Tiia Liuskin väitöskirja suomalaisista sotilaspapeista tarkastettiin kesäkuun puolivälissä Itä-Suomen yliopiston filosofisessa tiedekunnassa. Artikkeliväitös The Finnish military chaplaincy – a double bonded profession in a changing operational environment. A multi-method study kuuluu uskonnonpedagogiikan alaan. Tuore väitöskirja valottaa sotilaspappien hybridi-identiteettiä Puolustusvoimien ja kirkon välissä.
Liuski tutki väitöksessään sitä, miten suomalaiset sotilaspapit kokevat työnkuvansa evankelis-luterilaisen kirkon pappeina Puolustusvoimien palveluksessa 2000-luvun alussa. Tutkimuksen teoreettinen perusta on sosiologisissa professioteorioissa ja Liuski peilaa kokonaisuutta sotilaspappeuden historiaan, armeijan ja kirkon organisaatioihin sekä muuttuvaan toimintaympäristöön.
”Ainutlaatuiseksi tutkimuksen tekee se, että sotilaspapit pääsevät ensimmäistä kertaa sanoittamaan itse niitä kokemuksia ja käsityksiä, joita heillä on professiostaan. Lisäksi näkökulma laajentuu pohjoismaiseen kontekstiin”, Liuski toteaa väitöskirjansa johdannossa.
Tutkimuksen aineisto on kerätty kyselylomakkeilla ja teemahaastatteluilla sotilaspapistolta vuosina 2017–2020. Se sisältää sekä laadullista, että määrällistä aineistoa.
TUTKIMUSTA ALOITTAESSAAN Liuski oletti, että sotilaspapit ovat yhtäläinen ryhmä isänmaallisia ja traditioon kiinnittyneitä teologeja, jotka tarjoavat uskonnollisia palveluita sotilas–ympäristössä. Hän joutui kuitenkin muuttamaan käsitystään.
Liuskin mukaan sotilaspapit ovat selvästi moninainen ryhmä, jossa on vahvoja persoonallisuuksia, sekä konservatiivisuutta että liberaaliutta ja mahdollisesti myös vaiettua vastahankaisuutta naispuolisia sotilaspappeja kohtaan. Sotilaspapit selvästi kokevat olevansa pikemminkin pappeja kuin sotilaita. Osa heistä kuitenkin kokee etääntyneensä perinteisestä papin roolista.
Liuskin mukaan sotilaspapit toimivat Puolustusvoimien organisaatiossa maallisen ja pyhän, perinteiden ja muutosten rajapinnoilla sakramenttien ja hengellisyyden ammattilaisina. Siitä heille syntyy pikemminkin hybridi-identiteetti kuin ristiriitainen olo kirkon ja Puolustusvoimien välimaastossa.
”Tulokset osoittavat, että sotilaspapit näkevät itsensä erityistehtävässä kiinteänä osana sotilasorganisaatiota. Heistä heidän työnsä on kontrastissa, mutta ei konfliktissa sotilasorganisaation mission kanssa”, Liuski toteaa.
SOTILASPAPPIEN TYÖN hybridiluonteen vuoksi heidän on Liushkin mukaan helpompi luovia joustavammin sotilasorganisaation hierarkiassa kuin upseerien. Puolustusvoimat korostaa organisaation hierarkkisuutta. Sotilaspapit tekevät työtään kuitenkin vahvasti oman persoonansa kautta ja kokevat voivansa toimia myös komentoketjujen ohi.
Puolustusvoimien organisaatio on valmentava ja valmiutta ylläpitävä organisaatio. Sotilaspappien näkökulmasta se Liuskin mukaan pitää sisällään sekä muodollisen että epämuodollisen organisaation. Jälkimmäinen rakentuu merkityksellisistä sosiaalisista suhteista henkilökunnan ja työntekijöiden kanssa.
”Tämä ammatin epämuodollinen puoli painottuu sotilaspappien keskuudessa verrattuna esimerkiksi upseereihin”, Liuski toteaa mutta huomauttaa, että epämuodollisuus ei suuntaudu organisaatiota vastaan vaan elää sen rinnalla.
Kiinnostavana yksityiskohtana Liski pitää sitä, että sotilaspappi ei automaattisesti muun henkilökunnan silmissä nauti arvostusta hengellisenä auktoriteettina vaan arvostus ansaitaan työyhteisön kriisitilanteissa osoitetulla \n>ammattiaidolla.
Sotilaspapin työ poikkeaa seurakuntapapin työstä huomattavasti niin työympäristön kuin ”asiakaskunnankin” suhteen. Liskin tutkimus osoittaa, että sotilaspapit eivät tunne houkutusta palata seurakuntapapin työhön, ellei heille tarjota poikkeuksellisen kiinnostavaa työtä. He arvostavat oman työnsä vapautta, säännöllistä työaikaa, työtehtävien moninaisuutta ja ainutlaatuista työympäristöä, jossa he kohtaavat enimmäkseen nuoria.
* * *
Haluatko tutustua Kotimaa-lehteen?
Tilaa Kotimaan näytelehti ilmaiseksi täältä. Lähetämme PDF-lehden sähköpostiisi. Näytelehden tilaaminen ei edellytä jatkotilausta. Näytetilauksen voi tehdä vain kerran.
Antoisia lukuhetkiä!