Vuoden kristillinen kirja -kilpailu koki kolauksen, kun sen status osana Helsingin kirjamessuja laski. Toki kilpailun voittaja julistetaan messuilla edelleen, mutta nyt näytteilleasettajan osastolla, ei messulavalla osana messujen virallista ohjelmaa. Lue täältä lisää syistä, jotka johtivat uuteen tilanteeseen.
Kilpailu on messustatuksestaan riippumatta voinut muutoinkin viime vuosina hieman nihkeästi. Ei siis ihme, että päätoimittaja Jaakko Heinimäki päätyi Kirkko ja kaupungin pääkirjoituksessa toteamaan, että kisa vuoden kristillisestä kirjasta on aikansa elänyt.
Itse asiassa Heinimäki oli kilpailun kimpussa jo 2015, jolloin hän ehdotti Facebook-kommentissaan, että Vuoden kristillinen kirja -palkinto on muutettava Juhani Rekola -palkinnoksi.
”Palkinto voisi olla nimeltään Juhani Rekola -palkinto, uskoa kirjallisuudessa viisaasti pohtineen Rekolan mukaan. Palkinto annettaisiin kirjalle, joka puhuttelevalla tavalla peilaa kristillistä todellisuuskäsitystä. Kirjallisuuden laji olisi edelleen vapaa”, Heinimäki ehdotti.
Hyvä ehdotus edelleen.
Kannattaa muistaa, että Heinimäki puhuu ikään kuin omassa asiassaan, sillä hänen teoksensa Outo hartauskirja ja Anne Friedin
Avoimin silmin jakoivat vuonna 1997 Vuoden kristillinen kirja -palkinnon.
***
Heinimäki ei ole ainoa, joka on vuosien saatossa poistanut revolverinsa varmistimen kuulleessaan käsitteen ”Vuoden kristillinen kirja”.
Totta on, että jo käsite kristillinen kirja on hankala. Miten se määritellään? Itse asiassa määritelmiä on monta. Lue kristillisen kirjan määritelmästä lisää täältä.
Tässä yksi määritelmä: kristillinen kirja on sellainen, joka on joko sisällöltään ankkuroitunut kristillisiin teemoihin ja arvovalintoihin tai käsittelee jostain yleisemmästä näkökulmasta kristillistä tietosisältöä tai kulttuuriperintöä.
Vuoden kristillinen kirja -palkinnoista ovat kamppailleet monenlaiset ja eri lajityyppejä edustaneet kirjat, minkä vuoksi joinain vuosina loppukilpailu on ollut sillisalaatti. Huonoimmillaan finalistien joukko ei juuri synnytä tunteita, sillä esiraati on pelannut sulle-mulle-peliä liian tehokkaasti.
Myös lopullisen valinnan tekevä diktaattori-instituutio lienee tiensä päässä. Idea lienee aikoinaan lainattu Finlandia-palkinnolta.
***
Miten puhua kristillisestä kirjasta jatkossa ja miten nostaa sen arvostusta? Ensi töiksi pitäisi koko Vuoden kristillinen kirja -kilpailua splitata eli jakaa osiin.
Pitäisi olla yksi palkinto hengelliselle kirjalle ja toinen kristilliselle tietokirjalle. Näin lajityypit eivät taklaisi ja turhentaisi toisiaan. Kilpailun nimi pitäisi samassa rytinässä muuttaa.
Ensin mainittu voisi olla Anna-Maija Raittila -palkinto ja jälkimmäinen vaikkapa Pentti Lempiäinen -palkinto. Muitakin nimiä sopii harkita.
Palkinnon alle pitäisi myös saada enemmän hartioita. Pelkkä Kristilliset kustantajat ry:n joukko on taloudellisesti sen verran heikoilla, että kustannusmaailman myllerryksissä sen tasekunto ei riitä kirja-alan muutosten loputtomaan katseluun: tarvitaan tervettä liiketoimintaa.
Lisäksi on puolenkymmentä kirkollista palkintoa, jotka voivat osua myös kirjallisuuden kohdalle. Esimerkiksi raumalainen kirjailija Tapio Koivukari on saanut turkulaisen Pyhän Henrikin säätiön kulttuuripalkinnon.
Saattaisi olla parempi jakaa yksi suuri palkinto kuin monta pientä. Tosin vapaassa maassa ja vapaassa kirkossa palkintoja saa olla vaikka kuinka monta.
***
Yleisempi ongelma on kirjan merkityksen ja arvostuksen väheneminen niin yhteiskunnassa yleensä kuin seurakunnissa erityisesti. Tosin kristillinen kirja on sitkeää lajia.
Takavuosina kristillistä kirjaa pidettiin seurakunnissa esillä erityisellä Kristillisen kirjan viikolla, mutta siitä luovuttiin jo 2010-luvun alussa. Jollain tavalla toivoisi kristillistä (ja hengellistä) kirjaa pidettävän esillä Suomen Siionissa edelleen, sillä Sanan kirkko tarvitsee kirjansa tulevaisuudessakin. Ja todennäköisesti ne tulevat edelleen olemaan kristillisiä kirjoja, papereille painettuja tai biteiksi älykännykään koodattuja.
Vuoden kristillinen kirja -kilpailu on kuitenkin ansainnut ravistuksen. Haloo siellä ylhäällä, herätys!
Kuva: Olli Seppälä
Lue myös:
Piispat siivottiin pois Helsingin Kirjamessuilta – miksi?
Kenen nimi myy nyt kristillisessä kirjakentässä?
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden täältä.