(Auran seurakunnan vuoden 2006 II rippikoulun konfirmaatiomessu)
Veljet ja sisaret Jeesuksessa + Kristuksessa.
Meidän uskomme alkaa rististä. Kasteessa meidän otsaamme ja rintaamme tehtiin ristinmerkki. Samoin ehtoollisen yhteydessä nautimme ristillä merkityt ehtoollisaineet ja noustessamme ehtoolliselta usein kiitämme kumartamalla ja tekemällä ristinmerkin. Meidän uskomme alussa on risti.
Samoin jumalanpalveluksen alussa tehdään ristinmerkki Isän ja + Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Ristinmerkillä myös siunataan seurakunta. Rippikoululeirillä opettelimme tekemään ristinmerkin. Se tehdään niin, että viedään käsi ensin otsalle, tämän jälkeen rinnan päälle ja tämän jälkeen, vasemmalta oikealle, rystyset edellä, olalta olalle. Ristinmerkin tekeminen on yksi lyhyimmistä rukouksista. Herra, siunaa ajatukseni ja puheeni, pyhitä sydämeni ja ohjaa kätteni töitä.”
Nykyään kovin harva uskaltaa tehdä ristinmerkin. Mitä sen tekeminen tarkoittaa? Onko se vain tyhjä ele? Ei: risti julistaa kahta sanomaa. Ensimmäinen on ristiinnaulittu Jeesus Kristus. Toinen on ylösnoussut Jeesus Kristus. Ristinmerkki on tunnustautuminen Kristuksen omaksi. Se on kiitos. Sen tekemällä me kannamme kukin omaa ristiämme.
Olen kuullut tarinan kahdesta miehestä, jotka olivat pahoin sairaana ja lepäsivät sairaalassa, samassa huoneessa. Kummatkin olivat liikuntakyvyttömiä. Toisen sänky oli lähellä ikkunaa, ja joka päivä hän katseli ikkunasta ulos ja kertoi toverilleen, kuinka ulkona oli ihanaa. Hän kertoi vehreistä puista ja kentästä, jolla lapset pelasivat jalkapalloa. Oven luona maannut potilas kuunteli ihmeissään ja näki sielunsa silmin toisen kertoessa, kuinka lapset pelasivat jalkapalloa ja kuinka linnut lentelivät ikkunan ohitse ja kuinka kaikki oli kaunista ja ihanaa. Pian hän kuitenkin alkoi kadehtia ikkunan luona makaavaa toveriaan ja alkoi salaa toivoa tämän kuolemaa, jotta pääsisi itse ikkunan luokse näkemään sen kaiken, mistä toinen hänelle joka päivä kertoi.
Eräänä päivänä miehen salainen toive toteutui, sillä hänen toverinsa oli nukkunut ajasta iäisyyteen. Nyt hän vihdoin pääsisi itse näkemään kaiken sen hienon ja kauniin! Hänen sänkynsä siirrettiin ikkunan luo ja kohottautui kyynärpäilleen nähdäkseen ulos ikkunasta. Hän ei kuitenkaan nähnyt vehreää nurmikenttää, ei kirmaavia lapsia, vaan ikkunaa vastapäätä oli vain sairaalan tylsä ja harmaa betoniseinä.
Tehdäänpä itse kukin ristinmerkki, suoralla kädellä, siunaten. + Kun viemme käden vasemmalta oikealle, eikö se ole kuin ikkunan tai oven avaaminen. Tämä ikkuna avautuu uuteen maailmaan, ristin todellisuuteen. Sieltä tulvii silmiimme valoa. Ristinmerkki kutsuu meitä katsomaan Jumalan maailmaa. Kun katsomme maallisin silmin, näemme pahoja ihmisiä: tuo petkutti minulta silloin joskus rahaa, tuo on muuten vain ilkeä, tuosta en ole koskaan pitänyt, no tuo on ihan ok tyyppi. Mutta entäpä sitten, kun avaamme ikkunan + Jumalan maailmaan?
Effata, nyt näen! Valo paljastaa: tässä on yhteen kokoontunut seurakunta. Näen juhlan, iloitsevia nuoria ja vanhempia. Näen pelastettujen syntisten joukon. Näen ihmisiä, joita Jumala rakastaa. Tämä on ristin todellisuus: meidän vuoksemme Jeesus kuoli. Elämässämme tämä todellisuus jää usein taka-alalle! Kyllä, me olemme syntisiä, mutta juuri näitä syntisiä rakastaa kaikkivaltias ja pyhä Jumala.
Kuulimme Heprealaiskirjeestä: Pitäkää huoli siitä, ettei yksikään hukkaa Jumalan armoa eikä mikään katkeruuden verso pääse kasvamaan ja tuottamaan turmiota, sillä yksikin sellainen saastuttaa monet. Usein elämän vastoinkäymiset katkeroittavat meitä ja alamme ajatella, ettei Jumala rakastakaan. Unohdamme ristin todellisuuden ja alamme nähdä Kaikkivaltiaan sadistina, joka kiduttaa ja kiusaa meitä. Tai, kuten paljon puhutussa Da Vinci -koodissa: ruoskimme itseämme ja työnnämme piikit syvälle lihaan. Ystävät, yhteinen kristillinen uskomme ei todista tällaisesta Jumalasta. Hän ei ole paha. Hän on kaiken hyvän lähde. Meidän uskomme ja koko Raamattu todistaa ihmisiä rakastavasta, hyvästä Jumalasta, jolle kaikki on jo sovitettu.
Rakkaat nuoret: Vaikka te ette välittäisi Jumalasta, Jumala välittää teistä. Jos sinä haluat uskoa, tule seurakunnan yhteiseen jumalanpalvelukseen ja muihin toimintamuotoihin. Seurakunta ja sen jumalanpalvelus on paikka, jossa oma uskomme kasvaa ja vahvistuu. Yksinäinen liekki ei paljoa valaise, mutta nuotio antaa valoa laajalle alueelle.
Tämä sama kutsu koskee jokaista. Jos tunnet elämän satuttaneen ja katkeroittaneen sinut jo nyt lopullisesti, tee ristinmerkki. Katso läpi armon ikkunan ristin todellisuuteen. Ymmärrä, että menneisyydestäsi huolimatta Jumala rakastaa sinua sellaisena kuin olet. Nyt on aika! Vaikka olisitkin eksynyt hänestä kuinka kauas, tee ristinmerkki nyt +, ja näe itsesi: Jumalan silmissä kaunis.
Tämä on evankeliumi. Uskallatko luottaa kaksi tuhatta vuotta vanhaan sanomaan?
Sen päälle monet rakensivat, eikä heidän toivonsa ollut turha, sillä he rakensivat kalliolle. Ja se kallio on tämä: Jumala rakastaa sinua, nyt ja aina! Pyhä Henki johtakoon meidät ymmärtämään tämän.
Päätös elämällemme on ristissä, kun se muodostetaan maan tomusta arkun päälle. Risti, tämä kauhea tuomioväline, jolla ihmiset tuomitsivat Jeesuksen kuolemaan, on tullut meille Jumalan hyvyyden merkiksi. Älkää hukatko armoa!
Armo on ristissä, ja risti on ollut alusta, ja on nyt, ja on aina.
Tehkää ristinmerkki + ja katsokaa ristin todellisuuteen.
Kunnia Isälle + ja Pojalle ja Pyhälle Hengelle,
niin kuin oli alussa, nyt on ja aina,
iankaikkisesta iankaikkiseen.
Aamen.