Suomen Lähetysseuran missiologian asiantuntija Kati Kemppainen on ollut helluntaina messussa, jossa juhlan keskeistä persoonaa ei mainittu saarnassa sanallakaan. Ulkoisilta menoiltaan helluntai on hahmoton juhla.
– Helluntain pitäisi olla vuoden riemullisimpia messuja. Sen jälkeen voitaisiin vaikka mennä seurakuntalaisten nyyttikestipiknikille, Kemppainen haaveilee.
Tansaniassa lähetystyössä 12 vuotta viettänyt teologian tohtori toteaa, että maailmalla kirkko kasvaa yhteisöissä, joissa Pyhän Hengen työ nähdään ja koetaan vahvasti ihmiselämää muuttavana voimana.
Suomalaisetkin kokevat toki rukouksessa, luonnossa tai elämänkäänteissään jotakin, jonka tunnistavat tai aavistavat arasti Hengen vaikutukseksi. Siitä ei välttämättä hiiskuta.
Osa vapaamman tyylin kristityistä sen sijaan puhuu Pyhästä Hengestä ”tuttavallisesti kuin naapurin miehestä, joka pistäytyy silloin tällöin kylässä”.
Kirkkoon kuuluvien enemmistö karttaa vaikeaa aihetta. Yksi korrekti tapa suhtautua hämmentävään ja hallitsemattomaan voimaan on pitäytyä visusti ajatuksessa, että Pyhä Henki toimii sanan ja sakramenttien kautta ja on sidoksissa kirkon virkaan.
– Monilla kirkon työntekijöilläkin on ongelmallinen suhtautuminen Pyhään Henkeen. Joko Hänet ulkoistetaan tai nähdään vain opillisten linssien läpi.
Henki liikkuu missä tahtoo
Kokonaisvaltaisesti ihmisten ja yhteisöjen elämään vaikuttava Pyhän Hengen työ on Suomen Lähetysseuran mission ytimessä, Kemppainen kertoo kirjassaan Pyhästä Hengestä muutos lähtee (SLS 2018).
”Marginaaleista nousevan mission” mukaan maailmaa muuttava hyvä sanoma Jumalan valtakunnasta nousee ensiksi syrjäytettyjen joukosta: köyhien, kodittomien, vangittujen ja sairaiden sekä halveksittujen yhteisöjen parista.
– Meidän on vastustettava niitä voimia, jotka syrjäyttävät ihmisiä. Monien vähemmistöjen ihmisyyttä ei edelleenkään tunnusteta.
Nöyryys voi tarkoittaa senkin tunnustamista, että myös kirkon ulkopuolella tapahtuva henkinen liikehdintä saattaa tuottaa siunausta.
Pyhä Henki voi liikkua sielläkin, missä henkinen etsijä yrittää lähestyä enkeleitä ja energioita tai mielenharmoniaa.
– Sen sijaan että me naureskelemme, mitätöimme ja tyrmäämme nämä ihmiset ja etsinnät, voisimme kuunnella heidän kokemuksiaan uteliaina ja osallistua keskusteluun avoimesti, niittaamatta lopullista totuutta.
On luovuttava oikeassa olemisen tarpeesta, joka pohjimmiltaan on psykologinen.
– Yhteisen matkan jakaminen tuntemattomissa maastoissa liikkuvien ihmisten rinnalla ei ole uskon vastaista vaan luottavaista uskoa. Ellei kirkko ota näitä etsijöitä vakavasti, menetämme tilaisuuden kohdata heidät.
Mielenhallinnan, hiljentymisen, meditoinnin ja rentoutumisen tekniikat saattavat kuljettaa toiveikkaita ihmisiä samaan suuntaan kuin jo kirkkoisien opettama kontemplaatio.
– Ne tarjoavat sanoihin väsyneille vapautuksen ja kuljettavat kohti tilaa, jossa ”minä” hiljenee. Ajatukset, keho ja sydän saavat levätä ja tehdä tilaa Pyhän Hengen puheelle.
Jos silta kristillisten ja uusien henkisten perinteiden välillä löytyisi, kaikkia hengellisiä harjoituksia voisi kannatella vaikkapa Jeesuksen rukous.
Hengelliset kokemukset liittyvät psykologiseen kokemusmaailmaan
Pyhän Hengen monet nimitykset kertovat, että häntä on mahdotonta vangita tarkkoihin määritelmiin.
Puolustaja, Eläväksi tekijä, Pyhittäjä, Lohduttaja, Neuvonantaja, Esirukoilija, Totuuden Henki, Parantaja, Todistaja… Hänet kuvataan myös valona, lähteenä, voiteluna, voimana, lepona, tulena, lämpönä, tuulena ja kuiskauksena.
Hengelliset kokemukset liittyvät kunkin psykologiseen kokemusmaailmaan, ja ihmissuhteet heijastuvat jumalasuhteeseen. Kemppainen havahtui tähän opettaessaan tansanialaisia yliopisto-opiskelijoita.
He sanoivat, että isää on vaikeampaa lähestyä, joten he lähestyivät Jumalaa mieluummin äitiin liittyvien mielikuvien kautta.
– En pidä vääränä, jos katsoisimme Jumalaa vaihteeksi äidin ominaisuuksien kautta. Itselleni on tullut tärkeäksi nähdä Pyhä Henki naisena ja äitinä.
Jumala toimii Pyhän Hengen kautta missä, milloin ja miten tahtoo. Usein silloin, kun ihminen on hiljaisuudessa ja rukouksessa.
– Emme voi manipuloida Pyhää Henkeä, mutta voimme kilvoitella ja harjoitella kuuntelemisen ja havaitsemisen taitoa.
”Ohut kohta” meissä on avoin Pyhälle Hengelle
Pyhä Henki lähestyy ihmisiä, herättää ja lämmittää kylmät sydämet. Usko on Jumalan lahja. Kirkon viestin kaikille ihmisille pitää olla sama kuin Jumalan viestin: Kyllä, olet tervetullut!
– Ei niin, että saat lahjan, kunhan ensin vähän kadut tai koet taivasikävää. Tuhlaajapojan isä sanoo, että ihanaa kun tulet! Evankeliumiin ei liity ehtoja.
Pyhän Hengen tuottama sydämen uudistuminen on enemmän kuin ihmisen pyrkimys elää vähän siivommin. Se on verrattavissa perhosen kuoriutumiseen toukasta. Kyseessä on sama olento, mutta ilmiasu ja päämäärä ovat jotakin uutta ja salaperäistäkin.
Pyhä Hengen työ liittyy myös luterilaiseen ristin teologiaan.
– Jokaisella on joku piikki lihassa, hankala ja kivulias kohta. Se on ”ohut kohta” meissä, joka on avoin Pyhälle Hengelle.
Kemppaisella se piikki on krooninen kipuoireyhtymä, joka on seurausta vaurioituneesta makuhermosta. Sairastumisen aikoihin viisi vuotta sitten hän löysi lohdukseen ikonimaalauksen, joka on seurustelua Kolminaisuuden kanssa.
– Pyhän Hengen olemus on usein mielessä maalatessani. Koen Hänen istuvan vieressäni ja olevan lempeästi ja kannustavasti läsnä silloinkin, kun ikoni menee pieleen.
***
Haluatko tutustua Kotimaa-lehteen?
Tilaa Kotimaan näytelehti ilmaiseksi täältä. Lähetämme PDF-lehden sähköpostiisi. Näytelehden tilaaminen ei edellytä jatkotilausta. Näytetilauksen voi tehdä vain kerran.
Antoisia lukuhetkiä!
Jokaisella on ohut kohta, joka on avoin Pyhälle Hengelle, ajattelee missiologian asiantuntija Kati Kemppainen
Ilmoita asiavirheestä