Arkkipiispan vaalin selvittyä 1. maaliskuuta piispakunta muuttui läpimiehiseksi. Somessa on sittemmin irvailtu all-male panelille, vain miehistä koostuvalle piispojen ryhmäkuvalle.
Turun vaalin jälkeen kirjoitin Kotimaa24:ssä kommentin, jossa pohdittiin syntynyttä tilannetta mies-nainen-näkökulmasta. Koska Espoon piispan paikka tuli Tapio Luoman valinnan myötä avoimeksi, päädyin kirjoittamaan seuraavaa:
”Toivoa sopii, että Espoon vaaliin saadaan hyviä naispuolisia ehdokkaita. Tosin yksikin riittää. Miespuolisten ehdokkaiden sen sijaan kannattaa ennen ehdolle lähtemistä miettiä kaksi kertaa, asettavatko he etusijalle kirkon kokonaisedun vai omat urahaaveensa. Oikeastaan heillä on tasa-arvon nimissä väistämisvelvollisuus.”
Tyrmäys oli kova. Ymmärrystä väistämisvelvollisuudelle – joka käsite oli myös pohdinnan otsikossa – ei juuri herunut. Sanottiin, että olen demokratiaa vastaan ja syrjin miessukupuolta.
Onneton möläytys siis, joku sanoisi. Mutta oli siinä myös vakavaa yritystä nähdä ulospääsy hankalassa tilanteessa.
Seuraavana päivänä Kirkko ja kaupungin päätoimittaja Jaakko Heinimäki kirjoitti samansuuntaista pohdintaa omassa kommentissa: ”Aika kovaa pokkaa vaaditaan tulevissa piispanvaaleissa miehiltä, jotka julkeavat asettua ehdolle.”
Eipä Heinimäenkään päätä somessa liikoja silitelty.
”Väistämisvelvollisuus” on puhuttanut paljon. Viimeksi sen nosti esiin Helsingin Sanomat, ikään kuin allekirjoittaneen ja Heinimäen julkiset kirjoitukset olisivat olleet laajakin rintama. Ainakin minun puoleltani kyse oli pikemminkin pohdinnasta ja keskustelunavauksesta. Mutta ilmeisesti ”väistämisvelvollisuus” oli osuva termi, joka upposi kirkolliseen sielunmaisemaan.
***
Uskoisin kaikkien nykyisten piispojen sekä arkkipiispanvaalissa (ehkä Ville Auvista lukuun ottamatta) ja Oulun vaalissa mukana olleiden ehdokkaiden olevan sitä mieltä, että kirkko tarvitsee jo oman uskottavuutensa vuoksi piispoiksi myös naisia. Nykyinen tilanne pelkkine miespiispoineen on julkisuuskuvan kannalta vähintäänkin häiritsevä ja pitkällä aikavälillä kestämätön.
Hyvinkäällä pidetyssä Espoon piispavaalin ensimmäisessä paneelissa maanantaina 17.9. kaikki ehdokkaat kuitenkin pitivät parempana, että ehdokkaina on sekä miehiä että naisia. Keinotekoisia tasa-arvorajoituksia ei piispanvaaliin kaivattu. Myös miesehdokkaat pitivät tärkeänä, että naisia on kirkon johdossa. Äänestäjät siis valitkoot.
Ja niin he tekevätkin pitäen silmällä omaa näkemystään sekä hiippakunnan että koko kirkon edusta.
Kun demokratia on puhunut, pulinat pois. Niinköhän?
***
Espoon piispanvaalissa saavat äänensä antaa papit ja valikoitu joukko seurakuntien luottamushenkilöinä toimivia maallikkoja. Hyvinkään vaalipaneelissa esitettiin yleisökysymys, miksi kuukauden pappina ollut saa äänestää, mutta 20 vuotta diakonina ollut ei.
Kysymys on hyvä. Pitäisikö äänestäjäjoukkoa siis laajentaa?
Varmaan pitäisi, sillä piispa on muutakin kuin papiston ylipaimen. Hän on kirkon ääni ja kasvot. Nykyään media tarjoaa piispalle mahdollisuuden olla ikkuna kirkon maailman. Moderni piispuus on jotain muuta kuin kirkollisen alueviraston johtaja.
Mutta ketkä kaikki kuuluisivat tulevaisuudessa piispan äänestäjiin? Miksi vain diakonit? Myös muut työntekijäryhmät tulee huomioida. Samoin tavallisen seurakuntalaisen ääntä olisi hyvä kuulla, ei vain luottamushenkilöiden.
Äänestäjäjoukon laajentaminen ei ole helppo tehtävä. Lopputuloksena on aina pappien painoarvon väheneminen.
Kuva: Olli Seppälä
Lue myös:
Naisteologit toivovat naista piispaksi – erityisjärjestelyihin suhtaudutaan varauksellisesti
Kommentti: Katseet kääntyvät nyt Espoon piispanvaaliin, ja siinä miehillä on väistämisvelvollisuus
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden täältä.