Kysy: Kuka lapsista on ollut joskus veneessä. Kuka on ollut myrskyssä. Myrskyt ovat pelottavia. Kova myrskytuuli voi olla niin voimakas, että ulkona ei pysty kävelemään. Tuuli repii kattoja auki se kaataa puita ja saa aikaan monenlaista tuhoa. Mutta erityisen pelottava myrsky on silloin, kun ollaan liikkeellä veneellä. Kun on tukevaa maata jalkojen alla silloin myrskyä voi mennä piiloon. Myrskyltä voi suojautua. Vesillä veneessä se ei ole mahdollista myrskyä siellä ei pääse pakoon. Silloin on vain rukoiltava ja toivottava että jotenkin selviää.

Teen toisen kysymyksen. Kuka on ollut tivolissa tai huvipuistossa (Tampereella Särkänniemessä tai Helsingissä Linnanmäellä) laitteessa, joka pyörittelee ja heittelee valjaisiin kiinnitettyä ihmistä. Oikeastaan voisi sanoa, että huvipuiston koneilla tavoitellaan myrskyn voimaa. Koneilla luodaan keinotekoinen myrsky. Myrskyssä on varmasti jotakin samaa tunnetta: valtavan suuret voimat heittelevät ihmistä sinne tänne, eikä voimat riitä mitenkään hallitsemaan tilannetta. Mutta sellainen ero huvipuiston vempaimen ja oikean myrskyn välillä on, että myrskyssä ei voi tietää pääseekö onnellisesti perille. Huvipuiston koneet pysähtyy aina muutaman minuutin jälkeen. Huvipuiston koneissa jännittää, mutta myrskyssä pelkää.

Raamatunkohdassa, jonka luin Jeesuksen oppilaat joutuivat myrskyyn. Myrsky oli huomattavan kova. Purjeveneellä, jolla he olivat liikkeellä ei ollut mitään mahdollisuuksia selvitä siinä aallokossa. Piiloonkaan ei päässyt. Vesi tuli laidoista sisään ja opetuslapset pelkäsivät kuinka heidän käy. He pelkäsivät että heidän veneensä kaatuu ja he joutuisivat kaikki myrskyävän veden varaan. He pelkäsivät hukkuvansa.

Vaikka kukaan meistä ei olisi koskaan ollut hirmumyrskyssä, niin jokainen meistä varmaan on joskus pelännyt paljon. Silloin kuin oikein paljon pelkää on hienoa ottaa isää tai äitiä tai jotakuta aikuista tai ystävää kädestä kiinni. On hienoa, että on sellaisen henkilön seurassa joka ei pelkää – ainakaan niin paljon kuin itse.

Silloin kun pelkoon liittyy hengenvaara, kuolemanpelko, ihmiselle tulee usein Jumala mieleen. Ihminen toivoo, että Jumala pelastaisi hänet. Näin kävi Jeesuksen oppilaillekin. Vasta kuolemansa hädässä oppilaat muistivat, että Jeesus on heidän kanssaan samassa veneessä. Siksi he menivät Jeesuksen luokse.

Hämmästyttävää evankeliumin kertomuksessa on se, että Jeesus nukkui veneessä. Kuvitelkaapa hetki sitä huvipuiston vehjettä jonne ihmiset menevät pyöritettäväksi ja ravistettavaksi. Voisitteko kuvitella nukkuvanne sellaisessa menossa. Jeesus kuitenkin nukkui. Hän oli varmaankin todella väsynyt kun myrskykään ei saanut häntä hereille. Hän nukkui sikeästi. Mutta luulen että Jeesuksen nukkuminen tässä tilanteessa tarkoittaa myös sitä, että Jeesus ei pelännyt. Hän nukkui rauhassa ihan kuin mitään hätää ei olisi ollutkaan.

Mutta peloissaan oppilaat kuitenkin herättävät Jeesuksen ja pyytävät häneltä apua. Jeesus oli heille se käsi, johon he pelon keskellä tarttuivat. He ovat tottuneet siihen, että Jeesus selvittää tilanteen. Ja niin tapahtuikin.

Kun me ajattelemme omaa elämäämme. Me emme ehkä tule kohtaamaan myrskyjä veneessä. Meidän myrskymme ovat toisenlaisia: vaikeudet ja ongelmat elämässä ovat niitä meidän myrskyjämme. Kun ystävät pettävät ja jättävät yksin, kun meistä puhutaan pahaa. Silloin on hyvä myös muistaa, että Jeesus on meidän veneessämme mukana. Hän on se turvallinen käsi, johon saamme tarttua hädän hetkellä. Meidän ei siksi tarvitse pelätä. Toiseksi opimme myös sen, että niin suurta meteliä ja myrskyä ei ole, etteikö Jeesus kuule rukouksiamme. Lopuksi Jeesus voi tuoda suurimpaankin myrskyyn rauhan. Niin kuin Jeesus tyynnytti myrskyn tuolla järvellä, samoin Jeesus voi tyynnyttää ne elämänkohtaloiden myrskyt, joissa me olemme. Häntä me saamme rukoilla. Häneltä apua pyytää.