamme pois toisiamme armosta ja se ei käy.
On mahdoton ajatus, että Jumala antaisi meille synnit anteeksi, mutta me emme antaisi toisillemme.
Kun uskomme, että Jumala on antanut minulle synnit anteeksi, minäkin annan anteeksi toisille ja toiset minulle.

Rukous jatkuu: Äläkä saata meitä kiusaukseen. Saattaako Jumala kiusaukseen? Kiusaako Jumala?
Ei.
Jaakob kirjoittaa: Älköön kukaan, kiusauksessa ollessaan, sanoko: ”Jumala minua kiusaa”; sillä Jumala ei ole pahan kiusattavissa, eikä hän ketään kiusaa. Vaan jokaista kiusaa hänen oma himonsa, joka häntä vetää ja houkuttelee. Jumala ei kiusaa. Jokaista kiusaa hänen oma himonsa ja jokaista kiusaa Saatana.

Meitä kyllä koetellaan ja tämä kohta liittyy paitsi jokapäiväisiin kiusauksiin myös lopun ajan erityisiin koettelemuksiin. Voimme myös kysyä miksi Jumala antoi Saatanalle luvan kiusata Jobia. Mutta jäämme ilman tyhjentävää vastausta. Moni asia kyllä selviää, kun lukee ajatuksella läpi Jobin kirjan. Tässä tulemme siihen, että Saatana on sittenkin Jumalan käskyläinen ja kahlekoira ja Jumala tekee sen kautta työtään. Sitä ovat viisaammatkin miettineet ja ihmetelleet. Se on niitä Jumalan teitä, joita me emme ymmärrä, eikä niitä meille ole selvitetty.

Pysytään siinä mikä on selvää. Raamattu ilmoittaa selvästi, että Jumala ei meitä kiusaa ja meidän tulee rukoilla, että meidät säästettäisiin kiusauksilta ja jos joudumme niitä kohtamaan, niin voisimme voittaa ne.
Päivittäin kylläkin sorrumme kiusauksiin ja teemme syntiä, mutta silloin palaamme kohtaan : anna meille meidän syntimme anteeksi ja Jumala antaa anteeksi Jeesuksen tähden.

Isä meidän –rukous on meidän paras rukouksemme.

Joka päivä me tarvitsemme elantomme ja joka päivä me tarvitsemme syntimme anteeksi.

Joka päivä on hyvä ja oikein rukoilla Isä meidän rukous.

Amen.