Riisun kenkäni. Turun tuomiokirkon eteisessä oleva kyltti kieltää nastakengät kirkkosalissa, joten hipsin kirkkoon villasukkasilla. Istuessani kirkonpenkissä kuulen hiljaista huminaa. Se saattaa olla ilmastoinnin ääni. Tai sitten se on äänijälki 700 vuoden aikana kirkossa olleiden ihmisten peloista ja toiveista.
Tuomiokirkkoseurakunnan tiedottajan Eeva-Kaisa Ahlamon mainioissa YouTube-videoissa käydään vuosisata kerrallaan läpi kirkon vaiheita. Ahlamo kertoo muun muassa Turun piispa Mikael Agricolasta. Palattuaan rauhanneuvotteluista Moskovasta Agricola kuoli Viipurin lähellä.
Turun Sanomissa 21.9.2004 julkaistussa artikkelissa tohtori Kari Tarkiainen toteaa: ”On Suomen historian paradokseja, että reformaattorimme Mikael Agricola ja Venäjän kuuluisa ja pelottava tsaari Iivana IV Julma ovat kerran nähneet toisensa silmästä silmään Kremlin loisteliaissa saleissa.”
Ahlamo kertoo videoillaan myös 30-vuotisessa sodassa taistelleen sotapäällikkö Åke Tottin hautajaisista. Kahdeksan sotilaskomppaniaa osallistui hautajaissaattueeseen Turun linnasta Turun tuomiokirkkoon.
Isonvihan aikana 1700-luvulla venäläinen kenraalikuvernööri Gustaf Douglas varasti pyhän piispa Henrikin luut kuljettaakseen ne Pietariin. Laiva haaksirikkoutui ja luut katosivat. Osa niistä löytyi kuitenkin kirkkoon muuratusta komerosta.
Vuonna 1917 venäläinen sotilaskomppania etsi valkokaartilaisten asekätköä kirkosta. Vanhoja hautoja avattiin. Lopulta suuresta laatikosta löytyi Sortavalassa painettuja Pipliaseuran Raamattuja. Joku oli luullut painavien laatikoiden sisältävän aseita.
Talvisodan aikana kirkon silloiset suntiot ja ainakin yksi papeista valvoivat vuorollaan öitä kirkkotilassa. Ajatuksena oli, että jos pommi sytyttää kirkossa tulipalon, niin on heti valmius sammuttaa se. Kirkon lähelle osuneet pommit eivät aiheuttaneet suurta tuhoa, vain ikkunoita särkyi.
Kirkon tornissa päivystivät ”harmaat naakat”, lotat jotka ottivat vastaan viestejä sota-aluksilta ja toimittivat ne eteenpäin.
Kirkon tornissa päivystivät ”harmaat naakat”, jotka ottivat vastaan viestejä sota-aluksilta.
TURUN TUOMIOKIRKON kelloja on soitettu Yle1:ssä jatkosodasta lähtien. Kesäkuussa tulee 80 vuotta siitä kun niitä soitettiin radiossa ensimmäisen kerran.
Jatkosodan loppuvaiheissa presidentin puoliso Gerda Ryti toivoi, että kaikki suomalaiset rukoilisivat isänmaan puolesta kuunnellessaan Turun tuomiokirkon kelloja. Rauha saatiin muutamaa kuukautta myöhemmin.
Lukuisista sodista huolimatta Turun tuomiokirkon historiassa on ollut rauhan aikaa paljon enemmän kuin sota-aikaa.
KYSYIN TURKULAISILTA rauhaan liittyviä ajatuksia. Ensimmäisenä tapasin Brinkkalan talon kirjakahvilassa arkkihiippakunnan kuurojenpapin ja yhdenvertaisuusasioista vastaavan Tiinakaisa Honkasalon.
”Rauhan merkitys vain korostuu, kun seuraa pahuutta ja epäoikeudenmukaisuutta. Ei jaksa uskoa, että on totta että ihmiset toimivat yhä moukkamaisen raukkamaisesti ja vallanhimoisesti. Rauhaa on puolustettava jykevästi kaikin keksittävin keinoin: puututtava vääryyksiin teoin, puhein ja rukouksin.
Joulurauhan julistus Suomen Turusta on symbolisen liikuttava ja itselleni merkittävä tilaisuus. Olen seurannut sitä lapsesta lähtien aina joko televisiosta tai nyt onnekseni jälleen paikan päällä. Rauhattomuuteen rauhan esillä pitäminen yhteisöllisesti on hyväksi. Kannatellaan toisiamme. Sisäistä rauhaa kannattaa myös vaalia, se vasta on oiva suoja kaiken hälyn ja epävakauden keskellä.”
TURUN TUOMIOKIRKON kirkkoherra Aulikki Mäkinen muistuttaa siitä, että maailman isojen kriisien ja sotien keskellä rauhan merkitys korostuu aina.
”Yritän pitää yllä toivon kuvia, sillä epätoivo ei vie eteenpäin. Rauha alkaa luottamuksesta ja oikeudenmukaisuudesta, ja niitä on pidettävä yllä yhteiskunnassa, myös täällä Suomessa. Julistaessaan joulurauhan Suomen Turku muistuttaa, ettei rauha ole itsestään selvyys, vaan yhteisten ponnistelujen tulos.
Tänä vuonna toivon joulurauhaan sisältyvän erityisesti hyvää tahtoa ja ymmärrystä ihmisiä kohtaan, rauhaa myös tälle luomakunnalle, joka ei kestä nykyistä elämäntapaamme. Toivon hetken lepoa meille kaikille, jotta keräisimme voimia tehdäksemme maailmasta paremman paikan elää.”
Yritän pitää yllä toivon kuvia, sillä epätoivo ei vie eteenpäin.
RAUHANTURVAAJANA LÄHI-IDÄSSÄ palvellut everstiluutnantti Pentti Korhonen evp on yksi noin 20 000 suomalaisesta Nobelin rauhanpalkinnon saaneesta rauhanturvaajasta. Palkinto myönnettiin vuonna 1988 YK:n rauhanturvaajille.
”Me upseerit olemme olleet aina huolissamme rakkaan kotimaamme turvallisuudesta ja asukkaidemme hyvinvoinnista. Suomalaisten mielissä olemme olleet usein väärinymmärtäjiä ja tyhmiä, koska emme ole aina luottaneet naapuriemme ystävällisyyteen ja hyväntahtoisuuteen. Suuri osa meistä on palvellut YK-tehtävissä eri puolilla maailmaa ja saanut sieltä konkreettisia kokemuksia rauhan säilymisestä. Uskon, että suomalaisten silmät ovat viime aikoina auenneet katsomaan maailman rauhaa uudesta näkökulmasta.
Tämän vuoden joulurauhaan toivon liittyvän valtioiden johtajien yhteisymmärrystä ja tulevaisuuden yhteisiä positiivisia näkemyksiä. Ajatuksiini ovat vaikuttaneet varmaan ne kolme joulua, jotka olen viettänyt Lähi-idän alueella rauhanturvatehtävissä.”
KATARIINAN SEURAKUNNAN diakoni Hanna Suhonen ajattelee, ettei rauhaa voi saavuttaa ilman oikeudenmukaisuutta.
”Minua puhutteli Syöpäsäätiön Roosa-nauha -kampanjan vetoomus ’Liity rakkauden rintamaan’. Ajattelen, että tähän taisteluun meitä jokaista kutsutaan omalla paikallamme. On tärkeää välttää kaikenlaista vastakkainasettelua, rakentaa siltoja, pyrkiä kunnioittavaan keskusteluun kaikkien kanssa, vaikka olisikin eri mieltä. Martti Ahtisaaren kuolema nosti esiin hänen arvokkaan perintönsä, esimerkin rauhan rakentajana. Tätä voimme soveltaa omaan elämäämme.
Jeesus syntyi koko maailman, kaikkien kansojen Vapahtajaksi. Aivan jokainen ihminen tässä maailmassa on saman arvoinen. Mihin tämän todeksi eläminen meitä jokaista kutsuu? Keihin meillä on mahdollisuus luoda yhteyttä? Keille voimme jakaa omastamme?”
KIRKKOSOSIOLOGIAN EMERITAPROFESSORI Eila Helander on uusturkulainen, hän on kotoisin Helsingistä. Helander on työskennellyt myös muun muassa Keniassa, Tansaniassa ja Karibialla.
”Sodan jälkeen syntyneenä olen saanut elää rauhanajan Suomessa. Kuluneena syksynä rauhan itsestäänselvyys on kadonnut. Sota Euroopassa ja kiristyvä maailmapoliittinen tilanne ovat merkinneet, että ajatus laajenevasta sodan uhasta nousee aika ajoin mieleen. Rauhan pikaista toteutumista ei pidetä todennäköisenä. Tämä aiheuttaa levottomuutta ja koettelee omaa sisäistä rauhan tunnetta. Koska en itse voi konkreettisesti vaikuttaa rauhan syntymiseen, oma ratkaisuni on rukoilla sen toteutumiseksi. Tämänpuoleisten voimien ja mahdollisuuksien puuttuessa tai ehtyessä tietoisuus tuonpuoleisten resurssien rajattomuudesta antaa voimia elämään tässä ja nyt.
Sanana joulurauha tuo mieleen Turun joulurauhan julistuksen. Lapsuudessa kuuntelimme sen radiosta. Olen muutaman kerran osallistunut Turussa itse tapahtumaan kymmenien tuhansien turkulaisten kanssa. Joulurauhan julistuksessa on selkeä yhteiskunnallinen viesti, joka rajoittuu joulun aikaan ja koskee ihmisten välistä kanssakäymistä ja koko yhteiskuntaa. Tänä vuonna toivon, että joulurauha ulottuisi myös oman maamme rajojen ulkopuolelle ja joulun aikaa laajemmalle.”
Rauha merkitsee minulle nyt sitä että en pelkäisi. Tätä merkitystä en ajatellut ennen kuin sota Ukrainassa syttyi.
AVHUSTA KUSHNAROVA on äiti ja isoäiti. Hän muutti viime vuoden elokuussa Turkuun Ukrainasta. Tapaan hänet Linnasmäen opistolla, jossa hän käy kotoutumiskoulutusta.
”Rauha merkitsee minulle nyt sitä että en pelkäisi. Tätä merkitystä en ajatellut ennen kuin sota Ukrainassa syttyi. Nyt pelkään esimerkiksi laukkuja tai muovikasseja, jotka lojuvat kadulla. Pelkään että niissä on pommi. Toivon, että sodan päättyessä pääsen eroon pelon tunteesta.
Vaikka asun nyt Turussa, vaaran tunne on jäänyt siitäkin huolimatta että tiedän olevani turvassa ja rauhassa.
Tänä jouluna toivon erityisesti sitä, että ihmiset halaisivat enemmän ja uskaltaisivat olla lähellä toisiaan. Silloin maailma olisi parempi paikka.”
DANIIL KOZLOV, taitelijanimeltään Susinukke Kosola, on suomalainen ja turkulainen runoilija. Hän on syntynyt Neuvostoliitossa, mutta muutti jo lapsena Suomeen.
”Kuluneena syksynä minulle on valjennut, että rauha ja rauhan kannattaminen eivät ole Suomessakaan itsestään selviä asioita. Moni haluaa nähdä verta ja saa siitä jopa sadistista nautintoa. Moni välittää rauhasta valikoiden, välittämättä lainkaan uhreista, jotka eivät kuulu oman empatian tai kiinnostuksen piiriin. Rauha on edelleen aate, joka vaatii tarkempaa määrittelyä, konkreettisempia strategioita sen toteuttamiseksi sekä vahvoja puolestapuhujia.
Toivon, että tänä vuonna joulurauhan aikana voitaisiin pitää mielessä kaikki ne paikat, konfliktit, humanitaariset kriisit ja ihmisryhmät, jonne ja joille toivoisi rauhaa, mutta jotka eivät ole olleet esillä mediassa viime aikoina. Tietyllä tapaa se on ankeaa, mutta se asettaa meidän rauhamme – jota pidämme lähes selviönä – globaaliin perspektiiviin. Meillä todella on jotain, mistä olla kiitollisia, ja mielestäni meillä on velvollisuus toivoa tätä samaa rauhaa kaikille; muistaa heitä, joilla ei sitä ole.”
OTTO TAMMI on 19-vuotias kaarinalainen, joka käy viimeistä vuotta Puolalanmäen lukiota.
”Kulunut syksy on vaikuttanut ajatuksiini rauhasta; koen rauhan entistäkin tärkeämpänä ja osaan arvostaa rauhaa aiempaa enemmän. Olisikin hienoa nähdä rauhassa ja sovussa elämään kykenevä ihmiskunta tulevaisuudessa, toivottavasti mahdollisimman pian.
Tänä vuonna toivon erityisesti joulurauhaan sisältyvän rauhan tai edes tulitauon maailman sota- ja konfliktialueilla. Sodat tuottavat valtavasti inhimillistä kärsimystä kaikille osapuolille eivätkä ne johda mihinkään hyvään.”
Joulurauhahan ei ole mikään yleismaailmallinen rauhanjulistus, vaan sen historia ja viesti ovat jotain muuta.
TURUN KAUPUNGIN protokollapäällikkö Mika Akkanen on julistanut joulurauhan Brinkkalan talon parvekkeelta vuodesta 2013 lähtien.
”Yhä jatkuva sota Ukrainassa Suomeenkin vaikuttavine lieveilmiöineen sekä Israelin ja Hamasin välille tänä syksynä puhjennut sota koskettavat varmastikin meitä kaikkia hyvin läheltä. Rauha, vaikka Suomessa olemme siinä vuosikymmeniä tottuneet elämään, voi ikävä kyllä olla yllättävän hauras.
Joulurauhahan ei ole mikään yleismaailmallinen rauhanjulistus, vaan sen historia ja viesti ovat jotain muuta. Kuitenkin toivon, että tämänvuotinen joulurauhanjulistus osaltaan antaisi näinä levottomina aikoina rauhan ja turvallisuuden tunteen meille jokaiselle sydämiimme.”
Ilmoita asiavirheestä