Kun muut evankelistat kuvaavat, miten Jeesus ratsastaa Jerusalemiin, innostuksesta riehaantuvat ulkopuoliset. Väkijoukko.
Luukas siirtää riemun Jeesuksen oppilaille. He huutavat ja ylistävät ääneen, levittävät tielle vaatteitaan, antavat Jeesuksen ratsastaa niiden yli, nostavat ne maasta ja juoksevat edelle levittämään ne uudestaan Jeesuksen eteen. Tiet olivat tomuisia ja kuormajuhtien takia myös sontaisia. Illalla oli varmasti edessä iso pyykki. Mutta sitä ei nyt mietitä. Opetuslapset ovat hulluna ilosta.
Fariseukset eivät ole.
He ovat evankeliumeissa Jeesuksen synkkä vastavoima. Niin synkkä, etteivät he edusta vain todellisia, oikeasti eläneitä historian ihmisiä. He edustavat yliminää.
EVANKELIUMIEN KOHTAUSTEN takana on Jeesuksen elämä. Samalla ne voi nähdä sielun draamoina, joiden hahmot kuvaavat ihmisen eri puolia. Syntiset ovat ihmisen varjo. Kaikki torjuttu ja itsestä kielletty. Fariseukset taas ovat yliminä, joka sanoo ”pitäisi” ja ”ei saa”. Loputtomiin pitäisi, sekä olla että tehdä. Fariseukset haluaisivat, että Kristus, Jumala meissä, asioi nimenomaan heidän kanssaan.
Uskonto ratsastaa usein yliminällä. Se vetoaa kiltteyteen ja velvollisuudentuntoon. Myös riittämättömyyteen ja syyllisyyden tuntoon. Siksi fariseus ei kuole kirkosta koskaan, vaikka Raamatun Kristus näpäyttää kerta kerran jälkeen fariseuksia ja valitsee seurakseen syntiset. Syntisen armahtamisesta voi puhua vaikka kuinka ja pysyä silti fariseuksena, jos uskoa ja sen harjoittamista johtaa yliminä.
Uskonnossa on kaksi perussuuntausta. Toisessa Jumala puhuttelee nimenomaan yliminän kautta. Anteeksi voi saada, mutta vaatimuksista ei vapaudu.
Toisessa armo kohtaa, kun ihminen pystyy myöntämään itsessään myös kielletyt ja torjutut puolet. C. G. Jung oli tämän uskontulkinnan pioneeri. Jumala, Kristus, asuu ihmisen ytimessä. Kristus ei kuitenkaan liittoudu yliminän kanssa, vaan syleilee varjoakin. Hän yhdistää kaikki ihmisen puolet itseensä.
TÄSSÄ KRISTUS syleilee ihmisen iloa. Hullaantumista, riemukasta onnea. Fariseukset, yliminä, rypistävät otsaa. Älä innostu liikaa, varsinkaan mistään uudesta. Vanhat opit, tavat ja auktoriteetit riittävät.
Mistä olet kokenut syvintä iloa? Ketä tai mitä tervehtisit elämässäsi tuolla tavalla, noin hullaantuen?
Sellaista iloa ei voi tukahduttaa, sanoo Kristus. Jos se vaiennetaan ihmisessä, kivetkin alkavat huutaa.
Kirjoittaja on teologian tohtori ja toimii hengellisen ohjauksen pastorina Turussa.
1. ADVENTTISUNNUNTAI: Luukkaan evankeliumi 19:32–40
– – Oppilaat – – veivät varsan Jeesukselle – –. Jeesuksen ratsastaessa he levittivät vaatteitaan – – tielle hänen eteensä.
– – koko oppilasjoukko alkoi riemuita ääneen. He ylistivät kovalla äänellä Jumalaa kaikista niistä voimateoista, jotka olivat saaneet nähdä, ja huusivat: ”Siunattu se, joka tulee,
kuningas Herran nimissä! Taivaassa rauha ja korkeuksissa kirkkaus!” – – Fariseukset sanoivat Jeesukselle: ”Opettaja, kiellä oppilaitasi.” Jeesus vastasi: ”Minä sanon teille: kun he vaikenevat, kivet alkavat huutaa.”
(UT2020)
PYHÄN TEKSTIT: Sunnuntain aiheena on ”Kuninkaasi tulee nöyränä”. Tekstit: Sak. 9:9, Ps. 24:7–10, Ps. 85:8, Jes. 49:8–10, Ilm. 3:20–22, Luuk. 19:28–40. Liturginen väri on valkoinen. Alttarilla on kuusi kynttilää. Kolehti kerätään lasten hyväksi tehtävään työhön maailmalla Suomen Lähetysseuran kautta, teemalla ”Hyvän elämän edellytykset”.